tag:blogger.com,1999:blog-52369887676462143092024-03-27T08:54:33.531-07:00Historia jatkuu...Interventioita historiaan, kirja-arvosteluja, kannanottoja yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin kysymyksiinPekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.comBlogger2094125tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-1417476820870027802024-03-25T23:14:00.000-07:002024-03-27T08:53:41.783-07:00Onnellisten valtakunta<p> </p><br />
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p>”Kell´ onni on, se onnen kätkeköön” (Eino Leino) ja jos ei
kätke, seuraa ”itku pitkästä ilosta”. Vähän lohdutonta, mutta niin sanotaan
runossa ja sananlaskussa. Tarkemmin lainaten Eino Leino muistuttaa, että ”kell´aarre
on, se aarteen kätkeköön”, Tärkeintä kuitenkin on (edelleen Leinoa lainaten),
että ”olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan” Ja jos
haaveilee enemmästä, sananlasku muistuttaa, että ”parempi pyy pivossa kuin
kymmenen oksalla”. Parempi siis tyytyä vähempään kuin pyrkiä saamaan enemmän.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Onni tai onnellisuus on siis jotain sellaista, jonka
hankittuaan pitää jotenkin piilottaa ja<span style="mso-spacerun: yes;"> sen jälkeenkin </span> valmistautua siihen, että sen voi menettää. En muista sanalaskuissa sellaista
onnellisuuden kokemusta , jolla voisi positiivisella tavalla muuttaa
elämänkulkua paremmaksi pysyvästi. Se on kai liikaa vaadittu.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tällaista tuli mieleen kuin jälleen kerran kommentoin
maailmanlaajuista onnellisuustutkimusta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Suomi on jälleen maailman onnellisin maa, nyt seitsemännen
kerran perättäin. Suomen pisteluku oli 7.70 (asteikko tutkimuksessa 0-10) eli
kouluarvosanaksi (4-10) muunnettuna hyvä. Arkikokemuksella arvioiden se tuntuu
varsin oikeutetulta arvosanalta. Sen sijaan maailman ykkösen asema tuntuu jo
vähän spekulatiivisemmalta. Minusta nämä tutkimukset mittaavat ensi sijassa onnellisuuden
edellytyksiä. Vai olenko taas sananlaskujen vanki?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Hymyilyn määrän maailmanlaajuisissa mittauksissa (sitäkin on
mitattu!) Suomi ei sijoitu kärkeen, mutta kuitenkin kärkipäähän. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tutkimuksen tulos, jossa Skandinavian maat ovat kaikki aivan
kärjessä tuntuu luotettavalta. Sehän vain vahvistaa kymmenien muiden osaamista,
elämänlaatua <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ym. mittaavien tutkimusten
tulokset. En tällä kertaa arvioi menestyksen syitä, koska olen sen tehnyt jo
aiemmissa kirjoituksissani vaikka kuinka monta kertaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nyt esillä olevasta ”Maailman onnellisuusraportissa” (julkaistu
vuodesta 2012 lähtien) kärkipään sijoitukset lukuun ottamatta joitakin
vakiomaita hyppelevät melkoisesti. Tällä kerta kiinnittää huomiota Yhdysvaltain
(viime vuonna 15.) ja Saksan (viime vuonna 16.) putoaminen pois 20 parhaan
joukosta. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mielenkiintoista akateemisenkin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tutkimuksen kannalta on, että<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>alle 30-vuotiaiden tyytyväisyys on
heikentynyt jyrkästi kehittyneissä maissa. Tämä näkyy erityisen selvästi Yhdysvaltain
(sija 62<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kolmekymppisissä!) ja Saksan
tuloksissa, mutta näkyy myös esim. Suomen arvosanassa (sija 7 alle
kolmekymppisissä). Vastaavasti yli 60-vuotiaiden tulokset ovat kauttaaltaan
parempia kuin keskiarvot.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nuorten huolestuttavat luvut kertovat asiantuntijoiden
mielestä mm. yhteiskunnallisesta vastakkainasettelusta, talouden
epävarmuudesta, somen negatiivisuudesta. Oma arvioni voisi olla, että nykyajan
nuoret kokevat maailman<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>monissa
suhteissa ahdistavana paikkana elää, paitsi edellä mainituista syistä,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>niin myös vallitsevasta maailman
rauhattomuudesta tai peräti<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>sodanuhasta
johtuen. Vastaavasti ns. suuret ikäluokat (Yhdysvalloissa 1946-1964 syntyneet
ja heidän suorat jälkeläisensä) ovat rakentaneet hyvinvointinsa ja vaurautensa suotuisissa
olosuhteissa (bkt:n nopea nousu sodan jälkeen) irtiottona nuorempiin
ikäluokkiin, joiden olosuhteet ovat suhteellisesti heikentyneet. Yhdysvaltain
kehitys näkyy - tosin huomattavasti lievempänä - myös esimerkiksi
Skandinavian<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>maissa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ehkä se on niin, että nuoren ihmisen aika-avaruus täyttyy
ulottuvuudella, jossa toisessa päässä on ahdistava mitään tekemättömyys ja
toisessa päässä tapahtumien taivaanranta avautuu tukkoisena tietoähkynä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Hesarissa haastateltiin em. aiheesta alun perin
uusiseelantilaista (mutta nyttemmin Suomessa asuvaa) Melanie Doweria, joka
varsin terävänäköisesti analysoi onnellisuuskysymystä suomalaisten kannalta.
Referoin seuraavassa hänen ajatuksiaan HS:n artikkelin (”Suomeen muuttanut:
suomalaiset eivät pidä hyviä asioita itsestään selvinä”, 21.3.2024.) pohjalta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Dower puhuisi onnellisuuden<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>sijasta mieluummin tyytyväisyydestä, jota minunkin on helppo
alleviivata. Hän nostaa suomalaisten asenteet ykkösprioriteetiksi tarkoittaen
nöyryyttä, autenttisuutta ja sitä, että suomalaiset eivät pidä asioita
itsestäänselvyyksinä tarkoittaen ehkä sitä, että halutaan nähdä vaivaa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tavoitteeseen pääsyn varmistamiseksi. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Dower sanoo, että suomalaiset ottavat kesästä
kaiken irti ja lisäisin, että he ottavat talvesta kaiken sen irti, mikä on
mahdollista harrastukset (avantouinti!) mukaan lukien. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Dower painottaa tuoreella tavalla suomalaista ystävyyttä
pitkäaikaisena (henkilökohtaisena) sitoutumisena ja lojaalisuutena, jossa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>myös yksilön itsenäisyys sallitaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jokaisenoikeudet (joka on vain harvassa maassa itsestäänselvyys)
marja- ja sienimetsineen lisättynä puhtaalla ilmalla ja vedellä täydentävät
idyllin. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Kuinka ollakaan tuli juuri tieto,
jossa Sodankylä, Utsjoki ja Kuusamo todettiin kansainvälisessä jättitutkimuksessa
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ilmanlaadultaan maailman puhtaimmiksi.
Kolme kärkisijaa Suomeen 8000 kaupungin listauksessa! Samaan sarjaan lukeutuvat
monien kaipaamat hiljaisuus ja yksinolo. Suomalaiset ovat osin sokeutuneet ja
kuuroutuneet tälle ylellisyydelle. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Suomalaisesta koulusta ja<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>päivähoidosta on karsiutunut ylitsevuotava gloria aikapäiviä sitten.
Silti Dower ylistää Suomen julkisia palveluja. Erityisesti hän kiittää
koulutusjärjestelmässä projektin- ja <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ajanhallintaa ja yhteistyötaitoja. Ehkä
tässäkin aliarvioimme omia kyvykkyyksiämme. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ja sitten on tietenkin turvallisuus, jota on Suomen
yhteydessä aina ylistetty. Mediaa seuraamalla voisi tulla toisenlaiseenkin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>johtopäätökseen. Onko mahdollista, että
turvallisuusvaje on kasvavaa sorttia?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Monien suotuisien asioiden joukosta nousevat myös
toivottavat parannukset, joista Dower toteaa seuraavaa. ”Yritysten pitää
uskaltaa palkata ensimmäinen kansainvälinen työntekijä – vaikka se
tarkoittaisikin sitä, että joskus pitää puhua englantia. Vain näin voi nähdä,
mitä hyötyä monimuotoisuus tuo mukanaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nyt<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>eletään
rauhanaikaa. Sen menettäminen merkitsee onnellisuuden tuhoutumista, kuten
näemme nyt ympärillämme tapahtuvan. Ja miten nopeasti vallitsevan onnellisuuden
riistäminen tapahtuukaan sodan oloissa…..Mutta toistaiseksi voi kuntosalin ovelta
julistaa porukoille: Muistakaa, että olette tutkitusti onnellisia! <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-66207547726796862412024-03-22T01:57:00.000-07:002024-03-22T02:15:21.034-07:00”Siamilaiset kaksoset” Donald Trump ja Vladimir Putin<p> </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;"><o:p> </o:p>Donald
Trump uhkaa verilöylyllä, jos häntä ei valita presidentiksi! Vladimir Putin lavastaa vaalit! Näytöspresidentinvaalit!
Äänestyslippunsa pilanneet (siis jotka ovat äänestäneet ”väärin”) on ”hoidettava”!
Näin kirkuvat otsakkeet paperisissa ja
sähköisissä medioissa. Millään näistä otsakkeista ei ole juurikaan käyttöarvoa,
sillä ne voidaan korvata toisilla yhtä ilmeikkäillä otsakkeilla eikä näillä
uusillakaan otsakkeilla ole mitään sisällöllistä
arvoa. Voisimme tietysti puhua viihteestä vaalikarjalle, mutta kysymys on aivan
liian vakavasta asiasta, jotta voisimme käyttää jotain tällaista kielikuvaa.
Mitä siis teemme demokratialla, joissa teeskennellään, että järjestetään vaalit, ja joissa äänensä
antavat teeskentelevät äänestävänsä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;">Trump
näyttää elävän vielä edellisiä vaaleja, jotka häneltä todistamattomien
väitteiden mukaan ”varastettiin”. Kosto elää! Pelottaa ajatella, mitä tapahtuu Yhdysvaltain
kongressin valtauksen vuosipäivänä 6.1.2025 (vaalithan pidetään marraskuussa
2024).<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;">Yleensä
kun olemme ymmällä, käytämme asiallisia ilmaisuja, mutta nyt on kysymys siitä,
että normaalista vaalikampanjasta yritetään tehdä mielipuolinen ja vain poikkeustapauksessa
puhutaan järkeä. Sellaiset käsitteet kuin
vaalien ryöstäminen ovat lähinnä törkeitä ilmauksia tragikomediassa, jota katselemme
sohviltamme.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;">:::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;"><span style="background: white; color: #202124;">Siamilaisiksi kaksosiksi </span>kutsutaan kaksosia, jotka jakavat
ruumiinosia tai ovat muutoin kiinni toisissaan. Joskus on mielessä käynyt ajatus,
että Putin ja Trump ovat henkisiltä ominaisuuksiltaan kuin siamilaiset
kaksoset fyysisiltä ominaisuuksiltaan: he jakavat toistensa mietteet suhteessa valtaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;">Vielä
vuonna 2017 Trump ensimmäisessä puheessaan oli jotenkin ymmärrettävä: hän ajoi Yhdysvaltain
etuja viimeiseen saakka, ja se tapahtuisi tietenkin siten, että valta siirretään Washingtonista
kansalle. Sehän on ikiaikainen ihanne, joka ei tietenkään koskaan toteudu.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;">Kaikesta
edellä esitetystä huolimatta voidaan pohtia sitä, miten kumpikin herroista
löytää kannattajansa. Paljolti kysymys on siitä, että Putin taustavoimineen
tekee tiuhaan aloitteita, joihin vastustajat joutuvat reagoimaan. Kun aloite on
omissa käsissä, saavutetaan etumatka, jota on vaikea kuroa umpeen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;">Trumpin
kohdalla on kysymys siitä, että villeimmissä ajatuksissaan Trump vastaa kannattajiensa
toiveisiin ja haaveisiin, vaikka itse ajatukset olisivat mielikuvitusmaailmasta.
Kannattajat ikään kuin hemmottelevat itseään kaipaamillaan sankarillisilla tarinoilla
suuresta Amerikasta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;">Suuren
veden takana tärkeämpää kuin uusien alueiden valtaaminen on säilyttää Yhdysvallat
rodullisesti niin puhtaana kuin se on mahdollista, vaikka mustat ja latinot ovatkin
päässeet moniin hyviin asemiin amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Trumpin haaveena
on soveltaa monroelaista eristäytymistä trumpilaisin höystein. Niinpä
Yhdysvaltojen ikiaikainen tavoite olla suurin kansakuntien joukossa on myös
Trumpin tavoite. Yhdysvaltojen kuvitellaan olevan niitä harvoja valtioita, joka
täyttää ekseptionalismin (exceptionalism) vaatimukset (maailman ainutlaatuisin kansakunta).
Se on toteuttanut jo
kohtalouskoisen Manifest Destinyn
1800-luvulla ja levittänyt valtansa
sille osalle mannerta, jonka se katsoo kuuluvan itselleen, Trumpin Yhdysvallat
on kyllästynyt kerjäläisiin – ja varsinkin rikkaisiin eurooppalaisiin kerjäläisiin - ympärillään ja
haluaa heistä irti. Se korkeintaan painostaa valikoituja kohteita riippuvuussuhteeseen
tarkoin määritellyllä ”tukikohtaimperialismilla”, mutta sen tarkoituksena ei
ole alistaa kokonaisia valtioita alaisuuteensa.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;">Yhdysvallat
haluaa ainoana maailman maana toteuttaa vapauden mallimaan kunniakkaan tehtävän, jolla
se täydentää ”MAGA-Yhdysvaltojen” (Let´s Make America Great Again) velvoitteet, kerran taitamattomien
johtajiensa takia asemansa jo menetettyään. Asemansa se saavuttaa takaisin suuren
johtajansa Donald Trumpin diilien johdattelemana. Demokratian nimiin vannotaan,
mutta jos tai kun siihen liitetään diktatuurin elementtejä, ei se heikennä kokonaisuutta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;">::::::::::::::::::::::::: <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;">Putin
on saanut kannattajiensa keskuudessa läpi ajatuksen kiusatusta suurvallasta
nimeltä ”Neuvostoliiton perijä”, joka ei ole mikään muu kuin Venäjä-Neuvostoliitto.
Tätä valtiota on kohdeltu lännen toimesta väärin kymmeniä vuosia, sanoo Putin.
Uusi Venäjä-Neuvostoliitto haluaa saada mahtiasemansa takaisin satelliitteineen. Venäjä-Neuvostoliittoa on nöyryytetty
pitämällä sitä suurvaltakategoriassa pahnan pohjimmaisena. Avukseen se hakee
BRICS-maat korostaakseen omaa ja joukkovaltaansa. Sitä paitsi monet Afrikan maat
ovat otollisia liittolaisia, koska tuntevat sielujen sympatiaa väärinkohdeltuna
pitämäänsä Venäjää kohtaan. Niissä on jäljellä
– jos ei muuta – niin ainakin läntisen kolonialismin jäänteitä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="font-family: arial;">Päästäkseen
päämääräänsä, rajattomaan Venäjään,
Putin tahallisen epäselvästi määrittämänsä maailmanjärjestyksen viitoittamana pyrkii
alistamaan Venäjään rajoittuvat valtiot riippuvaiseksi
itsestään. </span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 11pt; line-height: 115%;">Sillä
on yhtymäkohdat Yhdysvaltojen ekseptionalismiin. Stalin raivostui 1920-luvulla,
kun amerikkalaiset omivat yksinoikeudella ainutlaatuisen kansakunnan tittelin. Venäjänhän
sen piti olla! Myös Manifest Destiny voidaan rinnastaa Venäjän ikiaikaiseen
pyhimykseen laajentua. </span><span style="color: #222222; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%;">Putin ja Lavrov ajattelevat, että
Eurooppa on vastenmielinen jälkikristillinen yhteisö. He
haluavat tehdä selvän pesäeron nykyisen liberaalin demokratian
periaatteiden ja Euroopan historiallisten kristillisten arvojen välillä, joita
Venäjä edustaa. Lavrovin paheksuma liberaali demokratia on ”kaiken sallivaa”.
Tämän ajattelun mukaan eurooppalainen poliittinen päätöksenteko siis poikkeaa
alkuperäisestä ja arvokkaasta kristillisestä arvomaailmasta, jonka aseman
Venäjä on pyhittänyt itselleen .<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%;">Putin ja Lavrov
syyttävät länttä ”liberaalien lähestymistapojen ehdottomuudesta”. Heidän
mukaansa eurooppalaiseen arvoyhdistelmään kuuluu kaiken sallimisen
ohella liberalismin ehdottomuus (= kaiken salliminen ehdottomasti!). Tästä voi
vetää johtopäätöksen, että liberalismin ehdottomuus on – niin kuin Lavrov
väittää - Euroopan suuri arvo-onnettomuus.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 10.0pt; line-height: 115%;">::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%;">Toisaalta
siamilaisiamme, Trumpia ja Putinia voidaan lukea kuin avointa kirja, mutta
toisaalta heissä on jotain kätkettyä. Putinin ajattelutavan ”paradigman muutos”
2000-luvun alussa askarruttaa, ellei hän sitten kätkenyt todellisia ajatuksiaan
- pidätellen raivoaan - menetetyn
suurvalta-aseman johdosta. Putinin Münchenin kongressissa (eritelty
blogikirjoituksessani ”Putin ja Ukrainan sodan ennusmerkit” 1.4.2022) pitämä
puhe vuonna 2007 tuntuu yhä oleellisemmalta Putinin ajatustavan perkaamiseksi
ja ymmärtämiseksi.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%;">Trump vaikuttaa
edesvastuuttomalta propagandistilta, joka puhuu, mitä sylki suuhun tuo. Putin
tuntuu jopa älylliseltä Trumpiin verrattuna. Toisaalta Trump - säilyttääkseen
kannattajiensa hurmahenkisyyden - hivelee kannattajiensa itsetuntoa Amerikkaa kuvaavien ylisanojen käyttäjänä. Kun ampuu reilusti yli, pystyvät kannattajat hurraamaan eivätkä pane
pahemmin arvoa faktoille.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%;">Suurin tappion
kärsijä tässä pelissä on demokratia. Olemmeko ajamassa demokratiaa alas ja
korvaamassa sitä harvainvallalla? <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Arial",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%;">En usko, että
Trump sen enempää kuin Putin mahtavat
mitään syvällä heissä oleville valtapyrkimyksille. Vain ulkopuoliset sisä- tai
ulkopolitiikassa voivat torjua heidän
kyltymättömän vallanhalunsa toteuttamisen.<o:p></o:p></span></p><p></p><p></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-59159463682808923692024-03-17T23:21:00.000-07:002024-03-17T23:21:22.476-07:00Suomen talouden valoisa tulevaisuus<p> </p><br />
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p>Otsake on mietitysti muotoiltu. Erimieltäkin
saa olla. Se on syntynyt ”vastavirtaan” ajattelun pohjalta, onhan Suomen talouden
kehitykselle luettu mitä synkimpiä madonlukuja. Positiivista uskoa luo T&Y-lehden
numeron 1/2024 artikkeleiden ja esseiden kirjoittajat (mm. Jaakko Kiander, Juho Saari, Mika
Maliranta…). Onko kysymys toiveajattelusta? Niin voisi kuvitella, mutta oikeaa tukevaa
maata kasvun pönkäksi on löydettävissä, kun raaputetaan vähän synkkyyden kattamaa
pintaa syvemmältä.</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><o:p></o:p></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Aptos",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: Arial; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Historioitsija
Juha Siltala arvioi aikoinaan suomalaisen keskiluokan synnyn tapahtuneen
aikavälillä 1966-1990. Ajoitus on paikallaan: kun kansanrintamahallitus
muodostettiin vuonna 1966, aikakauden ilmapiiri oli suopea köyhyyden
poistamiselle ja ihmisten nostamiseksi keskiluokkaan suhteellisesta niukkuudesta.
Lainsäädännöllisesti edettiin odotettuun suuntaan. Siteet aiempaan maailmaan
haluttiin katkaista ja ryhtyä toimiin elintason ja elämänlaadun kohottamiseksi.
Muistan itsekin, kun 1960-luvun lopulla - asioiden edelle kiirehtien -<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>julistettiin komeasti, että nyt elintaso on
riittävän korkealla tasolla, on aika kiinnittää huomiota elämänlaatuun. <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Aptos",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: Arial; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Keskiluokan
nousun kautta kesti 1990-luvun lamaan saakka. Sitten tuli romahdus, joka asetti
yhteiskunnalle uudet haasteet. Kuitenkin laman jälkeinen vuosien 1994-2007 (ei
seitsemän, vaan 14 lihavaa vuotta!) bkt:n kasvu keskimäärin vajaalla neljällä
prosentilla näytti Nokian ynnä muiden siivittämänä nostavan Suomen korkeimpaan
kategoriaan kansakuntien talouskilpailussa. Ja sitten finanssikriisin jälkeen
iski talouten syvä anemia, jossa kasvu on ollut kiven takana. Nousu lakkasi lähes
tyystin finanssikriisin ja nykypäivän välisellä 15-vuotisjaksolla. Ensimmäinen mieleen
tuleva ajatus: miten osasimmekin missata hyvän vaurauden kasvun ”korjaavalla”
liikkeellä, että emme vain luulisi itsestämme liikoja. Mutta onko asia ihan
näin? Yritän löytää kehityksestä jotain uutta näkökulmaa talouden<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>asiantuntijoiden avulla. <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Aptos",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: Arial; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Suomalaisten
yritysten työn tuottavuus<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kävi parhaiden
kilpailijoiden tasolla 1995-2008 vain 10 prosentin päässä Ruotsista ja
Tanskasta vain revähtääkseen muutamassa vuodessa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kaksinkertaiseksi<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja senkin yli. Mika Maliranta nostaa
yrityssektorin tuottavuusvajoaman ”kaiken pahan aluksi ja juureksi” ohi
heikentyneiden taloussuhteiden, kokonaisveroasteen alenemisen ja huonosti
harkittujen menopäätösten. <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Aptos",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: Arial; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Mitkä
ovat edellytykset elpymiseen ja uuteen nousuun. Perusfundamentit ovat
ennallaan: suomalaiset pk-yritykset investoivat jopa enemmän kuin Ruotsin ja
Tanskan vastaavat yritykset. Tulokset näkyvät hitaasti kansantalouden<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tasolla varsinkin, kun on kyseessä ovat
pienet ja keskisuuret yritykset.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Aptos",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: Arial; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Yritysten
osaamistaidot ovat kilpailukykyiset. Mika Malirannan mukaan suomalaisten
yritysten digitalisaatioindeksi (Eurostat) on korkealla tasolla tekoälyn
käyttöönottoa myöten. Toivottavasti tässä ei ole kysymys vain siitä, että Suomi
on hyvä teoriassa, mutta ei saa ulosmitattua käytännössä tuloksia.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Suurissa yrityksissä on panostettu
kiitettävästi perustutkimukseen. Maliranta on optimistinen koskien vaikutuksia
koko kansantaloudessa.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Aptos",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: Arial; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Julkisen
talouden velkasuhteen korostaminen on joskus aiemminkin ollut kovasti esillä,
mutta talous on osoittanut kykyä selviytyä haasteista kerta toisensa jälkeen.
Moni toivoo, että leikkausinnolla ei syödä orastavia kasvun edellytyksiä.
Talouden haasteita ei ole syytä vähätellä, mutta monen mielestä ongelma ei ole
kestävyysvaje vaan tulevaisuususkon vaje, siis synkistely. <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Aptos",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: Arial; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">:::::::::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Aptos",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: Arial; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">T&Y-lehden
numerossa 1/2024, artikkelissa ”Kaikesta huolimatta kohtuullinen 2000-luku”
Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander avartaa käsitystämme talouden pitkän
aikavälin taloussuunnittelusta ja strategioista. Kianderin lähtökohta on sama
kuin minulla edellä eli kuva taloudesta on mielikuvissamme synkkä. Kiander
kiepauttaa talouden hyrrää pitkällä aikavälillä sellaiseen asentoon, että kuva
paranee! Perusasetelma on siis, että talouden kasvu vuoden 2009 jälkeen aina
tähän päivään saakka on ollut vaatimatonta. Julkisen talouden kuva
tulevaisuudessa on myös erittäin haastava.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Aptos",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: Arial; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Tällaisten
tarkastelukulmien ongelma on se, että valitaan tietoisesti ne ajanjaksot
tarkastelun kohteeksi, jotka tukevat omaa usein tarkoitushakuista lopputulosta.
Niinpä vuodet 2009-2023 ovat olleet keskimäärin heikon tai olemattoman kasvun
vuosia. Tosiasia on kuitenkin, että talouden vaihtelut ovat olleet suuria viime
vuosikymmenellä. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Erityisen huonoja
kasvun vuosia olivat vuodet 2009 ja 2020 (ja kohtalaisen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>hyviä vuosia 2010-11). Nyt tullaan asian
ytimeen. Jos lähtökohdaksi otetaan kokonaistuotannon taso vuonna<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>2000, niin vuosien 2000-2023 keskimääräinen
talouskasvu<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Suomessa ei ollut sen
huonompi tai parempi kuin euroalueen maissa keskimäärin. Selitys on tietenkin
se, että aikaväli 2000-2008 kuuluu noihin alussa mainittuihin ”lihaviin”
(Nokia-)vuosiin 1994-2007 (tässähän joutuu turvautumaan miltei raamatullisiin
ilmaisuihin). Kysymys tällaisissa tarkasteluissa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>on siitä, mitkä vuodet valitaan mukaan <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja siitä kuinka paljon ”epäsymmetrisiä<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>häiriöitä” sisältyy tarkasteluvuosiin.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Aptos",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: Arial; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Lopulta
kysymys on siitä, mikä tarkastelutapa on lopputuloksen kannalta järkevin.
Hallitus asettaessaan tarkasteluun 15 laihaa vuotta ”2008-2023 haluaa osoittaa,
että vertailu muihin EU-maihin antaa Suomen tilasta ankean kuvan. Kiander taas
haluaa osoittaa, että paras arvio saadaan riittävän pitkällä tarkasteluvälillä,
jolloin epäsymmetriset häiriöt/myönteiset signaalit osittain tai kokonaan
kumoavat toisensa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja päästään lähemmäksi
arkitodellisuutta.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Aptos",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: Arial; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Kysymys
on myös hermojen pitävyydestä, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>lähdetäänkö säästöjen ja leikkausten tielle
vai suositaanko pitkän aikavälin (riski)sijoittamista tulevaisuuteen. Julkisen
talouden kunto näyttää muodostuvan ratkaisevaksi tekijäksi arvioitaessa Suomen
selviytymistä (jollei sitten maailmanrauha järky) tulevista haasteista. Tässä
kirjoituksessa on keskitytty bkt:n kehityksen seurantaan ylätasolla jättäen sen
eri komponentit vähemmälle tarkastelulle. <o:p></o:p></span></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-52070773831702058892024-03-13T23:52:00.000-07:002024-03-13T23:52:28.044-07:00Historialla on monta loppua<p> </p><br />
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p>Yle Areenassa on nähtävissä dokumenttisarja ”Hullu vuosi
1991”, jonka tarkoitus on valaista, mitä tapahtui Neuvostoliiton hajotessa ja
muuttuessa Venäjäksi ja minkälainen tulevaisuus odotti EU-Suomea. Vaikeuskerrointa
nykypäivään lisää vielä Suomen liittyminen Natoon, joka ei ollut tiedossa vielä
vuoden 2021 syyskesällä, jolta ajalta dokumenttisarja on. Mielestäni dokumentti
on oiva lähihistorian kertaus ja varsin osuva (menneen) tulevaisuuden analyysi.
Täydennän kuvaa omilla mietteilläni tähän aikaan ja lähitulevaisuuteen
liittyen.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Käsittelen vain neliosaisen sarjan osaa numero 2, ”Minne
menet Venäjä? <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Tapio Nurmisen johtamassa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>keskustelussa mukana olivat Liisa Jaakonsaari,
Tuomas Forsberg, Mikko Hautala ja Sini-Kukka Saari, kaikki nykyhistorian
erinomaisia tuntijoita.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Asiantuntijavieras Jaakko Iloniemi avaa keskustelutilaisuuden<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>toteamalla, että emme tienneet 1990-luvulla,
miksi Venäjä muotoutuu, emmekä vieläkään varmuudella tiedä. Samaa voidaan sanoa
tälläkin hetkellä (vuonna 2024), <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>meillä on
vain arvailuja. Se ei ole estänyt lukemattomia asiantuntijoita tai
harrastelijoita <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>esittämästä enemmän tai
vähemmän osuvia arvauksia siitä, mitä tästä kaikesta seuraa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Käyn tässä blogissa läpi esitettyjä arvioita ”Historian
loppu” -skenaarioiden näkökulmasta. Liisa Jaakonsaari näki 1990-luvulla odotukset
Venäjästä<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>positiivisina, voisi puhua
ylioptimismisina. Moni ajatteli, että Venäjästä muodostuisi jopa liberaalin
demokratian tyyppinen valtio, jolla olisi nykyvaltion suhteet ympäröivään maailmaan.
Ajateltiin, että Venäjäkin voisi jakaa Euroopan Unionin arvot.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Sini-Kukka Saari: vallitsi euforinen tilanne, jossa mikä
tahansa oli mahdollista. Yhtä vaikuttava oli transitioteoria, jonka mukaan
kaikissa maissa tapahtuu demokratisoitumiskehitys suurin piirtein samojen
vaiheiden kautta. Venäjä oli yksi tähän kehitykseen osallistuneista. Näinhän ei
käynyt Venäjällä ja taka-askelia on otettu monissa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kehittyneissäkin maissa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tuomas Forsberg näki suomalaisten asiantuntijoiden nähneen
Venäjän kehityksen realistisesti. Yleinen kanta oli, että emme voi tietää, mitä
tapahtuu ja epävarmuuden katsottiin pikemminkin lisääntyneen/lisääntyvän <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ajan kuluessa. Pitkässä juoksussa Venäjän
katsottiin kuitenkin etenevän kohti markkinataloutta venäläisin erityispiirtein.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mikko Hautala: Venäjän markkinatalousviritelmät ovat
epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen. Konkreettisesti markkinatalouden
kannattajien tappio kävi ilmi duumanvaaleissa 1993. Samaan aikaan lännessä
vallitsi kuitenkin toiveikas hypetys. Suomessa oli ehkä realistisin näkemys
tilanteesta: katsotaan, mitä siellä tapahtuu.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Venäjällä yritettiin uudistaa sekä taloudellista että poliittista
järjestelmää. Koska taloudelliset uudistukset epäonnistuivat, vastaavasti kävi
myös niistä johdetuille poliittisille uudistuksille. Luulo, että Venäjän talouden
loputtomilta näyttävät resurssit pelastavat maan, osoittautui vääräksi.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Venäjän rasitteena on, että menneisyyden hallinta on jäänyt
tekemättä. Historian vino käsittely <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>varmistaa sen, että nykyaikakin kärsii
totuuden vajeista ja vääristelystä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Punaisena lankana Venäjän ongelmien läpi kulkee aidon demokratian
puute, joka heijastuu kaikille elämänalueille. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Venäjän<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>armeija oli
yksi 1990-luvun sekavuuden kauden suurimmista menettäjistä. Jos hypätään
nykyaikaan voidaan kuitenkin hämmentyneenä todeta, että armeija kuitenkin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>sinnittelee osin vanhan kaluston kanssa,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>menestyen joten kuten Ukrainan sodassa –
tosin suuria tappioita kärsien.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Yhdeksänkymmentäluvun talouden
sekasorrossa Venäjä ei yksinkertaisesti pystynyt osallistumaan vanhojen etujensa
sotilaalliseen valvontaan, kuten aiemmin. Tämä tuli selväksi mm. entisen
Jugoslavian alueen sodissa. Yhdysvallat oli suvereeni vallanpitäjä Venäjän
intressien yli. Samaan aikaan monissa<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Länsi-Euroopan maissa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>sotilasmenot ajettiin alas kansainvälisen jännityksen
ja vastakkainasettelun lieventymisen seurauksena. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että Putinin
tavoitteena on Neuvostoliiton palauttaminen. Hän on todennut, että
hajoaminen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>oli 1900-luvun suurin
geopoliittinen katastrofi. Vaikka Venäjä rypisi missä tahansa ongelmissa, se ei
halua luopua suurvaltastatuksesta. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Yle Areenan keskusteluissa ei
viitattu Putinin Münchenin kongressissa (2007) pitämään puheeseen, jossa Putin
vielä nöyrästi vetosi länsimaihin hänen ajamansa tasapainon<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>palauttamiseksi. Tässä kohtaa hän veti tueksi
BRICKS-maat ja syytti Yhdysvaltoja<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>siitä,
ettei se huomioinut voimatasapainon muutoksia maailmanpolitiikassa. Näin
kirjoitin blogissani vuonna 2022:<span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;"> ”Münchenin turvallisuuskonferenssilla vuonna
2007 on ikävä kaiku Venäjän nykyisen ekspansion käynnistäjänä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Tärkeämpi asia unohtui: kävi niin, että Putin
tuolloin viimeisen kerran varoitti tulevasta idän ja lännen välisestä
konfliktista. Vuonna 2007 ei tajuttu, miten pitkälle Venäjä oli valmis menemään”.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Kaikkein tärkeimmät valtiot Putinin
ekspansiossa ovat Ukraina ja Valko-Venäjä. Hänen ajatteluunsa ei kerta kaikkiaan
sovi, että ko. valtiot ovat itsenäisiä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Liisa Jaakonsaari toi esille Euroopan
maiden provokatiivisen lähestymistavan Venäjää kohtaan Ukrainan kysymyksessä. Ei
voi välttyä ajatukselta , että ne halusivat osoittaa Venäjälle kaapin paikan. Tilaisuus
teki varkaan. EU:n kiinnostus Venäjää kohtaan laantui kuitenkin vuosien
kuluessa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja samalla menetettiin
mahdollisuus vuoropuheluun.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Putinin kaudella Venäjä on omaksunut
ajattelutavan, jossa puskurivaltiot (ns. etupiiri) ovat valtiollisen rakenteen
oleellinen osa länttä vastaan. Lännessä periaate on, että <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kukin maa saa itse valita yhteistyökumppaninsa,
kun taas Venäjä pyrkii painostamalla tai pakolla liittämään puolustuksensa osaksi
itsenäisistä valtioista muodostuvan suojavyöhykkeen. Tässä on oleellinen
ristiriita Venäjän ja lännen välillä. Baltian maille ja Suomelle lännessä vahvistettu
liberaalidemokraattinen järjestelmä on ehdottoman tärkeä jo näiden maiden
itsenäisenä säilymisen vuoksi. Venäjä ei – osin heikkoutensa takia – pystynyt
vastustamaan Itä-Euroopan kansandemokratioiden liittymistä EU:hun ja Natoon,
mutta Neuvostoliiton entisten osavaltioiden osalta Venäjän asenne muuttui
oleellisesti tiukemmaksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Venäjällä on pysyvä pelko Ukrainan ja
muiden entisen Neuvostoliiton alueiden liukumisesta länteen.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Venäjän ekspansiivinen propagandapuhe sekoittui
sen todellisiin intresseihin Neuvostoliiton entisiä osavaltioita kohtaan.
Niiden asemasta se ei halunnut tinkiä tuumaakaan. Tästä voidaan vetää suorat
johtopäätökset Ukrainan sotaan. Yksi merkittävä sivujuonne tapahtui, kun
lännessä ei uskottu Venäjän menevän ekspansiossaan niin pitkälle kuin se sitten
meni. Sama toistui 2022 helmikuussa, kun Venäjä jälleen lännen yllättäen teki
intervention Ukrainaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Miten ongelma ratkaistaan? Siinäpä
kysymys. Todennäköisesti vain aika pystyy hoitamaan tämän yhä pahemmin
laajamittaiselta sodalta haiskahtavan problematiikan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">:::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Venäjän yläluokka ei innostu
demokratiasta jo siitä yksinkertaisesta syystä, että se on menettäjä
tasa-arvoistamisen käynnistyessä. Muu väestö taas on flegmaattista, eikä kanna
kovin suurta huolta – suhteellisen pientä liberaalia aktivistijoukkoa lukuun
ottamatta – Venäjän autoritatiivisesta hallinnosta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Demokratiasta ja Venäjästä puhuttaessa ei
voida sivuuttaa muun maailman demokratioissa parhaillaan
tapahtunutta/tapahtuvaa kansanvallan murenemista. Riittääkö liberaalien
demokratioiden kiinnostus enää kantamaan huolta Venäjän demokratiamurheista? Mikko
Hautalan mielipide on selvä: hän ei jäisi ”henkeään pidätellen” odottamaan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>demokratian läpimurtoa Venäjällä. Sitä ei minunkaan
mielestä tapahdu näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Kaikki edellä kuvattu on
suurvaltapolitiikan erittelyä. Keskustelun juontaja esitti teesin: olisiko
Yhdysvaltain ja Kiinan ja Yhdysvaltain Venäjän suhteiden oltava paremmat kuin
Venäjän ja Kiinan suhteet keskenään (alun perin ilmeisesti Mikko Hautalan
aivoitus)? Ongelma on, että tämä ei toteudu nykytilanteessa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Mikko Hautala nosti esille
mielenkiintoisen lisäelementin suurvaltojen kilpailun laannuttamiseksi. Hän
puhuu kybertasapainosta, kuten on puhuttu kauhun tasapainosta ydinaseissa. Kybersota
on yksinkertaisesti liian kallista siihen osallistuville valtioille, jotta
siihen kannattaisi ryhtyä. Tässä saattaa olla <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ajatuksen siemen säädellä kyberriskiä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Erityissuhde<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vai tavallissuhde? Suomalaisilla on taipumus
ajatella, että meillä on erityissuhde Venäjään. Ajatus on, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>että tästä rakentuu jotain hyvää suomalaisille.
Joissakin tapauksissa näin onkin, mutta Mikko Hautala on sitä mieltä, että
erityissuhteen (suomettuminen!) käydessä rasitteeksi suomalaiset toivovat pikemminkin
”tavallissuhdetta”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Keskustelijoilla oli selvästi odotuksia
Venäjä-suhteiden kehittymisen puolesta, mutta nyt olemme nähneet, että suhteet
ovat nollassa Ukrainan sodan takia. Parempinakin aikoina epäiltiin, että Venäjä
ei ymmärrä EU:ta. Se haluaisi keskustella mieluiten kansallisvaltiopohjalta.
Ehkä Venäjä ei haluakaan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>yhteisöä
keskustelukumppaniksi, koska kansallisvaltioiden kanssa asioiminen on Venäjän
kannalta helpompaa: ”Kuka on EU?”. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Lopuksi <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Yle Areenan keskustelussa keskityttiin
Venäjään uhkatekijänä. Sellaiseksihan se on muodostunut molemminpuolisen
varustelun ja Venäjän aggressiivisen käytöksen johdosta. Kun Suomi liittyi
Natoon, tilanne muuttui yhteistyön kannalta dramaattisesti huonompaan suuntaan.
Kaikki keskustelijat olivat samaa mieltä: Venäjän kanssa pitää olla varuillaan.
Olisi mielenkiintoista kuitenkin tietää, mitkä kannat keskustelijoilla on nyt
Venäjä-yhteistyön mahdollisuuksiin, kun Suomi liittyi Natoon<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja Venäjä tuntuu yhä kompromettoidummalta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Yhteisesti ei uskottu suhteiden parantumiseen
Putinin jälkeen. Sen sijaan Venäjällä on kasapäin Putinin jälkeisiä ongelmia
hoidettavanaan. Tämänkin blogikirjoituksen käsittelemässä ajanjaksossa on
historia ehtinyt loppua monta kertaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;">Vielä olisin toivonut<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>yhtä keskustelunaihetta: onko mitään
mahdollisuutta luoda edellytykset kompromissille Ukrainan ja Venäjä välillä esimerkiksi
maa-alueista käytävän keskustelun pohjalta (oletus: suljetaan keskustelun piiristä
ulos sana ”EI”)?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial;"><o:p> </o:p></span></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-42826595244411394852024-03-10T03:50:00.000-07:002024-03-13T01:03:15.139-07:00Venäjä-suhteet – onko historia nyt loppunut?<p> </p><br />
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><o:p> </o:p>Presidentti Niinistö aloitti
tehtävässään vuonna 2012. Paljon on sen jälkeen
tapahtunut sellaista, joka on vavisuttanut maailmanrauhaa. Useimmat asiantuntijat
eivät osanneet arvioida tulevaa, joka lännessä on nyttemmin nähty kansainvälisten
suhteiden epävakauden alkuna, mutta Venäjällä historian vääryyksien
korjaamisena. Lähestyn aihetta Helsingin Sanomien pääkirjoituksen kautta omaa
kritiikkiä unohtamatta: ”Niinistön kohdalle osui ikävä Venäjä” 3.3.2024.</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Itselläni – tähän liittyen - on mielessä
eräs TV- dokumentti, joka oli tehty 2000-luvun alussa (tarkempi aika on hävinnyt
muistista). Siinä pohdittiin tulevaa Venäjän kehitystä, josta oli nähtävissä selviä
muutoksen merkkejä jo tuohon aikaan. Paikalla oli venäläinen ”Putin kuiskaaja”,
joka <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>totesi, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>että tämä vaihe, jossa Venäjä ei enää hyväksy
tapahtunutta <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>maailmanpolitiikan sivuraiteelle
joutumista,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>peruuttamattomasti lähestyy.
Mutta samaan hengenvetoon hän totesi, että Venäjän aseman palauttaminen entiseen
suuruuteen kestää kauan, kauan aikaa. Oli siis selvästi odotettavissa jotakin tukevaisuudessa
tapahtuvaa, joka liippaisi koko ympäröivää maailmaa. Muistan hätkähtäneeni. Tässä
siis oli <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jotain pitkän aikavälin
suunnittelua takana, jotain sellaista, joka vielä järisyttäisi maailmaa, mutta
jota ei haluttu vielä tuolloin<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>tarkentaa. Sitten muut ajankohtaisemmat asiat vyöryivät noiden tapahtumien
yli. Mutta, mutta …. aina kun Venäjällä <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tapahtui
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jotain poikkeavaa,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>palautui mieleeni tuon asioiden taustoja
selvästi tuntevan ennustajan pahaenteiset puheet.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">:::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Suomen ja Venäjän välillä oli 2000-luvulla
vallalla vanha käytäntö, jossa valtionpäämiehet tapasivat toisiaan epäsäännöllisen
säännöllisesti keskustelemalla maiden välisten suhteiden kehityksestä. Se aika,
joka joskus vallitsi, ja jossa jokaisella sanalla valtiovierailun
loppukommunikeassa oli jokin merkitys, oli toki ohi.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Vielä kylmän sodan jälkeisten kansainvälisten
tapahtumien turbulenssin käynnistyessä Suomen ja Venäjän valtionpäämiehet jatkoivat
tapaamisia suhteiden keskeytymättömyyden nimissä. Tavoitteena Suomen puolelta oli
vakauden<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>säilyttäminen (”aktiivinen
vakauspolitiikka”) maiden välillä, ikään kuin olisi haluttu pysäyttää maailma,
koska mitään dramaattista ei oletettu tapahtuvan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Presidentti noudatti vanhaa
suhteiden ylläpitolinjaa, vaikka monitahoisempi keskustelu muutoin oli viriämässä.
Tätä Niinistön linjaa monet pitivät oireena suomettumisen jatkumisesta, vaikka varsinaiset
suomettumisen ajat olivat kaukana takanapäin. Tietynlainen turhautunut ärtymys
kuitenkin vallitsi ja voitti alaa. Myös valtakunnan korkein johto tietenkin reagoi
tapahtuneeseen: tarvittiin muutoksia.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Kuitenkin presidentti piti
ulkopolitiikan ohjat käsissään ja se saattoi merkitä joidenkin pitämistä
ulkopoliittisen syvätiedon ulkopuolella vähän Kekkosen aikoja mukaillen. Media
kritisoi suhteiden hoidon turhana pidettyä salamyhkäisyyttä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Presidentti Niinistö koki presidenttikausillaan
Venäjän muutoksen täydessä laajuudessaan. Niinistö säilytti kuitenkin tietyn
varovaisuuden ja odotti selkeämpää näyttöä Venäjän tarkoitusperistä. Se
saatiin, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainan kimppuun.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Niinistö viestitti: <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>”<span face=""Arial",sans-serif" style="background: white; color: #222222; font-size: 10pt; line-height: 115%;">Nyt on naamiot riisuttu, ja vain sodan kasvot
näkyvät”. </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Korkeimman vallan vaihtumisen
saumakohta Suomessa helmi-maaliskuun vaihteessa 2024 vapautti Niinistön
antamaan tunnustusta niille, jotka olivat jo kauan ennen virallista h-hetkeä
halunneet Suomen liittyvän Natoon. Niinistö sanoi heidän edustaneen ”arvokasta ajattelua”.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Hesari toteaa pääkirjoituksessaan
3.3.2024 presidentin linjanneen, että Nato-päätös ei ollut mahdollinen ennen
vuotta 2022 lisäten sitten sarkastisesti, että ”eipä varmaan, jos
presidenttikin vastusti”. Tämä sivallus on HS:n linjan mukainen, onhan se
kannattanut Natoon liittymistä jo vuodesta 2006 saakka. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Sitten HS toteaa linjaansa jatkaen: ”… ja
onneksi (Natoon) myös päästiin”. Ja edelleen: ”Lopputulos oli Suomen kannalta
hyvä, mutta Niinistön linjan viisauden arvioivat aikanaan historioitsijat”.
Niin he arvioivat tietenkin myös Hesarin linjan. Hesarin argumentit viittaavat
tunnettuun tosiasiaan, että se oli tyytymätön ja turhautunut Nato-hidasteluun. Omalta
puoleltani olin (ja olen) valmis hyväksymään Niinistön epävarmuuden ja
epäilyjen kautta kovassa paineessa syntyneen hitaan päätöksenteon. Olisi
päätöstä voitu vieläkin venyttää. Presidentti tavallaan vahvisti
valtionpäämiehen kokonaisvastuun sivuuttaen kiirehtijät. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Olen pohtinut omaa kantaani monissa
kirjoituksissani ja suhtaudun kriittisesti niihin, jotka ovat pitäneet Nato-myönteistä
linjaa itsestään selvänä. Tulee tunne, että näille ihmisille fukujamalainen <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>historian loppu vähintäänkin häämöttää
vahvasti, so. ulkopolitiikan päälinjat on nyt hyväksytty näkyvissä olevan
tulevaisuuden ajaksi. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Venäjän suhteita pitää nyt ajatella
<b>vuoden nolla</b> (2022) näkökulmasta. Keskeinen ajatus on, kuinka hyvin
asettuminen Nato-maiden joukkoon palvelee Suomen turvallisuutta verrattuna
siihen näkymään, joka olisi avautunut Naton ulkopuolelle <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jäämisestä. Suomen kansan enemmistö liputti
liittymisen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>puolesta, joten siltä osin
asia on selvä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Asioiden monimutkaisuudesta kertoo,
että Natoon liityttiin suurelta osin sen takia, että turvataan Suomen 1300
kilometriä pitkä itäraja sotilaalliselta uhalta, mutta nyt saattaa käydä niin,
että<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>välitön uhka onkin tulossa turvapaikkaa
hakevien siviilien kansainvaelluksen muodossa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">:::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Presidentin vaihdoksen yhteydessä pidettiin
puheet, jotka kertoivat jotain kahden<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>valtionpäämiehen
ajattelusta. Uutena miehenä Stubb korosti kompromissien ja empatian tarvetta sekä
uhkaavaa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kahtiajakautumisen ongelmaa.
Nämä tulevaisuuden huomiot ansaitsevat tietenkin huutomerkin peräänsä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Yhtenä Suomen politiikan johtotähtenä
on ollut ulkopoliittinen jatkuvuus. Nyt on tapahtunut muutaman vuoden
aikajänteellä paradigman muutos liittoutumattomuudesta liittoutuneeksi. Ja
sitähän tässäkin kirjoituksessa puidaan. Pitäisi mielestäni oikeasti ymmärtää,
mitä on tapahtunut geopoliittisesti: olemme <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vaihtaneet asemaamme radikaalisti, jonka
itäinen naapuri asettaa kyseenalaiseksi määräämättömäksi ajaksi. Kysymys on
paljolti siitä, olisiko sittenkin hyvä pyrkiä säilyttämään jokin pidemmän
aikavälin jatkuvuuden punainen lanka. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Eero Heinäluoma painotti Demarissa vastikään
kahden presidentin välistä <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>elämänkatsomuksellista
erilaisuutta <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja kokemuksen määrää. En
voi välttyä ajatukselta, että Stubbin puheisiin liittyvä sapelinkalistelu ja
militarismihenkisyys hämmentävät. Stubbin käyttämät ilmaisut ”Nato-presidentti”
ja ”Nato-Suomi”<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ovat niminä hätävarjelun
liioittelua. Jää nähtäväksi hälvenevätkö nämä haukkamaiset <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>sloganit ajan kanssa?<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: 115%; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Alexander Stubb nosti
vaalikampanjassaan esille käsitteen ”arvopohjainen realismi” (joka on tuliainen
ison veden takaa), jolla tarkoitetaan oman arvopohjan lujuuden puolustamista,
mutta samalla toisin käyttäytyvän valtion jonkinasteista ymmärtämistä.
Eroa voisi selventää kuvaamalla liberaalidemokratiaa omaksuttuna arvopohjana ja
autoritaarisia valtioita realiteettina. Vaatii lujahermoista ja pelotonta realismia
suhtautua olemassa olevana tosiasiana tahoon, joka ei piittaa vähäisimmässäkään
määrin <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>liberaalidemokraattisista
periaatteista.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: 115%; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Arial; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Toteamalla, ettei ottaisi Vladimir Putinilta
onnittelupuhelua vastaan presidentiksi valinnan johdosta, Stubb
paljasti oman ajattelutapansa ja samalla vahvan sitoutumisen
lännettymiseen. Eiköhän tässä jäänyt <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jotain uupumaan tavoitellusta realismista?
Niinistön ja Stubbin suuri ero on, että Stubb<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>on nopea käänteissään, kun taas Niinistöstä jää kuva perusteellisesti
harkitsevasta valtionpäämiehestä, joka välttelee <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>virheitä. Stubbin ongelmaksi saattaa muodostua
kiivaan menon keskellä <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vauhtisokeus.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: 115%; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;">::::::::::::::::::::::::::::::</span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Ovatko Venäjän ja Suomen suhteet
nyt tässä? Eivät varmasti ole. Historia ei ole loppunut. Emme voi tietää, mistä
globaalin ympäristön sijainnista löydämme itsemme neljännesvuosisadan päästä,
ehkä emme edes neljän vuoden päästä. Nyt näyttää siltä, että sodan kynnyksen
ylittäminen ei tuota moraalista ahdistusta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Nykyisin miltei kilpaillaan siitä,
kuka saa kiinnitettyä eniten sotaisaa huomiota osakseen. Ja toisaalta unohtuu,
että Naton piti pelkällä ominaispainollaan olla yksi rauhan takaajista, mutta
tähän asti päällimmäisenä on ollut taustalla muhiva kansainvälinen
jännittyneisyys. Vääjäämättömältä näyttää, että nyt kuljetaan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kohti sotaa, niin mielipuoliselta kuin se
kuulostaakin. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">”<span face=""Arial",sans-serif" style="background: white; color: #4d5156; font-size: 10.5pt; line-height: 115%;">Niin </span><em><span face=""Arial",sans-serif" style="background: white; color: #5f6368; font-size: 10.5pt; line-height: 115%;">hulluksi maailma</span></em><span face=""Arial",sans-serif" style="background: white; color: #4d5156; font-size: 10.5pt; line-height: 115%;"> ei voi tulla” (että suursota syttyy)
sanoi </span><em><span face=""Arial",sans-serif" style="background: white; color: #5f6368; font-size: 10.5pt; line-height: 115%;">Väinö Tanner</span></em><span face=""Arial",sans-serif" style="background: white; color: #4d5156; font-size: 10.5pt; line-height: 115%;"> ennen talvisotaa. Otan riskin ja sanon nyt
kaiken uhallakin samalla tavalla kuin Tanner.</span><o:p></o:p></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-73391141679815588272024-03-05T17:51:00.000-08:002024-03-05T18:00:43.811-08:00Piileskeleekö yövartijavaltio nurkan takana? <p> </p><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">On arvioitu, että populistiset puolueet jatkavat läpimurtoaan Euroopan
vaalisumassa 2024. Samalla on nähtävissä, että populistit integroituvat kiinteämmin
olemassa olevaan puoluekenttään (esim. Italia, Ruotsi, Suomi, Hollanti) ja
pääsevät entistä tehokkaammin vaikuttamaan hallituksen kautta tai muutoin
noudatettavaan politiikkaan. Ääriajattelusta on jouduttu tinkimään, jos siitä
on edes haluttu pitää kiinni, kun hallitusvastuu houkuttelee.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Populistisissa ja ääriryhmissä on siis
ajateltu vakauttaa puolueen asema luopumalla kaikkein radikaaleimmista
tavoitteista, mutta samalla yhteiskunta kokee jäljelle jäävien muutosvoimien
vaikutuksen, joita seuraavassa yritän eritellä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Osassa maita, joissa
radikaalioikeisto on tavoittelemassa valtaanpääsyä, kiivas vastakkainasettelu
jatkuu (esim. USA). <span style="background: white; color: #222222;">Yhdysvaltain pikkuhiljaa
käynnistyviä presidentinvaaleja seuratessa on tullut jälleen mieleen, kuinka
vaikeata on hallita demokraattista järjestelmää. En tietenkään väitä, että
hallitseminen autoritäärisen järjestelmän avulla olisi helpompaa, päinvastoin.
Mutta kirjoitetaan nyt liberaalin demokratian ongelmista, kun ollaan
järjestelmän sisällä. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Juuri nyt tuntuu, että hyvinvointiyhteiskunnan
”parasta ennen”-päiväys meni jo. Se ei ole mennyt kertalaakista, vaan hiljaa
hivuttaen. Siitä on kuitenkin tarpeeksi jäljellä, jotta hyvinvointiyhteiskunnan
nimi voidaan toistaiseksi säilyttää. Eikä muutos toteudu suoraviivaisesti,
koska vanhalla hyvinvointiyhteiskunnalla on puolustajansa – useat vanhat,
perinteiset puolueet.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Selvimmin muuttunut tilanne näkyy
julkisten palvelujen vaikeutuneena saatavuutena. Osa ihmisistä on kypsynyt palvelujen
karsimiseen ja vaihtanut palveluntarjoajan yksityiseen. Tullaan monimutkaiseen
yhtälöön, jossa julkisen ja yksityisen palvelun hinnoittelu/kustannustenjako
vaikuttaa herkkään tulonjakoaparaattiin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Muutos vanhasta tutusta uuteen
tuntemattomaan on haasteellinen. Ihmiset tuntevat, ettei nykyinen liberaali
demokratia vastaa heidän tarpeitaan. On kuitenkin kyseenalaista pystyvätkö autoritaariset,
populistiset tai radikaalit ryhmät ottamaan niukkuuden haasteen vastaan tosiasiallisesti.
Populismi on välivaiheen ilmiö, joka tuskin pystyy tarjoamaan pysyviä
elementtejä elämisen ja toimeentulon uusiksi osa-alueiksi. <b>Pidemmässä
juoksussa moderni voisi muodostua kahdesta toisiaan vastaan kulkevasta
trendistä. Toinen on valtion ohjausvaikutuksen lisääminen silloin, kun <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>on kysymys esimerkiksi energia- <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ilmasto- tai muista suurista asioista <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja toinen trendi muodostuu ihmisten/yksilöiden
kyvystä ottaa haltuun sellaisia palveluja, jotka olivat yhteiskunnan
hoidettavana aiemmin. Ihmisillä saattaa olla taipumus jättää välillisen
demokratian toteutus kasvottomalle virkavallalle ja oma osallistuminen hiipuu
ohueksi. Demokratia ei kehity, sitä vain ylläpidetään. <o:p></o:p></b></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Mietintämyssyssä on ollut Suomen puolueiden
kannatusmuutosten merkitys tilanteessa, jossa ”uusi” populistinen/radikaali puolue
tunkeutuu suurten puolueiden joukkoon. Tarkoitan tässä tietenkin perussuomalaisia
ja muita oikeistoradikaaleiksi muuttuneita puolueita. Jälkimmäisestä
esimerkkinä on Yhdysvaltain republikaaninen puolue: vanha puolue (tai
huomattava osa siitä) muutti luonnettaan, kun omaksui ”Movement Conservatismin”
(Reagan, Goldwater, Trump…) radikaalit periaatteet.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Myös perussuomalaisilla yksi
lähtökohta menestykselle on ideologinen tai pikemminkin ideologiset muutokset
vanhan ideologian sisällä. Perussuomalaiset on muuttunut populistisesta
konservatiivisesta puolueesta (työväenpuolue ilman ideologiaa) radikaaliksi oikeistopuolueeksi,
joka on ajanut oikealta<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kokoomuksen ohi.
Kaikkia perussuomalaisista johdettavia puoluekentän muutoksia on toistaiseksi
vaikea hahmottaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kaivoin esille erään vanhan
blogikirjoituksen (”Amerikkalainen unelma ja painajainen” 4.11. 2016), jossa
oli yksi kappale, jossa mielestäni tavoitetaan Suomessakin tapahtuneen muutoksen
ydin: ”Ideologisista syistä ……… köyhät miehet ja naiset vastustavat (itseään
hyödyttävää) sosiaaliturvaa ja antavat äänensä republikaaneille, jotka ovat
olleet ”isoa valtiota” (siis kattavaa sosiaaliturvaa) vastaan ja ovat
keventäneet suurituloisten verotusta. Hämmentävää tässä on, että pienituloiset
republikaanien kannattajat äänestivät omaa etuaan vastaan. He haluavat olla
”kunnollisia” eivätkä halua valtiolta mitään, mutta eivät halua muidenkaan
saavan.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Perussuomalaiset ovat tavoittaneet
jotain oleellista oikeistoradikaalista republikaanisen puolueen ajattelusta.
Meillä polarisoitumiskehitys (köyhyyteen putoaminen, rikkaiden eriytyminen) ei
ole niin pitkällä kuin Yhdysvalloissa, joten sitä ei kannattane erikseen
painottaa. Mutta omillaan toimeentuloa korostavat arvokysymykset nousevat
arvoon arvaamattomaan ”kaikki pidetään mukana” -ideologian ohi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">::::::::::::::::::::::::::
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Olen
joskus spekuloinut, kuinka helppoa tai vaikeaa on liittyminen ”uuteen ”
puolueeseen vanhan puolueaparaatin<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>ohitse. Perussuomalaisiin ajautuu muissa puolueissa tavalla tai toisella
pakit saaneita, mutta on paljon niitäkin, joita vanhat puolueet eivät viehätä.
Tätä polkua pitkin perussuomalaiset ovat saaneet lahjakkaita (nuoria) poliitikkoja
riveihinsä enemmän kuin ehkä muutoin olisi ollut mahdollista. Tietenkin ajan
myötä - joka nyt on jo nähtävissä -<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>perussuomalaiset
muuttuu osaksi vakiintunutta puoluekenttää, jolloin samankaltaistava vaikutus
rupeaa puremaan ja uutuudenviehätys poistuu.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Perussuomalaisia
sitoo hallitukseen velanhoito ja talouden niukkuuden vaateet. Suostuminen niukkuuden
talouteen on vallannut pikkuhiljaa koko perussuomalaisten eduskuntaryhmän. Talouden
tiukkuudesta on<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tullut mantra, jonka
nimiin vannotaan aktiivisesti, onpa siitä tullut jollakin tapaa kunnia-asia.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">On
omaksuttu kanta, jonka mukaan hyvinvointiyhteiskunnan palveluja on paisutettu
liikaa. Valtiovarainministeri Riikka Purran kovaa retoriikkaa on alettu
tavallaan ihailla kannattajien keskuudessa. Elinkeinoministeri Wille Rydmanin
asettuminen Purran perälaudaksi on pitänyt epäilijätkin rivissä. Kovalla
linjalla on erottauduttu jopa muutoin samanhenkisestä kokoomuksesta.
Kannatuksen nousu siivittää haavetta jatkuvasta puolueen nousukierteestä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Toisaalta
kansalaisiin kohdistuvia leikkauksia ja säästöjä ei ole vielä toteutettu, joten
on odotettavissa, että vasta siinä vaiheessa ärtymys purkaantuu, kun niukkuus näkyy
omalla tilillä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Presidentinvaalit
niin tärkeät kuin ne olivatkin, eivät ole himmentäneet vasta kolmanneksi niissä
sijoittuneen Jussi Halla-ahon gloriaa, joka henkilönä on yksi puolueen suosion
salaisuuksista. Myös itärajan sulku on satanut sisäministeri Mari Rantasen kautta
puolueen laariin.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Eurovaaleissa kesäkuussa
2024 odotetaan puolueen menestyksen jatkuvan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Radikaalilla
oikeistolla on nyt tilaisuus ja paikka iskeä, koska meneillään on varsinainen
vaalien suma ympäri maailmaa. <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Erilaisilla
yhteiskunnilla on erilaisia tapoja (ja osaamista) sulauttaa populistisia (tai
vastaavia) näkemyksiä itseensä. Suomalainen yhteiskunta on ehkä sulauttavimpien
joukossa: Veikko Vennamon ja Timo Soinin populistit, kansandemokraatit 1940- ja
1970-luvulla, äärioikeisto 1930-luvulla ovat kaikki esimerkkejä siitä, että
eristäminen ei välttämättä ole tuloksellisin linja. Populistiset liikkeet voi
syleillä vaarattomiksi. Tässä on liberaalidemokraattisen mallin suuri voima.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Suurin
vaara, minkä liberaalidemokratia voi aiheuttaa itselleen on mielestäni
ylemmyydentunne, nöyryyden puuttuminen. Kymmenien vuosien näytöt ovat
tuudittaneet ajatukseen, että liberaalidemokratia on lyömätön järjestelmä. Jos
näin koetaan, niin silloin kannattaa palauttaa mieleen liberaalidemokratian oma
taistelujen tie onnistujaksi.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; line-height: 115%;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Perussuomalaiset
ovat integroituneet osaksi suomalaista poliittista päätöksentekokoneistoa usean
yrityksen jälkeen. Sekä perussuomalaiset että poliittinen järjestelmä ovat
muuttuneet. On tapahtunut <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>sopeutuminen
vallitsevaan tilanteeseen.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Jää
nähtäväksi, miten kehitys kehittyy. Kokemus on opettanut, että ihmiset haluavat
pidemmällä aikajänteellä niukkuuden sijasta kokea vaurastumista.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-15145197714136190902024-03-01T17:22:00.000-08:002024-03-01T17:46:09.317-08:00Niinistön perintö<p> </p><br />
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p>Monilla tahoilla tullaan kysymään seuraavien kuukausien aikana,
mikä on presidentti Niinistön perintö seuraajalleen ja Suomelle. En yritäkään
vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä näin varhaisessa vaiheessa.
Lähteetkin puuttuvat. Kokonaisuuden hahmottamiseen käytettävissä oleva
aikaperspektiivi on liian lyhyt. Mutta kyllä jotain aivan oleellista voidaan koota tämänhetkiseen yhteenvetoon. Presidentin
tehtävien mukaisesti kiinnitän huomiota erityisesti ulkopolitiikkaan.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mitään dramaattisia muutoksia presidentin valtaoikeuksiin ei
Niinistön kaudella ole tehty. Ns.lautaskiistakin poistui (v. 2012) sopivasti
ennen Niinistön presidenttikausia. Valtaoikeudet on saatettu asiallisesti
ottaen nykymuotoon aikapäiviä sitten. Eri asia on, että kansalaiset eräiden
mielipidetiedustelujen mukaan haluaisivat laajentaa presidentin valtaa. Sama
ilmiö on havaittavissa eräissä muissakin maissa. Se on kuitenkin toisen kirjoituksen
aihe.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Niinistöllä oli tosiasiallista valtaa vähemmän kuin kellään edeltäjällä,
mutta kansansuosio on vaikuttanut päinvastaiseen suuntaan. Presidentistä ehkä
haluttaisiin tehdä kansakunnan isähahmo, joka tarvittaessa ojentaisi riiteleviä
poliitikkoja. Niinistö on tähän löytänyt käsittääkseni sopivan kompromissin: hän
on omalla työllään kasvattanut omaa arvovaltaansa ilman, että valtaoikeuksia on
muutettu.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Sauli Niinistö herätti Suomen presidenttinä poikkeuksellisen
paljon huomiota myös kansainvälisesti johtuen pääosin Natoon liittymisestä,
mutta myös kainostelemattomalla esilläolollaan, vaikkei mikään
tarkoitushakuinen julkisuudentavoittelija ollutkaan. Hän otti vastaan
arvostetun kansainvälisen toimijan roolin, joka hänelle tarjottiin. Mentiin
asiat edellä eteenpäin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Seuraaja Alexander Stubb on erinomainen Niinistön työn jatkaja
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>loistavine esiintymis- ja kielitaitoineen.
Entä mitä Stubbissa on ”enemmän” kuin Niinistössä? No, ehkä maailmankansalaisuutta!
Uusimmat ajattelevat niin, että Niinistön seuraaja on täyttänyt odotukset, kun hän
toimii edeltäjänsä tavoin. <o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Alexander <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Stubb nosti vaalikampanjassaan esille käsitteen ”arvopohjainen realismi”, jolla tarkoitetaan oman arvopohjan lujuuden puolustamista, mutta samalla toisin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>käyttäytyvän valtion ymmärtämistä,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vaikkei sitä välttämättä hyväksyisikään. Ihan näin rakentavaa kuvaa en ole saanut Stubbista, mutta seurataan tilanteiden kehittymistä. Robert McNamara sanoi aikoinaan - kaiken koettuaan - että "asetu vihollisesi asemaan".</p>
<p class="MsoNormal">Mikä presidentti Niinistöstä jäi mieleen päällimmäisenä? Monet ovat valmiit
nostamaan esille hänen kaksi klassista sanontaansa. Ne molemmat liittyvät aivan
oleellisesti jännittyneeseen kansainväliseen tilanteeseen: <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>”Kyllä kasakka vie, mikä irti on” ja ”Nyt on
naamiot riisuttu, ja vain sodan kasvot näkyvät” Kasakkavertauksella hän tarkoitti,
että vaeltavat kasakkalaumat (Venäjä) ottavat matkan varrella haltuunsa sen,
mikä otettavissa on. Kasakkamentaliteettiin ei sisälly strategisia eikä edes taktisia
olettamuksia ja lopullisia päämääriä. Kasakan halu saavuttaa menestystä syntyy
tilanteista, jotka eteen aukeavat. Sodat olivat kasakan elämän keskeinen
sisältö. Vertauskuva symboloinee Vladimir Putinin ”maailmanjärjestystä”, joka
ei ole ollut valmis alun perin, vaan joka on kehittynyt viime vuosien kuluessa.
Yksi pettämätön lähtökohta on kuitenkin ollut Neuvostoliiton mureneminen, josta
muodostui Putinin ja hänen avustajiensa päässä 1900-luvun suurin geopoliittinen
katastrofi.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kasakkavertauksessa paljonsellaista, mikä on tunnusomaista
venäläisille ja venäläisyydelle. Ehkä tärkein viesti Niinistön sanomana oli,
että kasakoiden (Venäjän) kanssa pitää olla hereillä. Pitää yrittää lukea, mitä
he seuraavaksi aikovat. Muutoin toiminta jää arvoitukseksi. Kasakkavertaukseen sisältyykin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ajatus Venäjän arvaamattomuudesta, joka vastustajien
tulee ottaa huomioon strategioissaan. Putinilla näyttää myös olevan kyky luoda
itsestään kuva, että hänellä on tilanne hallussaan riippumatta siitä, mikä on todellisuus.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Naamioiden riisumisella Niinistö viestitti, että kaikki se, mikä
oli arvailujen valossa Venäjän käytöksessä, paljastui sen hyökättyä Ukrainan
kimppuun. Vasta sitten suurvaltasota oli mahdollinen. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Ja toden totta, helmikuuhun 2022 saakka Venäjän
toimet vaikuttivat propagandalta, jossa päämäärät olivat auki. Tämän sanon siitä
huolimatta, että Krimin niemimaan valtaaminen tapahtui jo 2014. Pian julistettiin,
että ”Venäjä on rajaton”.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Niinistö oli jo rivipoliitikkona sitä mieltä, että Natoon on
liityttävä. Kuitenkin olen monta kertaa tuonut esille, että presidenttinä Natoon
liittyminen oli Niinistölle vaikea kysymys. Hänellä oli ja on valtionpäämiehen vastuu
kaikista niistä seuraamuksista, joita päätöksestä seuraa. Kun ei tiedä varmasti,
oli syytä olla tekemättä lopullista päätöstä. Niinistö oli siis viimeisten joukossa,
joka antoi liittymiselle periksi. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Aina niin yksioikoisen suoraviivainen Jussi<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Niinistö näyttää<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>asettaneen presidentin Nato-puntaroinnin kyseenalaiseksi.
Hänen mielestään se oli ilmeisesti jahkailua. Jussi Niinistö lukee tapahtunutta
ikään kuin historia olisi jo loppunut. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Olen vieläkin sitä mieltä,<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>että presidentin Nato-päätös oli ankaran mutta aiheellisen itsetutkiskelun
tulosta. Sieltä täältä alkoi kuulua mutinaa, että miksi selvää päätöstä ei ole jo
tehty. Presidentin oli annettava periksi, koska ylivoimainen enemmistö
päättäjistä ja kansasta oli vihreän napin painamisen kannalla. Olen <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>hyvin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>pitkälle
presidentin kanssa samaa mieltä siitä, että pohdiskelulle löytyy perusteet ja olisi
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>löytynyt myös siinä tapauksessa, jos
harkintaa olisi jatkettu pidempään. Mutta tapahtumien vyörylle presidenttikään ei
mahtanut mitään. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kukaan ei tiedä, miten Venäjä tulee kestämään. Ensimmäisessä
maailmansodassa se romahti totaalisesti ja toisessa se kuului suuriin voittajiin
-<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>omista ansioistaan. Siinä on
vaihteluväli! <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Erityisesti kiinnittäisin <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>huomiota venäläisten tyytymiseen vähään sekasorron
keskellä. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jotenkin luonteenomaista Niinistölle on pidättäytyminen suurieleisistä
sanoista. Hän on tässä puheissaan mahtipontisen Emmanuel Macronin vastakohta.
Niinistön mielestä asioita on hoidettava hienovaraisesti. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Realisti hän on selvästikin: Ukrainassa on tapahtunut odotuksiin
nähden kaksi käännettä sotatapahtumissa, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>joista jälkimmäinen ei lupaa hyvää meille,
kuten Niinistökin on todennut. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Alexander Stubbin ja Sauli Niinistön välille on auennut näkymä,
jossa päämäärät ovat vastakkaisia monessa suhteessa. Mitä maailmanpolitiikkaan
tulee, Stubb on korostetusti lännettynyt. Jää vaikutelma ikään kuin rasittava suomettuminen
on nyt kumottava menneitä syntejä hyvittävällä lännettymisellä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Ei kai ulkopolitiikka ole nollasummapeliä? Varovaisen
ja vanhahtavan Niinistön rinnalla nopea ja spontaani Stubb koetaan rohkeana kannattamiensa
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>asioiden esille tuojana. Mutta puhuuko
hän suulla suuremmalla?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Itärajan turvallisuudesta Niinistö on huolissaan, mutta varuillaan
oleva, eikä vaiheessa olevasta tapahtumasarjasta halua vetää mitään johtopäätöksiä.
Rajaturvallisuudesta päättäminen on monitahoinen ja päätöksentekoa rasittava
yhtälö. Sille on ominaista, että toinen osapuoli tietoisesti järjestää syitä konfliktiin,
joka hybridiuhkineen voi poikia isommankin revohkan. Itärajan turvallisuus on
ensi sijassa hallituksen asia, mutta aivan varmasti löytyy myös uuden presidentin
työpöydältä. Uuden presidentin ensimmäinen koettelemus voi olla lumien sulamisvesien
myötä tuleva pakolaistulva itärajalla, jonka venäläiset ovat organisoineet.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Presidentin itsenäisestä päätöksenteosta Niinistö piti
tiukasti kiinni joutuen vain harvoin reviirikiistoihin. Niinistö noudatti toimivaltuuksien
tarkkaa rajanvetoa sisä- ja ulkopolitiikan välillä. Suurempaa kiistaa näistäkään
ei esiintynyt, vaikka arvatenkin ajoittainen ärtyminen nousi pintaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kaiken kaikkiaan Niinistö oli reaalipoliitikko, joka ymmärsi
varhain, että jokainen kansakunta - juhlapuheista viisveisaten <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>-<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ajattelee
ensi sijassa omaa turvallisuuttaan. Historiaan Niinistö pääsee jo Nato-päätöksen
seurauksena. Muutoinkin hän asettui eturintaman kansainvälisestikin tavaten
kaikki huippupoliitikot Putinia myöten. Vanha pidättyvä ujostelu kansainvälissä
yhteyksissä loisti poissaolollaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Luulenpa, että useimmat arvioivat Niinistön<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vahvuudeksi hänen presidentillisen olemuksensa.
Kohtuullisen hyvä kielitaito ja asiahallinta täydentävät kuvaa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Presidentin toimintaa arvostelevat ovat nähneet hänen olleen
liian ymmärtäväinen suhtautumisessa Venäjään. Hänen nähtiin toimineen liian
kauan ”Putinin kuiskaajana”. Lähinnä finessi – mutta kuvaava sellainen - oli se,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>että Niinistö olisi ottanut Putinin onnittelupuhelinsoiton
vastaan vaalien jälkeen,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jos olisi ollut
nähtävissä jotain etenemistä lännen ja idän välisissä suhteissa, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>päinvastoin kuin Alexander Stubb, joka ei nähnyt
mitään syytä ottaa puhelua vastaan. Ero on siinä, että Niinistö ei asettanut
periaatteellisia esteitä<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>yhteydenpidolle, joita taas Stubb tuntuu pystyttävän.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Olemmeko nyt presidentin vaihtuessa vedenjakajalla jännitteisessä
maailmassa? Liioittelematta sanoisin, että vastaus on kyllä. Sauli Niinistö
edusti sukupolvea, jossa suurvaltojen välillä vallitsivat tyydyttävät suhteet.
Niinistö toimi linjassa tämän käytännön kanssa erimielisyyksiä tasoitellen . Uudessa
tilanteessa jännitys uhkaa purkautua konflikteiksi ja avoimeksi suurvaltojen väliseksi
sodaksi. Minkä roolin Stubb ottaa? Onko hän ”kylmän sodan sotilas” – niin kuin nyt
näyttää - vai paneeko hän itsensä likoon rauhanomaisen kehityksen puolesta? <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-54103493669713306032024-02-26T21:23:00.000-08:002024-03-01T17:27:58.848-08:00Alexander Stubb: arvot ja realismi vai arvot ja idealismi johtotähtinä?<p> </p><p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Minkä roolin uusi presidentti ottaa johtaessaan Suomen
tasavaltaa? Vaalikeskusteluissa pohdittiin presidenttiehdokkaiden eroja toisiinsa nähden.
Erityisesti on verrattu kahta loppusuoralle päässyttä ehdokasta, Alexander
Stubbia ja Pekka Haavistoa. Minusta selvin ero herrojen välillä on
suhtautumisessa rauhaan. Haavisto korostuu rauhantekijänä, mutta Stubbin rooli
on ambivalentti tai peräti militaristinen. Totta kai hänkin puhui rauhasta
(varsinkin vaalikamppailun jälkeen), mutta sodan ja asevarustelun käsitteiden
kautta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Stubbin ajattelua kuvaan yhden hänen antamansa haastattelun
avulla. Kysymys on Lauri Nurmen <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>haastattelusta
Iltalehdessä 29.11.2023. Miksi kaivan esille vanhan haastattelun? Siksi, että
siinä on kootusti Stubbin puolustusvoimien tehtävää ja presidentin roolia
koskevat mielipiteet hätkähdyttävän selvästi ilmaistuna.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lauri Nurmen haastattelu alkaa koko kyselytuokion luonnetta koskevalla
lausahduksella: Tasavallan presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Stubb esittää haastattelussa mm. tunnetun tavoitteensa 5000
sotilaan ammattireservistä. Se muodostaisi valmiusprikaatin, jota voitaisiin käyttää
sekä omien rajojen puolustamiseen että Nato-operaatioissa. Prikaati olisi
”hetivalmis” palvelukseen, kun kutsu tulee. Suomen itärajan turvaksikin
prikaati kiirehtisi.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Miksi juuri tämä haastattelu on niin tärkeä? Siksi, että
näen tuossa sananvaihdossa pelkistetymmillään <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>stubbilaista asevarustelua ja puolustuspolitiikkaa
koskevan ajattelun. Tietenkään hän ei kuulostanut yhtä sotaisalta läpi koko presidentinvaalikampanjan.
Palaan presidentin rooleihin myöhemmin tässä kirjoituksessa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mikä oli Stubbin tarkoitus haastattelua antaessaan? Kertoa,
että olemme valmiit<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>sotaan?<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Vai oliko tarkoitus nostattaa suomalaisten itsetuntoa
antamalla ymmärtää, että meille ei mahdeta tosi tilanteessa mitään, turha
uhkailla. Vai olettiko hän keräävänsä haastattelusta viehättyneet kannattajansa
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jalkojensa juureen.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Yritän vastata näihin haasteisiin haastattelua referoimalla
ja sitä kommentoimalla.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Stubb liittää ammattireservin perustamisen tänä vuonna
laadittavien turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen yhteyteen.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Stubb kehittää tähänkin yhteyteen kolmen pointin sapluunan: presidentillä
on kolme tärkeää tehtävää: ulkopolitiikan johtaminen, puolustusvoimien
ylipäällikkyys ja arvojohtajuus. Stubb tarkentaa: presidentillä on suora
sotilaskäskyvalta puolustusvoimain komentajaan. Korpraali siis komentaa neljän leijonan
kenraalia. Joka tapauksessa ylipäällikkö hyväksyy kaikki tärkeimmät sotilaspoliittiset
päätökset. Selväksi tuli, että Stubb korosti presidentille lankeavaa ylipäällikön
roolia enemmän kuin muut ehdokkaat.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ukrainan sotaan johtaneen hyökkäyksen seuraukset Stubb näkee
laajoina ja ilmoittautuu käytännössä lännen rintamaan ilman ennakkoehtoja ja
riippumatta siitä minkälaisin asein mahdollista suursotaa käydään.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Venäjä on Suomen ainoa mahdollinen vihollinen. Ja mikä on lähtökohta,
johon pitää valmistautua? Se on: <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Putin
lähettää 150 000 miestä ”kuolemaan sotaan”. Stubb ripustautuu tässäkin
kohtaa vastarinnan ilmentymänä 5000 miehen valmiusprikaatiin hyökkäyksen ”ensimmäisistä
tunneista lähtien”! <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Mitähän kenraalit
tähän sanovat? Stubb rakentelee täyttä häkää strategisia kuvioita konfliktin varalle.
Stubbin ajatus näyttää perustuvan siihen, että vihollisen puolustus on hyvin
ohut, koska Venäjä tarvitsee joukkoja toisaalla: ”Meillä on siis tilanne
hallinnassa”, lisää Stubb uskomattoman luottavaisesti. Mitähän kenraalit tähän sanovat?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kulmakarvat hieman kohoavat, kun Stubb kehaisee reservin
joukkojen määrän nousevan 900 000 mieheen ja naiseen ja sodanajan joukkojen kohoavan
280 000 sotilaan vahvuuteen. Pelkää huonoa onnea oli, että
puolustusministeri Häkkänen meni toteamaan – havaittuaan joukkopaon reservistä -
että pako on estettävä lainsäädäntöteitse, joka tietenkin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>lisäsi<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>hakeutumista pois reservistä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Venäläiset tietenkin pääsivät nauramaan puolustusministerin
kömmähdykselle, kun Suomalaiset olivat kaiken päälle korostaneet reservin kokoa
ja näköä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Motivoituneet naiset ja miehet eivät tietenkään pelkästään
riitä, vaan sodassa tarvitaan kalustoa, aseita ja ammuksia. Stubb on syystäkin
ylpeä, että Naton kahden prosentin sääntö toteutuu reilusti Suomen osalta,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>mitä tulee puolustusmenojen suhteeseen
bkt:stä (nyt 2,4<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>prosenttia).<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ilmavoimien ylpeys F-35-hävittäjät on mahtava lisäys
puolustus- ja hyökkäyskykyymme, ylistää Stubb. Ukrainan opetukset on
hyödynnettävä täysimääräisesti drooneineen ja ydinsodan uhkatekijöineen.
Täsmäohjukset, Euroopan suurin tykistö ja<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Euroopan suurin panssarivaunukokoelma täydentävät kokonaiskuvan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Puutteitakin on, kuten ammattihenkilökunnan ja reservin
välinen suhde. Johtopäätös: <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kantahenkilökunnasta on puute. Koulutus pitää
priorisoida resurssoinnin ykköskohteeksi. Naisten vahvuuden asepalvelun
suorittaneista tulee nousta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ulko- ja turvallisuuspoliittiset selonteot tulee valmistella
viivytyksittä – nyt ensimmäistä kertaa ilman suomettuneisuuden varjoa, toteaa
Stubb.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Stubb jatkaa haastattelua ehdotonta linjaansa noudattaen:
”Me olemme Nato”, ”Suomalainen varusmies on Nato-sotilas”. Näillä ilmaisuilla
Stubb pyrkii sitomaan suomalaiset Natoon ja jatkamaan lännettymisen politiikkaa.
Suomesta ja sen omasta puolustuksesta ei haluta enää ylläpitää keskustelua
korostetusti. Vaikutelmaksi jää,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>että
Suomen on oltava valmis ottamaan vastaan kaikki Natolta liikenevä huomio.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Stubb jopa ilmoittautuu marssille sotaharjoituksiin ihan
vaan ”esimerkinomaisesti”. Meillä on nyt todella innokas sotaan valmis presidentti.
Etten sanoisi yli-innokas.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">::::::::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">HS:n Saska Saarikoski on käsitellyt suomalaisten uhrivalmiutta
kolumnissaan 15.2.2024. Viittaan seuraavassa useaan otteeseen hänen kirjoitukseensa,
mutta jätän kommentoinnin itselleni. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Suomessa maanpuolustushenki on ollut korkealla tasolla.
Kyselyissä enemmistö on sitä mieltä, että hyökkääjää vastaan on
puolustauduttava asein, vaikka tulos olisi epävarma. Saksalaisten keskuudessa
vastaavissa selvityksissä tulokset ovat olleet katastrofaalisia. Vain joka
kymmenes on valmis puolustamaan maataan aseellisesti ja joka neljäs lähtisi
maasta niin nopeasti kuin pääsee sodan uhatessa. Saksalaisilla näyttää edelleen
olevan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>raskas toisen maailmansodan
painolasti kannettavanaan. Tästä merkit ovat näkyvissä vieläkin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Yhdysvalloissa valmius tarttua aseisiin on nuorten
keskuudessa romahtanut järisyttävällä tavalla. Sotatoimialueilla sotilaiden rekrytoiminen
on vaikea prosessi. Niinpä liikekannallepanoa on vaikea julistaa Venäjällä ja
Ukrainassa. Valtaapitävät pelkäävät seurauksia. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Laskelmoidaan, että jos sota uhkaa, ei ole välttämätöntä
pyrkiä rekrytoimaan kaikkia voimavaroja reservistä. Jos reservi on kohtuullisen
suuri, riittää, kun taisteluihin saadaan parhaat päältä. Tämä jo siitäkin syystä,
että ikäluokasta vain 2/3 suorittaa varusmiespalvelun. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ongelmana kyselyiden mukaan näyttää olevan se, että
periaatteessa ollaan kyllä valmiit massiivisesti puolustamaan maata, mutta henkilökohtaiseen
uhrivalmiuteen on valmius huomattavasti pienemmällä osuudella. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Pitkällä rauhan kaudella on ollut oma hintansa. Mutta onko huono
asia, että ”rauhanrohkeutta” on vielä runsaasti jäljellä? Pikemminkin näyttää
siltä, että lopulta ikään kuin kyllästytään rauhaan, kuten tapahtui ennen
ensimmäistä maailmansotaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Runsaasti on kiinnitetty huomiota siihen, että kokoomuksella
on värisuora puolustuspolitiikassa, jota ei ole ollut sitten demarien suoran
1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Onko ilmiö haitallinen? Sitä on vaikea
sanoa, riippuu, miten värisuoraa käytetään politiikassa hyödyksi. Vasta
toteutus paljastaa todellisen tilanteen. Demokratian toimivuuden kannalta voisi
olla parempi, että puolustuksella olisi poliittisesti leveämmät hartiat. Nato-päätöksen
jälkeen on yhteistyökuvio saatava toteutumaan puolustusministerin, ulkoministerin
ja presidentin kesken, jotka kaikki ovat tällä kertaa samasta puolueesta. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ei ole itsestään selvää, että liittoutumalla sotilaallisesti
hankitaan lisäpotentiaalia puolustukseen. Presidentti Niinistöllä oli käsittääkseni
suuria vaikeuksia ottaa myönteinen kanta liittoutumiseen. Olen ymmärtänyt häntä
hyvin pitkälle. Viime kädessä kysymys on eksistentiaalinen, kuka ottaa vastuun
mahdollisesti syttyvästä sodasta ja sen lopputuloksesta? Mikä on sodan hinta
nykyarsenaaleilla? Etätuhoaseet kylvävät kuolemaa siviilien joukoissa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Värisuoran sisällä tuleva uusi presidentti on ottanut miltei
sotahaukan roolin. Minun on vaikea ymmärtää tätä miltei euforista tilaa. Tässä mielessä
Niinistö ja Stubb ovat henkisesti eri linjoilla.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Puolustustahto periaatteellisella tasolla Euroopassa ei ole
staattisessa tilassa. Moni kysyy, mikä on Naton tulevaisuus. Naton viidennen
artiklan toteuttamisvalmius on sekin kyseenalaistettu. Stubb viittaa vähän
väliä liittoutumisen hedelmälliseen vaikutukseen, vaikkei pysty mitenkään varmistamaan
etukäteen tulevaa valmiuskehitystä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Epäilemättä Suomi pyrkii Natossakin lähelle sotilasliiton ytimiä.
Suomi tarjoaa isännöintipalveluja Natolle tiettyihin toimintoihin ja eräitä
esikuntapalveluja, mutta sillä ei ole toistaiseksi tarvetta Naton pysyviin
taisteluosastoihin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Alexander <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Stubb nosti
vaalikampanjassaan esille käsitteen ”arvopohjainen realismi”, jolla tarkoitetaan
oman arvopohjan lujuuden puolustamista, mutta samalla toisin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>käyttäytyvän valtion ymmärtämistä,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vaikkei sitä välttämättä hyväksyisikään.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Eroa voisi selventää kuvaamalla liberaalidemokratiaa omaksuttuna
arvopohjana ja vastaavasti <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>autoritaarisesti käyttäytyvää valtiota kuvattuna
toisinajattelevana. Vaatii rohkeutta – epäluuloisen ympäristön keskellä –
suhtautua ymmärryksellä tahoon, joka autoritaarisena käsitetään viholliseksi. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Yhtälöä ei ole helppoa toteuttaa ja useimpien kohdalla
tasapaino ei onnistu, vaan jää ”kallelleen” jompaankumpaan suuntaan.
Tunnustamalla, ettei ottaisi Vladimir Putinilta onnittelupuhelua vastaan <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>presidentiksi valinnan johdosta, Stubb
paljasti oman ajattelutapansa ja samalla vahvan<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>sitoutumisen lännettymiseen. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Suomettumista ja lännettymistä ei voida rinnastaa toisiinsa,
mutta suunnan kääntymistä kritiikittömästi länteen pitää voida tarkastella
suurennuslasin läpi.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Useilla valtioilla ja valtioiden puolestapuhujilla on taipumusta
käyttäytyä hybridimäisesti yrittämällä istua liian monella tuolilla samaan
aikaan – kuten Donald Trump tekee - jolloin kysymys ei ole arvopohjaisesta
realismista vaan lähinnä arvopohjaisesta idealismista ja jopa spekuloinnista. Ja
spekulointi kohdistuu pahimmillaan omaan puolustusvalmiuteen.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Epäilen, että emme ole huomioineet<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>läheskään kaikkea sitä, mihin vastustaja tai
vihollinen on valmis vaikkapa itärajalla. Neuvostoliittoon verrattuna Venäjän
käytös on huomattavan ambivalenttia.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mihin vihollinen on valmis? Kyberhyökkäyksiin, jotka vahingoittavat
sitä enemmän vastapuolta, mitä kehittyneempi infrastruktuuri on,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja mitä herkempi se on <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>teknisille häiriöille.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-39709659971493230712024-02-22T18:01:00.000-08:002024-02-25T05:32:54.742-08:00Jake Nyman – koko kansan disc jockey<p> </p><br />
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p>”Jouluaattoilta 1963 ja isä oli kännissä”. Näin shokeeraavasti
alkaa ”radiosta tutun” Jake Nymanin muistelmateos ”Monen vuoden jälkeen.
Radiomiehen muistelmat” (Gummerus, 2023) Tuo ensimmäinen lause antaa vihiä,
mitä kirjassa myöhemmin seuraa. Nymanin ura ja koko elämä näyttäytyy rosoiselta,
mutta samalla sitä voi varauksin verrata ihan tavallisen jokamiehen elämänkokemuksiin.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kirjan mottona on lainaus Bruce Springsteeniltä: ”Talk about
a dream, try to make it real”. Se sopii monen nuoren miehen haaveilujen ilmaukseksi.
Mutta Nymanin kohdalla se tuntuu koko elämänaikaiselta toiveelta. Mies etsii ja
toivoo löytävänsä, mutta pettyy onnistumisten välissä. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Vai onko hän niin kuin vanha ja kaiken kokenut
kullankaivaja John Hustonin elokuvassa ”Sierra Madren aarre”: etsiminen on kaikki,
löytäminen ei mitään?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::: <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jake Nyman viettää oman nuoruutensa elämänsuuntia etsien ja
hapuillen ilman, että mikään vaikuttaa kovin todennäköiseltä. Hän pyrkii Ateneumiin
ja pääsee. Keraamikkoa hänestä ei kuitenkaan tule, vaan erään<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>sattuman kautta radiotoimittaja, joka sittemmin vaikutti populaarimusiikin
kautta monen elämään paljon enemmän kuin ”vakava ” musiikki konsanaan. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Perehdyin <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>populaarimusiikkiin
paljon perusteellisemmin kuin ikäluokassani useimmat muut. Kun monet
kuuntelivat kappaleita sieltä täältä, tunnustan, että en ainoastaan kuunnellut
vaan ”elin” useat kuuntelemistani kappaleista. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jake Nymanin radiomiehen ura rakentui pikapikaa vuodesta
1973 eteenpäin: kesätoimittajuus, oma musiikkiohjelma ja verkostoituminen
kollegojen kanssa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>seurasivat toisiaan.
Jake Nyman tunsi päässeensä heti huipulle ja antoi sen näkyä myös ulospäin.
Yleisradio oli siitä mukava työpaikka, että ”työvälineitä” eli levyjä saattoi
kuunnella myös opiskelumielessä, jota nuori toimittaja tarvitsikin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Työn ohessa Nyman tapasi paljon ihmisiä, joista riittää
kerrottavaksi anekdootteja. Sivuutan tässä kuitenkin nämä pääosin, vaikka
ovatkin herkullisia välipaloja. Kuuluisan Reporadion Nyman sivuuttaa nopeasti
todeten, että häneltä ei kysytty puolueen jäsenkirjaa. Nyman suhtautuu
muutoinkin jäsenkirjajuttuihin ironisoiden niitä. Levy-yhtiö Love Records toimi
vedenjakajana, koska sillä oli repertuaarissa sekä poliittisia että
epäpoliittisia lauluja.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nyman kertaa historiaa taaksepäin vuoteen 1963 ja
sävelradion perustamiseen saakka. Se on kuitenkin toinen juttu, jossa Nyman
itse ei ollut osallisena. Oleellista oli, että nuorten ohjelmiin palkattiin
nuoria toimittajia, jolloin vanhat jazz-entusiastit joutuivat pikkuhiljaa
väistymään. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Populaarimusiikki löi itsensä läpi Ylessä 1960-luvun puolessa
välissä, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vaikka klassisen musiikin
ystävät Joonas Kokkosen johdolla pistivät hanttiin. Kuuntelin itse noita uusia
pop-ohjelmia, jotka olivat selvä laajennus sävelradion alkuaikojen ”Kahdeksan
kärjessä” -tarjonnalle.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nyman oli lähikosketuksissa moneen tunnettuun muusikkoon.
Kovin nimi oli 1970-luvun alussa Hector, joka esitteli klassisiksi
muodostuneita rockälppäreitään ensi Nymanille.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Nyman ja muut toimittajat joutuivat <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>syytetyiksi toimittaja-lauluntekijä Heikki
Harman kaksoisroolista, mutta ei siitä mitään vakavampaa kehittynyt. Hectorin
valtava menestys ei radiosoiton varassa toiminut. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ylessä Nyman veti lukuisia ohjelmia, kuten Nuorten
sävellahjaa, jopa Euroviisuja. Ruisrockin juontajuus lisättiin meriitteihin
monien uusien pop-ohjelmien lisäksi. Osa oli kokeilua, osa muuten vain
lyhytaikaisia. Uusia ohjelmia oli jopa niin paljon, että tulin kysyneeksi
itseltäni eikö voisi olla kestoltaan pidempiä ohjelmia. Vastausta en tiedä
vieläkään. Ja olihan meillä pidempikestoiset ”Nuorten sävellahja” ja ”Onnenpäivä”.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Epätyydyttävä vierailu TV:n puolella (”et hymyile
tarpeeksi”) sai Nymanin vakuuttuneeksi, että hänen kannattaa pysyä radion puolella.
Julkkis Nymanista kuitenkin kuoriutui TV:n ansiosta, Nyt hänet tunnisti kadulla
ilmielävänä. Rocklehtien avustajaksikin Nyman ehti.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kaiken työntouhun keskellä Jake Nyman purjehti avioliiton
satamaan vuonna 1977.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Oma lukunsa olivat levyjen julkaisuun ja Ylen
levyhankintoihin liittyvät oheissäpinät. On esitetty väitteitä, että
toimittajat suosivat tiettyjä artisteja Amerikan malliin. Nyman kiistää moista
tapahtuneen. Samoin hän kiistää levystöön hankittujen levyjen puolueellisen hankintatavan.
Suurimmaksi ongelmaksi jäi juontajan kannalta uusien levyjen hidas ja byrokraattinen
saapuminen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>musiikkitoimittajan pöydälle.
Populaarimusiikkia koskien kaiken<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>piti tapahtua
nopeammin kuin kahdessa viikossa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kautta koko kirjan käy ilmi, että Nyman terävällä kielellään
napautteli vastauksiaan muiden provosointeihin ja<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>teki usein myös itse avauksia älyttääkseen
kollegojaan.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Radion kanavauudistus vuoden
1975 alussa poiki sekin muutaman piikin Nymanilta: uuden organisaation mukaiset
kanavanimet synnyttivät seuraavat luonnehdinnat: Radio 2: ”Kommarikanava” ja Radio
1: ”Lahtarikanava”. Kun nimittelystä hikeennyttiin joillakin tahoilla, totesi Nyman,
että huumorintajutonta ei kannata elvyttää. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Toimittajan työssä ja sen ulkopuolellakin Nyman tuntuu
omaksuneen oppositiomiehen roolin työnantajaan ja joihinkin kollegoihinkin nähden. Harva uudistus radiotyössä osuu heti kohdalleen ja johto
on lähes koko ajan Nymanin hampaissa. Luonteensa mahdolliset särmikkyydet ja ristiriitaisuudet hän kätki ohjelmiensa
juontojen pehmeisiin äänensävyihin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Soitettava musiikki on luonnollisesti kirjan sisältöä
kauttaaltaan. Skismat olivat suuria ja musiikin raja-aidat samoin.
Rocktoimittajia kohdeltiin muiden toimittajien taholta kuin alempaa kastia. He olivat
”rokkipoikia”. Onneksi nämä samat rokkipojat olivat<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>nostamassa rockin ja muun nuorisomusiikin
arvostusta. Tänään ei ole temppu eikä mikään, jos sinfoniaorkesteri soittaa
rockin klassikkoja. Juuri kukaan ei yritä erottua joukosta moittimalla
kliseisesti rockia. Appiukkonikin oppi vanhoilla päivillään lausumaan oikein
ohjelmanimen ”Roskia ja klassista”. Tajuavatkohan nykyihmiset, miten kovan työn
populaarimusiikin edustajat – muusikot ja toimittajat - tekivät oman
musiikkinsa puolesta ja kuinkahan moni sai musiikkikoulusta pohjan
rockmusiikkiharrastukselle ja<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>ammattiosaamiselle. Nymanin, Heikki Harman, Arto Vilkon ja muiden
veitikoiden työ jää historiaan. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Toista oli vielä 1960-luvulla. Harvoja
toisinajattelun rohkaisevia poikkeuksia rockin varhaisvuosina edusti Erkki
Salmenhaara, joka arvioi Beatlesin Sgt. Pepperin oikeudenmukaisesti
mestariteokseksi. Myös Kai Chydenius ja Henrik Otto Donner ansaitsevat suitsutuksen
taisteltuaan 1960-luvulla säveltäjämestari Joonas Kokkosen ylemmyydentunnetta
vastaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Rock-musiikissa on oma ”tatsinsa”,
se iskee syvälle ja saavuttaa parhaimmillaan sellaiset tajunnan virrat, ettei
ole tottakaan. Kukaan ei sano Janis Joplinin ääntä kauniiksi, se on enemmänkin
tunnetilan kuvausta, joka aukeaa vasta kuunnellessa vaikkapa laulua ”Cry Baby”.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Ei pidä tuntea mitään alemmuuskompleksia,
kun HS:n Seppo Heikinheimo arvioi<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>– niin
kuin hän kerran teki – Intro-lehdessä Janis Joplinin musiikkia seuraavasti: ”tämä
on täytynyt tehdä narkoottisessa tilassa”. Voi olla, että olikin, mutta laulun tarinan
ja sävelen voisi tulkita, kuten Nymanin kirjassa eräs opiskelija Jimi Hendrixin
musiikista: sitä juttua, tarinaa ei voi nuotintaa, ”niinku fiilistä ei voi
nuotintaa”. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nymania kiinnosti myös kirjoittaminen ja aiheena oli tietenkin
populaarimusiikki eri muodoissaan fiktio- ja historiapohjalta. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Uusia uria avaavia kirjoja alkoi ilmestyä tasaisena
virtana.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Varsinainen tajunnanräjäyttäjä oli kuitenkin Ylen Rockradio.
Vihdoinkin tarjonta nousi kysynnän tasolle. Lähetykset alkoivat vuonna 1980
Radio 2:n puolella. Toimittajina olivat Holle Holopainen, Heikki Harma ja Jake Nyman.
Lähetykset tapahtuivat maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin
myöhäisiltapäivällä parin tunnin ajan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Uusi aluevaltaus oli 10-osainen kuunnelmasarja ”Olipa kerran
Beatles”, jonka Nyman ohjasi. itsekriittiseen tapaansa Nyman arvioi tuloksen olleen
laadun osalta epätyydyttävä. Pian me kaikki kuulimme näytellyn sijasta Beatlesiin
liittyvän reaalimaailman uutisen: John Lennon oli ammuttu kotiovellaan New
Yorkissa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nyman kertoo kirjassaan avoimesti psyykkisistä ongelmistaan,
kuten paniikkikohtauksistaan. Nyman myös analysoi tarkasti häntä hoitaneiden lääkärien
taidot. Psykiatrit saavat kuulla ankaraa kritiikkiä osaamisestaan tai pikemminkin
osaamattomuudestaan. Suorasukaiseen tyyliinsä hän katkaisee hoitosuhteita.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Jos psykiatrien<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ammatillinen taso on Nymanin kuvailema,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>niin silloin meidän pitäisi olla huolestuneita.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Rockradio osoittautui menestystuotteeksi tavoittaen parhaimmillaan
600 000 kuulijan rajan. Rockradiota myös arvosteltiin, mutta yllättäen kovin
kritiikki tuli talon sisältä. Anneli Tempakka ja Maija Dahlgren, kaksi
terhakkaa naistoimittajaa olivat ärtyneiden kuuntelijoiden kärkipäässä.
Kritiikin sisältö koostui aikojen ja tapojen ihmettelystä. Rockradioetiketissä
poikettiin siis vakiintuneista käytöstavoista. Tästä piittaamatta ohjelmat
virtasivat tekijöidensä kautta meidän kuuntelijoiden iloksi. Rockradion ohjelmien
nimet keksittiin elokuvista, äänilevyiltä tai kirjoista: näitä olivat mm. Kovan
päivän ilta, Nousevan auringon talo, Kersantti Pippuri, Tähtisumua, Kadonneen
levyn metsästäjät, Muistojen bulevardi….. Kirjassa on esimerkkejä otsikoiden
lanseerauksesta läpi lukemattomien keskustelujen. Yksi tällainen oli
”Onnenpäivä”-nimen keksiminen vaikeimman kautta. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Ilmeisesti pohtiminen kannatti, sillä
ohjelmasta tuli pitkäikäinen, kuten paljon kuuntelemastani ”Pop eilen – tänään”
-muistelosta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nymanin ”Monen vuoden jälkeen”-kirja-arviota laatiessani
yritin löytää avaimen kirjoittajan sielunmaisemaan. ”Löysin” sen luvusta 46
(sivut 184-186). Kysymys oli Ylen arkistossa säilytettävistä ns. kantanauhoista.
Niille oli tallennettu hienoa musiikkia, jolle ei kuitenkaan löytynyt välitöntä
kaupallista kysyntää. Kantanauhojen edelleentyöstäjät (Juha Tikka, Antero
Jakoila…..) olivat kovan luokan ammattilaisia. Näitä nauhoja alettiin sovittaa
tarkoituksena löytää markkinoita tai ainakin tuottaa yleisradion käyttöön hyvää
musiikkia, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jos nyt ymmärsin, mistä tässä
projektissa oli kysymys. Nymanilla oli oma merkittävä osuus tämän musiikin
osa-alueen hyödyntämisessä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Prosessi ja lopputulos? Nyman aloitteentekijänä vietiin
asiaa eteenpäin. Tässä vaiheessa hyppään Nymanin omaan tekstiin: ”Tein ihan oikean
ratkaisun (hakiessani tekijät projektiin ja käynnistämällä sen). Päivi
Portaankorvan (sama artisti, joka tulkitsi ”Balladin”!) sanoittamat ja Anssi
Tikanmäen säveltämät laulut, kuten ”Aamuyöllä” ja ”Joku elämä” olivat
erinomaisia. Jostain syystä ne eivät radiossa silti suuremmin soineet. Jos
olisin ilkeä ihminen, sanoisin tilanneeni paitsi sian säkissä , niin myös
helmiä sioille, mutta enpäs sanokaan,<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>koska minähän olen pohjimmiltani säyseä ja kiltti luonne enkä juurikaan
harrasta sarkasmia”. Sama itseironia ja ironisointi kulkee punaisena lankana
läpi koko kirjan. Niinpä hän viittaa urheiluun lähinnä terrorin tuottajana (Hyvin
tärkeä urheilu varasti Jake Nymanin ohjelma-aikaa tilaisuuden tullen), joka
ylitti kirkkaasti ärsytyskynnyksen. Päivän piristykseksi hän saattoi myötätuntoisesti
lohkaista mörkille keskustelukumppanille (Peter von Bagh), jolta pomot olivat
vieneet arvokasta ohjelma-aikaa: ”Oletko aina noin hyvällä tuulella vai onko
nyt vain tavallista parempi päivä?”<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jake Nyman on myös populaarimusiikin historioitsija ja ”tilastotieteilijä”.
Sitä harvemmat tietävät, että hän liukui alalle tekemällä radio-ohjelma ”Onnenpäivästä”
käsitteen. Oli liian tuhlailevaa käyttää ohjelmiin vaivalla hankittua tietoa ja
taustatietoa vain radion kertakäyttöä varten. Siispä kirjaa kirjoittamaan. Nyman
on paitsi sujuvasanainen, niin myös sujuvakynäinen. Tuotokset saivat
kiittävän<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vastanoton sekä
arvostelijoilta että lukijoilta. Itsekin noita kirjoja lukeneena annan suuren
arvon tehdylle työlle. Parhaillaankin hyllyssäni on lainassa Nymanin toimittama
”Suomi soi. Listakirja 4”.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Sitten tulivat paikallisradiot. Elettiin vuotta 1985. Ylessä
hätkähdettiin, mutta ei jääty makaamaan tuleen. Niinpä tehtiin
vastaiskuksi<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>haastatteluohjelma
Helsingin yöstä. Ohjelma sopii legendaksi siitä, kuinka kaikki menee pieleen. Mutta
lukekaa juttu itse kirjasta!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Puolustustaistelu alkoi Ylellä, vedottiin radio-ohjelmien
laatuun, jonka piti kepittää paikallisradiot. Erityisesti vanha yleisradiomies,
pääjohtaja Kiuru tuli yllätetyksi muutokseen valmistautumattomana. Ongelma oli
siinä, että Ylen laatu ei pärjännyt henkiselle liikkuvuudelle ja paikallisuudelle.
Varsinkin nuoret vaihtoivat herkästi kanavaa. Uusi pääjohtaja Reino Paasilinna ampui
Ylen rivit suoriksi. Tehtiin kanavauudistus, jossa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>mm. urheilulle ja kulttuurille saatiin omat
kanavat ja nuorille omansa, Radiomafia. Viimeksi mainittu (nimi!) aiheutti
myrskyn vesilasissa. No, sekin asettui aikanaan. Muutoin kanavauudistus sujui
joustavasti ja Nyman sai oman työmaan hoitaakseen.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Myös yksityiselämän puolella tapahtui. Kun perhe kasvoi ja
oli lopulta viisihenkinen tarvittiin uutta asuntoa, joka muuttui rivitalosta
omakotitaloksi. Psyyke joutui koville lama-ajan asuntojenvaihtosählingissä ja
paniikkihäiriöt pahenivat Muutakin seurasi, mistä tuonnempana lisää.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Muutto kauas Helsingistä, Hämeenlinnaan teki Nymanista
paikallisen julkkiksen huonoine ja hyvine seuraamuksineen. Nyman ei kuitenkaan
antautunut median ja muiden kyselijöiden vietäväksi vaan säilytti - jopa
tylysti - itsenäisen linjansa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Myös hittilistat joutuivat myllerrykseen monien asioiden
vaikuttaessa tapahtumien kulkuun ristivetoisesti. Tässä taistossa Ylen Radiomafia
osoittautui kilpailukykyisimmäksi. Sen listasta tuli virallinen lista vuoden 1994
alussa. Nymanin panos oli tässäkin uudistuksessa merkittävä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mikään helppo yhteistyökumppani Nyman ei ollut. Sen hän
myöntää itsekin. Toisaalta osa työtovereista oli Nymanin ammattitaitoon
verrattuna kevytsarjalaisia, osa heistä Nymanin esimiehinäkin, joten
ajoittaisen hikeentymisen voi ymmärtää.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jake Nyman toimi omassa työssään nykyaikaisena viihteen
tuottaja-managerina, jonka tekoihin tässä arviossa on viitattu vain osittain. Tässä
suhteessa hän jatkoi 1950-luvun radiolaisen, Olavi Paavolaisen pioneerityön perinteitä.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Suunnittelu- ja hallintotyössään Nyman vaikutti särmikkäältä
ja pisteliäältä, mutta ohjelmajuontajana hän oli leppoisa, mutta jämäkkä. Nymanissa
oli ripaus Peter von Baghia, joka esitteli elokuvia TV:ssä ja radiossa suurella
entusiasmilla, mutta runttasi<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>alan
toimijoita Filmihullussa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">”Monen vuoden jälkeen” sisältää <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tarinoiden kertojan ansioiden ohessa aidosti
hauskan anekdoottivalikoiman, jossa harjoitetaan nokkelaa huumoria Mark Twainin
ym. pohjalta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Arkinen radiotyö näyttäytyy lukijalle jännitteisenä, kun
uudistuksista taitetaan peistä toimittajien kesken. Musiikkia tulee ja
musiikkia menee, mutta kanava- ja ohjelmapaikkataistelu jatkuu Yleisradiossa, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>se on varmaa….<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kirjan viimeiset sivut päättyvät vähemmän onnellisten
muistojen kertaamiseen. Avioero, uusi rakastuminen ja uuden elämänkumppanin
äkillinen menehtyminen sekä ennen kaikkea kahden lapsen varhainen - odottamaton
- kuolema <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>osoittavat, kuinka elämä voi
olla joillekin epäreilua. Nyman kertoo, mitä tapahtui, mutta ei selittele
tekemisiään - ja ottaa monista asioista syyn niskoilleen. Niin kai se on, että
tämänkin kirjoittaja on joskus käyttänyt - kiireeseen vedoten - aikaa
tunnevajaasti. Epäonnistumisen tunteet ja onnettomuudet jäävät kalvamaan
mieltä, mutta surutyö on tehtävä ja on jaksettava odottaa parempia aikoja,
vaikka muistot nousevat pintaan. Parempiakin päiviä on varmasti edessä päin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Nyman kyntää
elämänvaiheitaan todella syvältä, eikä minulla ainakaan ole otsaa asettaa hänen
tekstiään kyseenalaiseksi. Kirjan lopussa Nyman saattelee tytärtään
Terhokotiin. Hän menetti<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jo toisen
lapsensa. Katkeruus ja viha eivät löydä purkautumisen väyläksi oloa helpottavaa
syyllistä. Eikö hän olekin liian ankara itseään kohtaan? <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Häviävän pieniltä tuntuvat kaiken jälkeen murheet, jotka
joutuu kohtaamaan, kun juontaja menettää vanhan vakiohjelmansa kanavan, vanhan tutun
kellonajan ja ohjelman kestoakin vielä supistetaan. Myös suosikkijuontaja Jake
Nyman koki tämän.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jake Nyman ansaitsee ylistyksen töistään. Tosin, kun
kehuissa mentiin liian<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>pitkälle, hänen oli
kiellettävä legenda-sanan käyttö nimensä yhteydessä – hänhän oli vain koko
kansan discjockey! <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jake Nyman on palkittu Gramex-<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja tiedonjulkistamispalkinnoilla.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kirjan viimeinen lause - jossa Nyman suhtautuu kyynisen
nirsosti ”elämältä kaiken sain” -fraaseihin - sulkee sisäänsä tämän kirjan (ja
blogikirjoituksen) avauslauseen ja kaiken tekstin sen jälkeen: ”Joo, kiitos
vaan (elämälle), mutta vähempikin olisi riittänyt”.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-9070289419871645722024-02-19T05:40:00.000-08:002024-02-19T05:40:02.277-08:00Hyvinvointivaltion pohjakosketus<p> </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"> </p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Jari Tervon dokumenttisarjan ”Kun
Suomi muuttui – levottomat ajat 1961-1981”,<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>jaksossa 7/10<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>”Pohja pettää 1973-75”
perehdytään ajanjaksoon erityisesti 1970-luvun lamatalouden näkökulmasta ja
mitä kaikkea muuta siihen sisältyikin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Tervon johdanto esittelee
kahvinsuodattimen (!) ja kertoo kahvin ”läpimurrosta” suomalaisiin koteihin
1970-luvulla. Olisin itse voinut aloittaa sarjan 7. jakson omiin muistikuviini
perustuvalla kahvinkeittämisen lyhyellä historialla 1950/1960-luvulta alkaen, jolloin
mainosten Paula-tyttö johdatteli suomalaiset kahvin ”pauloihin”. Erityisesti
muistan säännönmukaiset iltakahvit Suomenniemellä<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>isovanhempien maatilalla. Kahvivesi keitettiin
puulämmitteisellä hellalla kiehuvaksi ja lisättiin jauhettu kahvi suoraan
kahvipannuun. Porokahvit syntyivät ajoittain jauhamalla kahvinpavut itse käsin
veivaamalla. Ostetussa pehmeässä kahvipaketissa taas houkuttimena oli autojen
kuvia, joita serkkuni ja<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>minä
himoitsimme keräysmielessä. Sieltä löysin Hillmanit ja Austinit ja muut brittiläisen
autoteollisuuden menestyspäivien automerkit. Kahvihetkellä ennen nukkumaanmenoa
rauhoitettiin mieli päivän tohinasta olemalla pääosin hiljaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kylävierailu tänä päivänä ei ole
mistään kotoisin ilman kahvia – ovathan suomalaiset johtava kahvinjuojakansa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Suomi kiri 1970-luvulla muiden maiden etumatkaa
kiinni. Hyvät lähtökohdat oli luotu edellisellä vuosikymmenellä. Tiede ja
politiikka löysivät toisensa: piirrettiin laatikoita, joihin sopi ihmisen elämä
ja kehittämiskohteet. Demokratisoitumiskehitys oli vahvasti<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>käynnissä esimerkiksi työpaikoilla.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Elintaso kohosi ja esimerkiksi naisten
asema parani työpaikoilla, vapaa-ajalla <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja kotona. Vuonna 1973 hyvään kehitykseen tuli
katko: Opec kyllästyi öljyn alennusmyyntiin kahdella dollarilla tynnyri. Suomessa
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>energiantuotannosta öljyn osuus oli yli
50 prosenttia: öljyn hinta viisinkertaistui. Seurasi polttoainepula ja ankara säännöstely.
Talous vajosi taantumaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Valtio puuttui nopeusrajoituksiin,
autojen kattonopeuksiin, katuvaloihin…. huonelämpötilaa jouduttiin alentamaan….kuusikymmentäluvun
optimismi alkoi karista. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Kapitalismin kuolinkamppailu
oli Tassin mukaan alkanut viuhahdusmuodin myötä…<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kuusikymmentäluvun suuret tavoitteet sosiaalipolitiikan
alalla toteutettiin 1970-luvulla. Puolisoiden erillisverotukseen siirtyminen edisti
naisten aseman parantumista. Keskustan ja sosialidemokraattien yhteistyö tuotti
hyvää tulosta noina vuosina.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kekkosen yksinvalta saavutti
huippunsa, mutta samalla merkitsi demokratian tappiota. Hallituksia kaadettiin Kekkosen
toimesta aivan liian herkästi. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Tapio Bergholmin mielestä kokoomus –
paitsioasemastaan huolimatta - menestyi erinomaisesti 1970-luvulla. Noina
aikoina myös kaupungin ja maaseudun välinen ero kapeni, syntyi yhdenmukaisuutta
elintavoissa, muodissa ym.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Homoseksualismi oli edelleen monien
tahojen pannassa. Homoja oli lehdistön arvion mukaan 200 000. Syntyi Seta
ry. Avoimuus lisääntyi vuosien varrella.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Monien moittima lähiöelämä oli monelle
lapselle tärkeä kaupunginosaan sitoutumispaikka, paljon tärkeämpi kuin ymmärrettiinkään.
Kasvatusihanteet muuttuivat, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>perheen ja
läheisten yhteydet saivat uusia muotoja. Peruskoulu ohjaa paljon aiempaa
paremmin opin tielle myös jatko-opintojen osalta. Eri tasoisten oppilaiden sopeuttaminen
kouluun oli paljon luontevampaa kuin aiemmin. Kriittisen oloisessa dokumenttisarjassa
omaksutaan tässä osiossa positiivisempi ote yhteiskunnalliseen muutokseen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">ETYK ja herätysliikkeiden suuri vaikutus
uskovaisissa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>piireissä ohitetaan jakson
lopussa vain maininnalla.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-12381583411786804202024-02-16T03:10:00.000-08:002024-02-16T03:10:57.425-08:00Demokratian ”parasta ennen” -päivä lähenee<p> </p><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span>Kirjoitan lyhyen ajan sisällä toistamiseen demokratian toimivuutta
koskevasta huolestani. Tällä kertaa
kipinän antoi ”TV:stä tutun” akatemiatutkija (Helsingin yliopisto) Timo
Miettisen hyvä essee ”Vaalivuosi on täällä – missä ovat demokratian esikuvat?”
(HS 4.2.2024). Miettisen lähestymiskulma on siis väite/oletus, että demokratia
toimiakseen tarvitsee esikuvia, joka on hyvä ja ajankohtainen peruste esseelle.</p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Winston Churchillin ambivalentti demokratian paremmuutta puoltava (joskin
kulunut) lausahdus kuului: ”<span style="background: white; color: #222222;">Demokratia
on maailman huonoin valtiomuoto − mikäli sulkee pois kaikki muut valtiomuodot”.
Se on asetettu kyseenalaiseksi monissa maissa – syystä tai syyttä. <o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Mutta onko demokratian esikuvien määrä vähentynyt dramaattisesti? Katsotaan,
päästäänkö tästä selvyyteen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">The Economistin mukaan vuosi 2024 on historian suurin vaalivuosi. Vuoden
2024 luvussa ovat mukana suurvallat USA, Venäjä ja Intia plus monta muuta
väkirikasta valtiota. Joukossa on myös piskuinen Suomi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Mutta mistä demokratiassa on kysymys? Lähdetään liikkeelle määrityksestä,
joita on tosin monta, mutta tässä pari toisiaan täydentävää esimerkkiä:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">1)Demokratia tarkoittaa
kansanvaltaan perustuvaa valtiojärjestystä. Demokratian muotoja ovat
edustuksellinen, suora ja osallistuva demokratia. Demokratia voi perustua
yksinkertaiseen tai määräenemmistöön.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">2) Demokratia voi kestää vain
sellaisissa olosuhteissa, jossa yhteiskunta on hyvin
järjestäytynyt ja kansan sivistystasoa on koeteltu riittävän monta
kertaa demokraattisessa prosessissa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Viittaan vielä referoiden Tero
Tulenheimon artikkeliin ”Ongelmallinen demokratia” (Kanavalehti 1/2020), jolla
saadaan lihaa luiden ympärille: Demokratia voi toteutua, milloin kansanvallan
”peruspiirteet” ovat lähtökohdiltaan haasteen kestävässä
kunnossa. Demokratian keskeinen peruspiirre on oikeudenmukaisuuden odotus.
Demokratiaa kannatetaan sen vuoksi, että se tarjoaa kullekin yksilölle
”vähäisen mutta yhtäläisen” tilaisuuden ”oman tilanteensa parantamiseen
poliittisen vaikuttamisen kautta”. Jännite vallitsee kahden asian välillä:
kansalaisten on uskottava vaikutusmahdollisuuksiinsa, mutta toisaalta
demokratia ei toimi ilman kompromisseja.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Mitä tulee edellä mainittuihin
suurvaltoihin, niin tuskinpa mitään niistä voidaan pitää esikuvana. Intia on hoippunut
demokratian kapealla polulla vuosikymmeniä. Venäjästä ei voi puhua kansanvaltaisena
suurvaltana lainkaan, ja USA, jota on totuttu pitämään demokratian linnakkeena,
on sekin kärsinyt käsittämättömiä takaiskuja. USA on saanut maistaa vallan katkeraa
kalkkia: 1960-luvulla sitä pidettiin monilla tahoilla nykyimperialismin ”kotimaana”,
joka isolla saappaallaan polki muita kansoja. Tällä hetkellä tuntuu, että moni
rukoilee, että tämä demokratian kehto selviäisi seuraavista presidentinvaaleista
edes jotenkin kuiville. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Miettinen tulkitsee demokratiaa
selviytymistarinana: se on läpäissyt maailmansodat, talouden takaiskut,
pandemiat, poliittiset polarisaatiot, demografiset haasteet ja äänestysaktiivisuuden
heilahtelut. Demokratia on – se myönnettäköön – osoittanut myös kyvykkyytensä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Mitä sudenkuoppia jää jäljelle? Muodostavatko
ne yhdessä demokratian näköalattoman tulevaisuuden?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">::::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Miettinen mukailee Anna Kareninaa: ”jokainen
demokratia on omalla tavallaan onneton”. Onneton voi hyvinkin olla osuva sana
kuvaamaan monien demokratioiden taivalta läpi kansanvallan kompastuskivien <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja risukkojen. Ajoittain tuntuu, että demokratia
muodostaa raskaan taakan, jota tavallinen ihminen joutuu kannattelemaan: ”ei
tule vaivatta vapaus”. Totta on, että demokratia on oppimisprosessi. Autoritaarisesti
johdetuissa maissa osa kansasta odottaa, että <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>demokratiaan sisältyy<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>odotusarvo, että se takaa jotenkin paremmat
olosuhteet huomenlahjana, kuin mitkä vallitsevat autoritaarisesti johdetuissa
valtioissa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Suomihan sopii varsin hyvin esikuvaksii
demokratiaprosessin onnistumisesta, mutta myös haasteista. Kansalaissota jakoi
kansan kahtia runsaat sata vuotta sitten. Kummallakin osapuolella oli käsitys
demokratian toteutumisen mallista, mutta lopputuloksena oli veljessota. Siitä alkoi
monien hämmästykseksi taival kohti kansanvaltaista <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>järjestelmää. Suomi - päinvastoin kuin moni Itä-Euroopan
maa - väisti diktatuurin ja autoritaarisen hallinnon vaarat 1930-luvulla.
Suomen demokratia kesti myös sodat ja asettui sitten polulle, joka johti kohti
yhtä onnistuneimmista demokraattisista järjestelmistä. Mikä tähän vaikutti eniten?
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Ehkäpä tuo edellä mainittu demokratian määrittelyn
kohta kaksi ja siinä sana ”sivistystaso”. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Mutta sitten tulee ratkaiseva sudenkuoppa:
selviääkö demokratia ilman seesteisen näköalan tarjoavaa tulevaisuutta? Miettinen
hakee vauhtia historiasta. Lähtökohdat demokratialle olivat vielä 1700-luvulla heikot.
Kansanvallan katsottiin sopivan lähinnä pikkuvaltioille. Demokratia vaikutti
menneen ajan idealta (antiikin kaupunkivaltiot). Kun vanhalla mantereella juututtiin
kuningasvaltaan, löytyi väylä eteenpäin ison veden tuolta puolen. Tässä on käytetty
ajattelun linjaajana ranskalaista aristokraattia Alexis de Tocquevillea. de Tocqueville
(myöhemmin Tocqueville), joka <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kiersi
1830- ja 1840-luvulla Yhdysvaltoja opiskelumielessä. Tocquevillen ”kompromississa”
näytti siltä, että USA:ssa sekä demokratia että lupaava tulevaisuuden odotus asettuisivat
samalle voittavalle puolelle. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Omassa tulkinnassani Tocqueville
tarjoaa ajatuskokeen, johon kannattaa hetkeksi syventyä. Aatelistaustaisen
Tocquevillen suhtautuminen demokratiaan ja aristokratiaan oli jotenkin
ambivalentti. Hän kritisoi demokratiaa, haaveili aristokratian parhaista
piirteistä, mutta ei halunnut palauttaa vanhaa aristokraattista yhteiskuntaa.
Hän myöntää demokratian läpilyönnin. Tocqueville on sanottu kirjoittaneen
Amerikka-kirjansa enemmän Euroopasta kuin Yhdysvalloista. Totta onkin, että
häneen olivat vaikuttaneet Ranskan kokemukset demokratiakokeiluista. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Mielestäni Tocquevillen voidaan ajatella
löytäneen ja täyttäneen puuttuvan renkaan aristokratian ja läpimurtoa hakevan demokratian
välistä. Tocquvillelaisessa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ajattelussa aristokratian
voidaan sanoa ilmentäneen vakautta ja demokratian uuden sivistyneistön myötä kansanvaltaista
edistystä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Liberaalidemokraattina uskallan sanoa,
että nykydemokratia tarvitsisi siivun vakautta ja johdonmukaisuutta tuovaa
maltillisuutta, mutta tuskin aristokratiaa. Mutta missä muodossa demokratian pöytä
katetaan kansalaisille (tai kansa kattaa sen itselleen) niin, että se pitää
sisällään <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Miettisen esillä pitämän järjellisen
tulevaisuusaspektin? <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><sup><o:p></o:p></sup></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">::::::::::::::::::::::::::::<span style="mso-spacerun: yes;">
</span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Yhdysvalloista on tehty (tai se on tehnyt itsestään) vuosikymmenien
varrella demokratian <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vartijan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>liian suurin odotuksin. Seurauksena on ollut
pettymyksiä, koska monet kehittyvät taloudet eivät ole hyväksyneet amerikkalaista
”norsu posliinikaupassa” -jyräämistä. Esimerkiksi sopisi vaikkapa George Bush nuoremman
ryntäys Irakiin kostamaan WTC-tornien tuhoaminen aivan riittämättömin perustein.
Sama virhe on toteutunut monissa muissa kohteissa selvimpänä esimerkkinä Iranissa
vuonna 1953 pääministeri Mohammad Mossadeqin johdolla toteutettu öljyvarojen
kansallistaminen, joka johti<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>demokratian<span style="mso-spacerun: yes;">
</span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>romahtamiseen amerikkalaisten virheellisesti
luullessa, että kysymys oli kommunistisesta vallankaappauksesta. Chalmers
Johnson: ”Jos Mossadeq on kommunisti, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>niin sitten paavikin on<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kommunisti!”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Edettäessä nykypäivään tullaan tapaus Donald Trumpiin, joka perustaa
politiikkansa ”esikuvallisuuden kritiikille”, näkemykselle, jonka mukaan ”Yhdysvaltojen
ei tule toimia globaalin järjestelmän moraalisena auktoriteettina”. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Esimerkiksi Kiinan moraalinen valvonta maksaa
aivan liian paljon. Vaikuttaa siltä, että on syntynyt tai syntymässä
valtatyhjiö, josta käydään ankaraa kilpailua. Valtatyhjiö pyritään - tietty -
täyttämään ja tullaan erikoiseen tilanteeseen, jossa amerikkalaisten irtautuminen
paljon moititusta liiallisen puuttumisen tavasta (vrt. 1960-luku) on johtanut (tai
uhkaa johtaa) puuttumattomuuden kautta epätasapainotilanteisiin maailmanpolitiikassa.
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Miettinen sanoo, että demokratiat ovat kriittisiä omaa esikuvallisuuttaan
kohtaan. Siksikö valta luovutetaan ”ylemmälle tasolle” tai markkinoille niin
herkästi?<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Miksi Donald Trumpista on niin
vaikea saada otetta, vaikka hän käyttäytyy kerta toisensa jälkeen epäpresidentillisesti
ja mahtipontisen järjettömästi? Siksikö vaikeista asioista päättämistä
väistetään parlamenteissa ja ajatellaan asioiden ratkeavan ajan kanssa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Onko syynä juuri se,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>että
ihmiset luovuttavat vallan auktoriteetteina pitämilleen ihmisille päästäkseen
itse vastuusta. Joskus tulee mieleen, että Trumpille on luovutettu
valtaoikeudet jopa kansalaisten hauskuuttamisesta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Timo Miettinen vastaa haasteeseen ja nostaa avoimuuden huomion keskipisteeksi
ja sanoo sen avaavan mahdollisuuden välttämättömien kompromissien tekemiseen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Näennäisdemokratiat ja näennäisvaalit on tahattomasti nostettu arvoon
arvaamattomaan. Demokratia on alistettu kumileimasimeksi. Demokratiaksi voi
julistautua heppoisin perustein vaikkapa linnoittautumalla autoritaarisen hallinnon
taakse. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Hyvän parlamentarismikatsauksen nykytilassa tarjoilee HS:n Robert
Sundman ”Merkintöjä”-palstallaan 8.2.2024: ”Ehdokkaat eivät kaipailleet lisää parlamentarismia”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Sundmanin teksti myötäilee hyvin pitkälle niitä suuntaviivoja,
joita tässä blogikirjoituksessa on tuotu esille. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Suomella on oma parlamentarismin historiansa, josta ei voida erottaa
Urho Kekkosen roolia. Aivan odotetusti presidentin valtaoikeuksia kavennettiin kerta
toisensa jälkeen Kekkosen ylipitkän presidenttikauden jälkeen. Tehtäviä
siirrettiin eduskunnalle ja hallitukselle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Mielipidetiedusteluissa nykyisin ei enää kannateta esim. ulkopolitiikan
vastuiden delegointia, vaan presidentin asema on korostunut uudelleen, joskin toistaiseksi
maltillisesti. Vaikutusvallan kasvu ei kuitenkaan johdu juridisen aseman
vahvistumisesta, vaan enemmänkin presidentin persoonallisista ominaisuuksista.
…… esimerkiksi voidaan ottaa vaikkapa Sauli Niinistö. Parlamentarismin perään
ei haikailla, kuten Sundman toteaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Nähtäväksi jää, miten Nato-vastuut muuttavat eri instituutioiden asemaa
Suomessa. Olemme luultavasti maailman laajuisesti siirtyneet vallan
keskittämisen suuntaan. Yksi<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tähän ratkaisevasti
vaikuttanut asia on konservatismin vahvistuminen ja liberalismin suhteellinen heikentyminen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Ovatko ihmiset siis kyllästyneet parlamentarismiin, jonka suojissa
esimerkiksi hallitukset ja työmarkkinaosapuolet jatkavat loputonta, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>turhauttavaa vääntöä. Kaivataanko jotakuta, joka
löisi nyrkkiä pöytään? Vai olisiko kultainen keskitie paras vaihtoehto, se jota
Tocqueville ehkä syvällisimmin edusti. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">::::::::::::::::::::::::::::::::::: <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span>Miettisen esiin nostamiin kysymyksiin vastaisin seuraavasti:</p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Demokratian esikuva(t)?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Demokratiaprosessien käytännön oppiminen tapahtunee useimmin ensimmäisessä
vaiheessa mallioppimisena, jolloin huonot käytännöt karsiutuvat pois. Viimeinen
vaihe on demokraattisten prosessien sisäistäminen. Parhaat vaihtoehdot valikoituvat
best practise -pohjalta. Onnistuakseen demokratia edellyttää kansanvaltaisten <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>käytäntöjen laajaa ja syvällistä läpimurtoa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Demokratian tehokkuus ja prosessien<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>hionta sujuvaksi kokonaisuudeksi? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Lainsäädännön valmistelu parlamentaarisesti on demokratiassa monivaiheinen
prosessi. Samat vaiheet autoritaarisessa hallinnossa valmistuvat huomattavasti
nopeammin, jopa pelkästään autoritaarisen johtajan diktaattina. Lainsäädäntöprosessien
yksinkertaistaminen saattaa sekin olla esimerkki demokraattisen päätöksenteon
ohenemisesta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Demokratian tulevaisuus?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Tulevaisuus on hämärän peitossa,<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>mutta kaikki viittaa vahvan johtajan mallin jatkuvuuteen. Osassa
autoritaarisista valtioista luotetaan enemmän ”suureen” johtajaan kuin
parlamentarismiin. Sekava maailmanmeno terävöittää ja painottaa johtajakeskeisyyttä.
Demokratia menestyy, jos se on kilpailukykyinen autoritaaristen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>prosessien kanssa. Itsestään selvää
etevämmyyttä sillä ei ole. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-75805853085002763122024-02-12T06:55:00.000-08:002024-02-13T19:19:04.859-08:00Nopeammin , korkeammalle, voimakkaammin – hurjemmin, holtittomammin, julkeammin <p> </p><p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Jari Tervon dokumenttisarjan ”Kun
Suomi muuttui – levottomat ajat 1961-1981”,
jaksossa 6/10 ”Onnellisten laiva
1972-73” perehdytään ajanjaksoon erityisesti urheilun näkökulmasta. Samalla
tarkastellaan muitakin yhteiskunnallisia ilmiöitä noina vuosina.</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Dokumenttisarjan jakso alkaa Anttilan
postimyyntiluettelon esittelystä. Sen myötä suomalaiset saivat mahdollisuuden
selailla tuotekuvastoa kotisohvalta käsin. Postimyyntiluettelo oli aikansa
mahtava keksintö. Miksi sitä ei enää ole? Aika ajoi sen ohi. Nopea inflaatio
oli luettelon surma, sillä nopeasti kohoavien tuotehintojenkin aikana hinnat
oli pidettävä ilmoitettuina eli ennallaan seuraavaan katalogiin saakka.
Markkinatalous ei näyttänyt sietävän puuttuvaa joustavuutta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Suomalaisen yhteiskunnan muutos
1960-luvun alusta on ollut ilmiömäisen rivakka. Muistan, kuinka kansakoulun
oppikirjassa jaettiin elinkeinot silloisen voimassa olleen jaon mukaan kolmeen
osaan,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>alkutuotannon, teollisuuden ja
palvelujen tasaeräkolmanneksiin. Siitä eteenpäin maatalouden osuus putosi
nopeasti, teollisuuden pysyi pitkään ennallaan ja palvelujen osuus nousi
nopeasti. Anttilan luettelo osui oikeaan saumaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Elinkeinorakenne muuttui välillä
hallitusti, välillä hallitsemattomasti. ”Lopullinen” tavoite oli
palveluyhteiskunnan toteuttaminen ml. itsepalveluyhteiskunta. Jälkiteollisessa
yhteiskunnassa yli puolet bruttokansantuotteesta syntyy palvelusektorilla. Jäämme
odottamaan seuraavaa vaihetta… On näyttänyt siltä, että teknisen kehityksen
nopeus on ylittänyt aika ajoin ihmisen käsityskyvyn ja on syntynyt
synkronointiongelmia. Ihminen on se, jonka on täytynyt sopeutua. Muutos näkyy vilkaisemalla
katunäkymää, jossa liikennevalot ovat korvanneet liikennepoliisit.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Samaan aikaan ympäristöongelmat
ehtivät paisua hallitsemattomiksi sekä teollisuuden kasvaneiden päästöjen että yksityisten
ihmisten tupakanpolton seurauksena. Myös liikennekuolemat ovat olleet järkyttävällä
tasolla, vuonna 1972 peräti 1156 uhria,<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>vuonna 2023 selvästi alle 200. Liikenneturvallisuuden paraneminen on
ylittänyt useimpien odotukset. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Me, jotka läheltä seurasimme
sodankäyneiden miesten elämäntilannetta, havaitsimme ketjutupakoinnin lisäksi
viinan usein holtittoman käytön:<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>pullo
kiersi ringissä ja irvisteltiin vain. Myös taiteenkeinoin pyrittiin valaisemaan
suomalaista todellisuutta: Mikko Niskasen ”Kahdeksan surmanluotia” on
monessakin mielessä suomalaisen elokuvataiteen merkkiteos.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Se kertoi ankaran paljastavasti
pienviljelijän kohtalosta ja niukasta toimeentulosta<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>elinkeinojen välisessä epätasaisessa
taistelussa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Myös kauppa- ym. suhteet
neuvostoliitolaisten kanssa edellyttivät paitsi viinan käyttöä niin myös viinan
käytön kestävyyttä. Samaan suuntaan toimivat laivaristeilyt. Virinnyt
matkailuinnostus merkitsi useille kasvanutta alkoholin käyttöä. Keskioluen
vapauttaminen lisäsi roimasti oluen käyttöä. Potentiaaliselle terveysongelmalle
lähinnä naureskeltiin. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Matkailu Suomeen edusti lähinnä
eksotiikkaa turisteille, ja oli harvojen huvi. Musta Pekka, Pepe-lakritsi ja
Pekka Lipposen Musta-Molly<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>(kotiapulainen) edustivat 1950-luvulta 1970-luvulle sen aikaista
puhekulttuuria ilman paheksuntaa. Ihmekkös tuo nyt on, kun monille tutustuminen
afro-amerikkalaisiin tapahtui vasta Helsingin olympialaisten yhteydessä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Romanit ovat Suomen musta piste
rasismiin suhtautumisessa. Romanit ja saamelaiset ryhtyivät itse ajamaan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>omaa etuaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">:::::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Jarno Saarisen erinomainen menestys
ratamoottoripyöräily MM-sarjassa 1970-luvun alussa merkitsi vanhojen totuttujen
rajojen rikkomista. Saarinen oli esiintymis- ja kielitaitoisena muutoinkin
poikkeus sen ajan urheilusankareiden joukossa. Ajosuoritus oli viimeisen päälle
sulava polven viistäessä asfalttia. Mies ja pyörä sulautuivat yhteen. Jarno
Saarinen menehtyi onnettomuudessa kesken Monzan kilpailua vuonna 1973. Hieman
aiemmin menehtyi auto-onnettomuudessa myös 24-vuotias pop-laulaja Sammy
Babitsin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Suomi ei ollut 1970-luvun alkuun
tultaessa saavuttanut menestystä edes vanhassa lempilajissa kestävyysjuoksussa
15 vuoteen. Luin Urheilun Kuva-Aitasta 1960-luvulla milteipä joka lehdestä
valituksia menestymättömyydestä. Ilmiölle yritettiin epätoivoisesti löytää syy.
Koko ajatukseen alettiin lopulta suhtautua vinosti: vika olikin itse
urheilussa. Koko huippu-urheilu alettiin kyseenalaistaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kun länsimaiset lokoisat elintavat
levisivät Yhdysvalloista Skandinaviaan 1950- ja 1960-luvulla, kiinnitti asiaan
huomiota yleisurheiluguru R.L. Quercetani. Saivathan Pohjoismaiden urheilijat
kansainvälisestä menetyksestä vain ”murusia”. Mutta hyvästä urheiluhengestä hän
kiitti pohjoisen urheilijoita. Meille penkkiurheilijoille se ei tietenkään
riittänyt.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Siten tuli Juha Väätäinen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>(joka dokumentissa sivuutetaan kokonaan) ja
voitti 5000 ja 10 000 metrin juoksut Helsingin EM-kisoissa 1971. Suomen kansan
uinuva<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>urheiluhulluus heräsi hetkessä.
Seuraavana vuonna Münchenin olympiakisoissa mieletön menestys jatkui pitkien ja
keskimatkojen juoksussa Lasse Virenin ja Pekka Vasalan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ansiosta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelut
olivat suurkilpailujen ”väliajalla” perinteisten lajien osalta huippukohtia. Muualla
maailmassa yleisurheilumaaottelut olivat lähinnä reliikki. Vain Yhdysvaltain ja
Neuvostoliiton keskinäiset maaottelut vetivät aikoinaan Ruotsi-ottelulle
(Finnkampen) vertoja. Maaottelu oli aina Suomelle tärkeämpi kuin Ruotsille,
olihan Ruotsi meitä parempi miltei kaikilla elämänalueilla.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kansanterveyskin hyötyi huippu-urheilun
menestyksestä. Istuminen ei enää itsestään selvästi voittanut juoksemista
ihmisten mielihalujen kohteena. Ryhtiliike johti parannukseen. Pururadasta tuli
kuntoilun symboli. Huippu-urheilusta tuli uudelleen hitti.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">::::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Suomessa luokkaerot alkoivat murtua.
Elettiin taloudellisen tasa-arvon kulta-aikaa. Länsiautot ja kesämökit
yleistyvät. Kesä oli lomia varten ja talvet rehkittiin kesänkin edestä. Tapio
Bergholm: ”Virkamieseliitin etuoikeudet siirtyivät koko kansalle”. Tämä jos
mikä on hyvinvointiyhteiskunnan merkki.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Massaturismi on alkamassa: ihmiset kaipasivat
vapautta. Nuoret lähtivät interreilaamaan. Se oli<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>liftaamista turvallisempaa. Myös
Suomi kehittyi matkailumaana osin huoltoasemaverkoston tihentymisen myötä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Automarketeista tuli kaiken kansan
kauppoja. Tuolloin elettiin lähiörakentamisen kiivaimpia vuosia. Kuitenkin
köyhät ihmiset ja huonot asunnot löysivät edelleen toisensa. Noin 1,5 miljoonaa
suomalaista eli eurooppalaisittain katsottuna ahtaasti.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Presidenttikysymys 1973-74,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Zavidovo-vuoto ja poikkeuslaki esitetään niin
pelkistetysti, että sivuutan koko asiakokonaisuuden tässä. Ja oliko objektiivinen
kuva Zavidovo-vuodosta ihan noin kuin se esitettiin. Poikkeuslaki oli
demokratian alennustila ja<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>koko
prosessin villakoiran ydin on siinä, mikä tulkinta asioiden kululle hyväksytään.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Hymy-lehti ei ujostellut julkaista
intiimejä kuvia ja juttuja julkkiksista. Hymyn kuuluisin uhri oli Timo K.
Mukka. Hymyn juttu kirjailijan ristillä riippumisesta joudutti hänen loppuaan.
Sensaatiolehdillä oli valtaa varsinkin ihmiskohtaloihin. Oikeusjutun Mukan
puoli voitti ja seurauksena säädettiin intimiteettisuojalaki vuonna 1975, joka
oli hyvä alku oman sisimmän kätkemisessä<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>julkisuudelta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Lailla pyrittiin säätelemään
sosiaalipornon ja häväistysartikkelien julkeutta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kaupunkien syrjäseuduilla, lähiöissä
muhi uusi syrjäytymisongelma, se on totta, mutta kaiken kaikkiaankin <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>dokumentissa kehitys nähdään kovin
lohduttomana, ikään kuin hyvinvointiyhteiskunnan luoman edistysuskon kärsimänä
tappiona. Seitsemänkymmentäluvusta on jäänyt harmaa kuva. Suureksi osaksi se
johtui öljykriisistä, mutta ei siitä enempää tässä kirjoituksessa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-82565133658224779402024-02-09T06:53:00.000-08:002024-02-11T17:42:32.695-08:00Jokainen päivä on suurten uutisten päivä<p> </p><p class="MsoNormal"><o:p> </o:p>”Suurten uutisten päivä” on eräs Four Cats-yhtyeen hitin nimi. Otsake ironisoi ”hyviä” uutisia, jotka ovatkin huonoja lähes kauttaaltaan. Ja
niinhän sitä sanotaan, että vain huono uutinen on hyvä uutinen. No, näitähän on
viime aikoina kuultu. Ei tähän kuitenkaan totu: ongelmat Suomen itärajalla, toistuva
hybridi- ja kybervaikuttaminen, jatkuva laajenevan sodan uhka, Venäjän
todelliset aikomukset, lännen huono valmistautuminen konfliktiin, eri maiden
sisäpoliittiset ongelmat yhteistyön esteenä jne. Lista on loputon.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Erimielisiä asiantuntijoita piisaa ruuhkaksi saakka. Osin
tämä johtuu tiedottamiseen sopivien kanavien runsaudesta. Jokainen tuntuu
haluavan kohottaa profiiliaan millä tahansa käytettävissä olevalla välineellä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Viime aikoina Venäjän todellisten aikeiden tarkoitus on herättänyt
runsaimmat keskustelut ja huomattavimmat otsikot. Ei tiedetä, mikä on pelkkää
spekulaatiota, ja missä on vinha perä. Ei riitä, että puhutaan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>putinilaisittain rajattomasta Venäjästä, eikä
riitä myöskään puhuminen putinilaisesta maailmanjärjestyksestä. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Vladimir Putin on myös maininnut konkreettisena
tavoitteena viime vuosisadan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>”suurimman
geopoliittisen romahduksen” -<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Neuvostoliiton hajoamisen - korjaamisen. On <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>puhuttava paljon spesifimmällä <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tasolla tapahtumien erittelemiseksi.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nyt kysymys kuuluu ”Tavoitteleeko Venäjä oikeasti 1700-luvun
rajoja niin kuin väitetään?” Ja mitä noilla rajoilla tarkoitetaan? Hanna Smith analysoi
Iltasanomissa, että länsimaat eivät tunnistaneet Venäjän suurvaltapyrkimyksiä
jo 1990-luvulla, vaikka tahtotila väitetysti oli olemassa jo tuolloin. Historia
tässä mielessä olisi aloitettava jo Tšetšenian ensimmäisestä sodasta 1994 - 1997.
Itse olisin huomattavan varovainen sen johtopäätöksen kanssa, että tavoitteena
olisi jo tuolloin ollut imperiumin laajentaminen. Pysyttäydyn siis perinteisessä
tulkinnassa, että sekasortoisessa 1990-luvun alun tilanteessa Venäjällä oli
muuta mietittävää kuin imperiumin luominen. Yksi ongelmista oli Tšetšenian
itsenäisyyspyrkimykset. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Tšetšenia oli autonominen
neuvostotasavalta, eikä sen ollut niin helppoa irrota Venäjästä kuin monilla
muilla neuvostotasavalloilla. Ei siis mielestäni ollut kysymys <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Venäjän imperiumin luomisen lähtölaukauksesta vaan
pikemminkin Venäjän alueen supistumisen estämisestä verrattuna siihen, mitä se
oli Neuvostoliiton aikaan.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Itse sodassa
Venäjä häveliäästi peitteli federaation armeijan mukanaoloa, ja antoi ymmärtää,
että kysymys oli ”erikoisjoukkojen operaatiosta”. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Putinin yksi entisistä neuvonantajista, Andrei Illarionov on
esittänyt käsityksenään, että Putin oli 2000-luvun alussa - <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jolloin Venäjän talous kasvoi vahvasti <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>- kiinnostunut länsi-integraatiosta. Kiinnostuksen
kohteena oli Euroopan unioni ja jopa Nato. Illarionovin mukaan sisäpiirissä ja
kulisseissa oli puhetta näiden yhteisöjen jäsenyydestä. Tulkitsen niin, että
länsi-integraation kanssa kilpaili toinen tavoite, naapurivaltioiden alistaminen,
mutta ei vielä Venäjän imperiumin luomismielessä. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Illarionov itse lukee itsensä<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>niiden asiantuntijoiden joukkoon, joiden<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>mielestä valtion olisi pitänyt tukea kansalaisten
elintason kohottamista eikä haikailla laajentumisten perään. Vaikea sanoa, onko
Illarionov tarpeeksi luotettava historian kulun tulkitsija vai haluaako hän jättää
nyt itsestään kuvan ensisijaisesti rauhanomaisen kehityksen kannattajana. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Putinille kansalaisten leivän leventäminen oli ja on
toissijainen tavoite: valta itsessään houkuttaa Putinia ja sen välineenä on Venäjän
alueen ekspansio. Yhteydet Natoon ja EU:hun siinä muodossa kuin Illarionov
ne<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tarjoaa pureksittavaksi ovat
tietenkin tämän päivän näkökulmasta uskomattomia, mutta siitä huolimatta eivät
vailla todellisuuspohjaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-color-alt: windowtext;">Illarionovin
mukaan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Putinin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja hänen taustajoukkojensa mieli muuttui
vuonna 2008. On selvää, että kannan muutos ei tapahtunut hetkessä, vaan kypsyi
hitaasti vuosisadan vaihteen ja vuoden 2008 välillä. Tähän väliin sopi hyvin
Putinin kuuluisa puhe Münchenin konferenssissa, jossa hän väitetyn mukaan
rakensi tulevaisuuden kuvan mieleisestään maailmasta ja samalla tulevien
koettelemusten perustan. Kuunneltuani puheen aikanaan sain vaikutelman, että
Putin miltei anteeksi pyydellen esittää asiansa väistämättömänä tosiasiana, jos
länsi ei tee viime hetken käännöstä suhtautumisessa Venäjään suurvaltana. Puhe –
kuunneltuani sen nyt uudelleen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>–
kuulostaa suorastaan kohteliaalta huumoripitoisia huomautuksia myöten. Pieni
katkelma Putinin puhetta koskevasta blogikirjoituksestani ohessa:</span><span face=""Arial",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 10pt; line-height: 107%; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"> <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">”Presidentti
Vladimir Putin piti yhden tunnetuimmista puheistaan turvallisuuskonferenssissa
Münchenissä 10.2. 2007. Monien mielestä täällä lausuttiin Venäjän
ekspansion ja Ukrainan sodan alkusanat, vaikkei sitä silloin tietenkään
konkreettisesti tiedostettu. Käyn seuraavassa referoiden läpi puheen
avainkohdat kommenttien kanssa. Putin piti puheensa venäjäksi. Käytän ohessa
hyväksi puheen englanninkielistä käännöstä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Putin toteaa
puheensa alussa, että hänellä on nyt mahdollisuus puhua
turvallisuuskysymyksistä ilman kohteliaisuuksia ja tyhjiä diplomaattisia
sanoja. Vielä hän toteaa, että jos hänen
kommenttinsa kuulostavat poleemisilta tai osoittelevilta, ”pyydän
ettette suutu, tämähän on vain konferenssi!” Alkusanojensa lopuksi
Putin vielä esittää toiveen, että tilaisuuden puheenjohtaja ei katkaise
punaisen napin painamisella hänen puhettaan heti alkuun (naurua kuuntelijoiden
joukossa)! Puheen eräänlainen motto tulee sanotuksi, kun Putin
toteaa perusperiaatteenaan olevan - kuten hän sanoo - ”turvallisuus
yhdelle on turvallisuus yhtä lailla kaikille”. Hän viittaa Franklin Rooseveltin
sanoihin toisen maailmansodan puhkeamisen aikoihin: ”Kun rauha on rikottu
kerran, vaarantuu kaikkien rauha”. Putin tiedosti, että hänen puheensa
myötä ollaan kansainvälisten suhteiden vedenjakajalla”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal">Putinin mielestä rauhanomaiset ajat olivat ohi tai ainakaan
palaamista seesteiseen rauhantilaan ei ollut realistista odottaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Liikkeelle päästyään tilanteet muuttuivat nopeasti. Ensin Venäjän
tulilinjalle joutui Georgia, sitten Krim ja Itä-Ukraina. Myös Viroon yritettiin
vaikuttaa vuoden 2007 hybridi-kyberhyökkäyksellä. Kaikki vaikuttaa
johdonmukaiselta tämän päivän näkökulmasta, mutta tuskinpa asiat etenivät ihan
näin suoraviivaisesti. Historiatietoja joudutaan paikkaamaan aikalaisdokumenttien
avulla. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mutta mikä oli 1700-luvun Vanha Suomi?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Suomi (eli Vanha Suomi) oli vain pieni osa 1700-luvun
Venäjän imperiumia. Ruotsi luovutti kahdessa rauhanteossa( 1721 ja 1743)
Viipurin , Käkisalmen ja Kyminkartanon Venäjälle. Lisäksi Putin on asettanut
julkilausutuksi tavoitteeksi Pietari Suuren valloitusten Baltian, Inkerin
alueen, Tallinnan ja Riian ”palautukset”.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Selvää on, että vallattavia, etu/vaikutuspiirin muodostavia
alueita on tulossa lisää. Aina ei tarvitse fyysisesti anastaa maata lisää.
Riittää, kun nujertaa vastustajan niin, että ote pitää. ”Raja” katoaa, sillä
aina on uusi raja voitettavana. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mitä Suomeen tulee, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>niin luultavasti<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Venäjä katsoi Suomen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>riittävän ystävällismieliseksi ennen Natoon
liittymistä (lue: Suomi ei ollut vaaraksi Venäjälle). Natoon meneminen oli
paradigman muutos vallinneeseen status quohon verrattuna. Se symboloi venäläisittäin
”puolueettomuudesta luopumista”. Nato-liittolaisuus on selvä riski.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Suomettumiskytköksellä ja Nato-kritiikillä ei ole tässä
mitään tekemistä toistensa kanssa.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Ongelma on eksistentiaalinen: haluammeko Suomen säilyvän itsenäisenä ja auttaako
Nato akuutissa tilanteessa pysymään itsenäisenä vai vaikuttavatko sen
(alimitoitetut?) tukikohdat Suomen maaperällä<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>päinvastoin vihollisuuksien vetämisessä puoleensa? <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;">Minkä tyyppisiä
vastakkainasettelun keinoja Venäjä hakee? Oletettavasti pitkälle vietyä
hybridi- tai kybervaikuttamista vieden kehityksen konfliktin äärirajoille. Jokin
aika sitten pidettiin erittäin epätodennäköisenä, että Venäjä haastaa Naton
konfliktitilanteessa. Nyt siitä ei olla enää lainkaan varmoja. Arpa on itse
asiassa heitetty.</p><p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;">Myös Naton viides artikla, jonka
pitäisi toimia ennaltaehkäisevänä hyökkäyksen uhatessa ja<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>avun osalta laueta lähes automaation
luontoisesti tilanteen ollessa päällä, on asetettu kyseenalaiseksi. Mikään,
mitä viime aikoina on tapahtunut ei tue varmaa osallistumista sotaan autettavan
puolella.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;">Yhdysvallat on tehnyt itsestään
arvaamattoman konfliktitilanteessa. Donald Trumpin valinta USA:n presidentiksi
lisää epävarmuutta liittolaisten keskuudessa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;"><o:p> </o:p>Suomessa on herännyt voimakas
maanpuolustushenki, joka ehkä yllättäen on johtanut tilanteeseen, jossa
ydinaseiden sijoittamistakaan Suomen alueelle ei pidetä mahdottomana. Samalla
Suomen paljon kehutussa reservissä on liikehdintää, jota ei ole osattu
ennustaa. Puolustusministeri Häkkäsen äkkinäiset johtopäätökset ovat lisänneet
epävarmuutta. Turvallisuuspolitiikassa mielipiteiden yhdenmukaistaminen
palvelee maanpuolustuksen etua, mutta estää samalla kritiikin tervehdyttävän
vaikutuksen.</p><p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Sodankäyntitavat ovat koko ajan
kehitysvaiheessa. Droonisodan läpimurto on nyt varmaa. Droonit ovat osoittautuneet
todellisiksi täsmäaseiksi, joita vastaan on vaikea puolustautua. Oletus on,
että Suomi on teknisen kehityksen kärkipäässä, jos droonisota syttyy. Lisäksi
on syytä pitää mielessä, että pitkän kantaman raketti- ja ohjusaseet tekevät
infran<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>täystuhon mahdolliseksi matkojen
päästä: sekä hyökkääjä että puolustaja toimivat raunioista käsin.</p><p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;"><o:p> </o:p>Venäjä on nykyisessä suhteiden
aallonpohjassa ryhtynyt käyttämään niitä propagandakeinoja, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>joita sen on odotettukin käyttävän sekä kehittelemään
uusia keinoja. Suomesta on tehty Venäjän tiedotusvälineissä sortaja, Naton innokkain
jäsen, russofobian keskus, rajalaittomuuksien eturintaman maa sekä aiemmin
kehitettyjen rauhanaikaisten yhteistoimintamuotojen alasajaja.</p><p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;"><o:p> </o:p>Ehkä koko nykyisen
sodankäyntivaiheen yllättävin uusi piirre on ollut Venäjän kyky korvata sodassa
tuhotut kalustot uusilla tappokoneilla, ja korvata teknisen kaluston - länteen
nähden - altavastaajan asemansa ihmisvoimalla aina tuhlaavuuteen saakka. Pakotteet
eivät ole toimineet odotetusti, päinvastoin taloudellinen kasvu Venäjällä on
nopeampaa kuin lännessä. Onko Venäjä onnistunut laskemaan länttä paremmin kestokykynsä?
Venäjällä on yllättäen avautunut mahdollisuus korvata tuontia onnistuneella
kotimaisella tuotannolla, jota lännessä ei osattu odottaa. Mikään lopullinen
arvio tulevasta tämä ei tietenkään ole.</p><p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;"><o:p> </o:p>Uudet sodankäyntimuodot ovat
Suomelle haaste, jossa hyväksi kehuttu reservi testataan, jos se, mikä on epätoivottavaa
tapahtuu eli syttyy sota. Samoin pitää paikkansa tosiasia, että Suomi on
”saari”, jonka huoltamisen on oltava todella korkeatasoisesti organisoitu
onnistuakseen.</p><p class="MsoNoSpacing" style="line-height: 115%;"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Keinot suursodan torjumiseksi ovat rajalliset. Paremman
puutteessa voisi käyttää seuraavaa narratiivia: Errol Morrisin loistavassa
dokumentissa ”The Fog of War” Yhdysvaltain puolustusministeri Robert McNamara
kertoi ymmärtäneensä jotain oleellista Vietnamin sodasta, kun hän muutti
ajattelutapaansa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vihollisen toimintaa ymmärtävään
(joskaan ei hyväksyvään) suuntaan:<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>”Empathize With Your Enemy”, jonka voisi kääntää vaikkapa muotoon ”Asetu
vihollisesi asemaan”. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jospa Ukrainan sotaan voisi soveltaa pikkuriikkisen tätä ajattelua.<o:p></o:p></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-32786786808055877682024-02-05T22:25:00.000-08:002024-02-05T22:25:08.169-08:00Ideologiaa ja rock and rollia<p> </p><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span>Jari Tervon dokumenttisarjan ”Kun Suomi muuttui – levottomat ajat
1961-1981”, jaksossa 5/10 ”Jakolinjoja ja rokkenrollia 1969-1971”
perehdytään ankaran ideologiseen vastakkainasetteluun ja Rock and Rollin myöhäisen
läpimurtoon Suomessa. Siinä ohessa käydään kuussa.</p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kuulento tapahtui heinäkuussa 1969. John F. Kennedyn asettama
tavoite 1960-luvun alussa lähettää vuosikymmenen loppuun mennessä ihminen
kuuhun ja turvallisesti takaisin maahan oli täyttynyt juuri ja juuri. Olin sen
kesän silloisen TVH:n tienkunnostuksen aputöissä. Kuualuksen laskeutuminen
tapahtui virallisten tietojen mukaan sunnuntaina 20.7.1969 klo 22.18. Ajan
määritys tapahtuu oman prokollansa mukaan. Ylen tiloihin oli pystytetty
”kuustudio”,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jossa enemmän tai vähemmän
asiaa tuntevat oppineet kertoivat, mitä oli tapahtumassa. Silloin näimme tuon
ihmeen tapahtuvan: Neil Armstrong laskeutui kuun pinnalle suorassa lähetyksessä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kuustudion kello näytti 5 tunnin aikaeroa Helsingin ja Houstonin
välillä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Venäläiset, jotka johtivat avaruuden valloituksesta käytyä
kilpailua aina 1960-luvun puoleen väliin saakka kärsivät kirvelevän tappion.
Muistan, kuinka kaskun mukaan neuvostoliittolainen politrukki oli noina aikoina
pitämässä puhetta tšekkoslovakialaisella työpaikalla tyyliin
”neuvostoliittolaiset ovat johdossa kaikilla elämänalueilla. Pian he lentävät kuuhun”,
jolloin takapenkiltä kuului toiveikas huokaus: ”Kaikkiko?” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">TV:n kautta saimme tietenkin näkymän myös kotimaan arkeen: ympäristöasiat
nousivat huomion kohteeksi, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Pihtiputaalla
surmattiin neljä poliisia maaseudun elinehtojen romahduksen seurauksena ja
politiikan näköradiossa väännettiin Vennamon kehittämän talonpojan tappolinjan
oikeutuksesta erityisesti vuosina 1969-70. Muutos vaikutti koko Suomen
elinolosuhteisiin. Väkiluku kääntyi laskuun! SMP ponkaisi 18 (+ 17)
kansanedustajalla keskisuureksi puolueeksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Hymy-lehti ja Vennamo kävivät käsikädessä kohti ankeaa
tulevaisuutta väylällä, joka oli katettu ihmisten hädällä ja vennamolaisella
populismilla, ja jota täydensi Hymyn sensaatiokirjoittelu rötösherroineen ja ongelmien
tahallisine yksinkertaistuksineen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Vennamon ja Hymy-lehden mankelissa ulko- ja turvallisuuspoliittisia
aiheita ei juuri ollut esillä. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Oltiin
”pienen ihmisen” asialla tai valtaansa väärinkäyttävän eliitin kimpussa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">::::::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Yllättävä teema ainakin tämän blogin kirjoittajan mielestä on
AKS:n vanhojen jäsenten nostaminen dokumentissa vaikutusvaltaiseksi voimaksi
Suomen yhteiskuntaelämässä vielä 1960-luvun lopulla. Ei voi tosin kieltää,
etteivätkö yksittäiset AKS:n jäsenet päässeet huomattaviin asemiin
sodanjälkeisessä Suomessa, mutta Voidaanko Kekkosen presidenttikausia selittää
eduilla, jotka kumpusivat<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kuulumisesta
Seuraan 1930-luvulla.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Onko vanhoille
AKS:ään kuuluneille ollut hyötyä Seuraan kuulumisesta vielä 1960-luvun lopulla
vai rakensivatko he menestyksensä oman kyvykkyytensä varaan. Eiköhän Kekkonen
saavuttanut asemansa AKS-leimasta huolimatta pikemminkin kuin Seuraan
kuulumisen ansiosta? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Samalla tavalla on ihmetelty ns. taistolaisten saavuttamia asemia
vielä sen jälkeen, kun taistolaisuus liikkeenä lopahti. Näkisin, että
taistolaiset ovat pääsääntöisesti ansainneet asemansa, vaikka itse liike on
ollut syytösten kohteena monta kertaa. Eikö tässäkin tapauksessa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kysymys ole ensisijaisesti osaamisesta ja
kyvyistä kuin vanhoista suhteista. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">1960-luvun lopun ja 1970-luvun radikalismia käsitellessään Tervo turvautuu
yksinkertaistuksiin, joita ei voi purematta niellä. Tervo jakaa populismin
kahtia, toisaalta Neuvostoliittoa sympatisoivaan äärivasemmistolaiseen taistolaiseen
radikalismiin ja toisaalta oikeistolaiseen radikalismiin ja populismiin. Vasemmistolainen
radikalismi oli Tervon mielestä Neuvostoliiton erityisessä suojeluksessa,
jolloin sitä piti suvaita. Oikeistolaiseen populistiin taas lyötiin Tervon
mielestä leima, joka tehokkaasti esti etenemisen johtaviin tehtäviin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Käsitteet äärioikeistolainen ja fasisti olivat leimakirveitä,
joiden käytössä kunnostautui erityisesti presidentti Kekkonen, joka
nuoruudessaan oli kiihkeä oikeistoradikaali. Tervon mukaan Suomessa oli
käytössä sama ”poliittinen sanakirja” kuin Neuvostoliitossa. Nykyinen Venäjän
käyttämä fasismiargumentti on rohkeasti arvioiden yhteydessä Kekkosen
käyttämiin propagandailmaisuihin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Fasistiksi ja äärioikeistolaiseksi nimitykseen riitti, kun
arvosteli Kekkosen idänpolitiikkaa. Näistä käsitteistä voidaan johtaa käsite
”neuvostovastainen”, joka merkitsi kelpaamattomuutta korkeisiin tehtäviin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">:::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Ruisrock perustettiin vuonna 1970. Osin sen seurauksena suomalainen
rock kansainvälistyi. Kun Suomessa puhutaan käsitteestä rock, näyttää se Tervon
ja Vilkon mielestä pitävän sisällään myös sellaiset artistit kuin Danny (”käännöspopin
kuningas”)<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja Irwin Goodman (Irwinin
sävellykset, Vexi Salmen sanoitukset), jotka minusta ovat lähinnä iskelmälaulajia.
Minä käsitän rockin paljon tiukkarajaisemmin. Vain oikeastaan ”kitarayhtyeiden”
musiikki , heavy rock ja progressiivinen rock sekä jokin osuus käännöspiiseitä
voidaan selkeästi lukea rockin piiriin. Rajatapauksia on runsaasti ja määrittelykysymykset
ovat hankalia. Pitääkö määritys sisällään vanhan rock and rollin vai vain sen
muotiin tulleen vanhojen standardien ”uuskäytön” 1960-luvulta lähtien? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kiinnostus huumeisiin nousi päivän puheenaiheeksi. Niiden
kokeilusta ja käytöstä tuli muotia. Huumeiden käyttö ei kuitenkaan laajentunut meillä
epidemiaksi saakka. Yhtenä osana tätä kaikkea, hippi(e))kulttuuri ainakin
muotimielessä omaksuttiin tunnuksineen Suomessa ensimmäistä kertaa Ruisrockin
mukana. Elämäntapaintiaaneja oli kuitenkin harvakseltaan. Vähitellen
hippiekäsitteestä tuli maailmalla yleiskäsite vähän, kuten käsitteestä ”Mafia”.
Sen käyttöä laajennettiin pehmeäreunaisesti kattamaan lähes kaikkea vastakulttuuriin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kuulumista. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Tapojen vapautuminen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tai löystyminen
oli leimaa-antavaa 1970-luvulla. Tartuttiin aiemmin intiimeiksi koettuihin
asioihin. Voidakseen toteuttaa itseään vapaasti, joutuivat monet lähtemään
Ruotsiin. Aina eivät<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>läheiset tai
yhteiskunta ehtineet väliin: ilmeni itsetuhoista käyttäytymistä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Abortti sosiaalisin perustein sallittiin vuonna 1970. Muitakin
vastaavia lainsäädäntöuudistuksia tehtiin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Keväällä 1972 hallitus kaatui. Pitkäjänteisen
yhteiskuntapolitiikan harjoittaminen oli tuohon aikaan mahdotonta: hallitusten
keski-ikä oli yksi vuosi. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Suomessa poliittisideologinen vastakkainasettelu oli
poikkeuksellisen voimakas. Mikä tähän johti? No, ihmiset ja ihmisten
elämänkokemukset. Esimerkiksi Kouvolan ennätysmäistä antikommunismia
selitettiin suurella määrällä Karjalan evakoita ja varuskuntakaupungilla.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Metalliliiton seitsemän viikkoa pitkä lakko osoitti ideologisten
erojen sovittamattomuuden. Työnantajien ja työntekijöiden ristiriidan lisäksi
oli kysymys sosiaalidemokraattien ja kommunistien välisestä
luokkaristiriidasta. Käyttöönotettujen tupojen tekeminen muodostui sovinnon
kannalta erittäin merkitykselliseksi. Muitakin rintamia oli: SMP-johtoinen
populistinen politiikka ei lopulta edennyt Suomessa, vaan perinteinen tapa
tehdä politiikka jäi monien vaiheiden jälkeen vallitsevaksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Taistolaisuuden lisäksi Suomea
heilutti 1970-luvun alussa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>paljon isompi
voima, Neuvostoliitto. Taistolaisuuden ja Neuvostoliiton hyväksi toimimisen
väliin ei ole syytä vetää suoralta kädeltä yhtäläisyysmerkkejä. Monet tahot
Neuvostoliitossa pitivät äärivasemmistolaista nuorisoliikettä pelkkänä
kapitalismin pahoinvointina, johon ei kannattanut tuhlata ruutia Näin etenkin
Länsi-Euroopan osalta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Asiantuntijana käytetty Tapio Bergholm
näkee vennamolaisuuden suuremmaksi vaikuttajaksi Suomessa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kuin taistolaisuuden. Olen samaa mieltä. Neuvostoliiton
suurlähettilään Aleksei Beljakovin yritys saada 1970-luvun alussa lakkojen avulla
aikaiseksi vallankumouksellinen tilanne törmäsi suomalaiseen konsensukseen. Sitä
paitsi Neuvostoliitolle oli tärkeämpää säilyttää hyvät suhteet Suomeen kuin ylläpitää
jatkuvaa jännitettä. Oletukseni on, että Beljakovilla oli Neuvostoliiton johdon
suostumus yritykselleen, mutta ei suostumusta hyväksyä epäonnistuminen. Beljakov
(jota Tervon<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>dokumentissa ei mainita
kertaakaan) ei saanut riittävää kannatusta toimilleen edes omiensa keskuudessa
sai lähteä Suomesta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Tässä kohtaa Jari Tervo sortuu
asenteellisuuteen ja antaa ymmärtää taistolaisten vauhdin vain lisääntyneen
1970-luvun kuluessa. Minusta taas näytti aikalaisopiskelijana (opiskelin
vuodesta 1971 alkaen Jyväskylän yliopistossa), että jo vuosien 1972-75
tienoilla taistolaisten pyrintö hiipui, ei niin, että taistolaiset kärkipoliitikot
olisivat hellittäneet vaan siksi, että suuret massat eivät enää jaksaneet
innostua aatteesta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Tervo kiistää taistolaisuuden hiipumisen
jyrkkään sävyyn vuodesta 1972 lähtien. Päinvastoin hän väittää vauhdin vain
kiihtyneen ja käyttää perusteena seuraavaa argumenttia: ”Opiskelijanuoriso
liittyi taistolaisiin sankoin joukoin. He vaativat vallankumousta
yliopistoihin”. Näin siis Tervo sormeaan heristäen. Taistolaiset olivat niin
pieni joukko kokonaisopiskelijamäärästä, että heillä ei ollut tarvittavaa
vallankumouksellista voimaa. Näin suoraviivaisesti en tapahtunutta kehitystä
näe. Mielestäni opiskelijat olivat alusta pitäen taistolaisliikkeen kantava
voima. Taistolaiset eivät onnistuneet saamaan tehtaiden työväkeä aidosti yhteiseen
rintamaan opiskelijoiden kanssa, vaikka yrittivät sitä. Työväen etujärjestöt
olivat kyllä kohteliaita, mutta heille riitti omien palkkojen puolesta
taisteleminen. Solidaarisuus ei ollut niin vahvaa kuin siitä kuviteltiin<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-33199352293858856902024-02-02T22:03:00.000-08:002024-02-06T22:10:16.652-08:00"Nato-Suomen" innokkaimmat puolestapuhujat/osa 2 <p> </p><br />
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p>Kirjoitus on itsenäinen jatko-osa edelliseen
blogikirjoitukseeni, jossa keskiössä oli Alexander Stubb. Tässä toisessa osassa
referoin Neuvostoliiton/Venäjän historiaa toisen maailmansodan jälkeen ja
kuljetan rinnalla Halla-ahon näkökulmaa.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Perustan seuraavan arvioni Jussi Halla-ahosta pääosin hänen Iltalehdelle
antamaansa haasteluun (Juha Ristamäki) 26.1.2024 ja siitä johdettuihin omiin
huomioihini.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Valittava presidentti on uudessa tilanteessa, koska Suomi on
nyt Naton jäsen. Halla-aholta kysyttiin, mihin suuntaan nyt pitäisi kumarrella,
kun Bryssel ja Moskova on koettu. Washingtoninko suuntaan? Halla-aho kieltää
moisen, mutta oma arveluni on, että presidentistä riippumatta<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>pientä jäykkää kumartelua alkaa esiintyä
USA:n suuntaan. Halla-aho kuvaa Naton myötä muuttunutta asetelmaa dramaattiseksi.
Aiemmin tunnettiin epäluuloja Yhdysvaltoja kohtaan, nyt suhtaudutaan osin ihailevasti.
Olisiko kuitenkin niin, että meneillään olevan Nato- ja DCA-euforian keskellä
olisi syytä pistää jäitä hattuun. Sen verran ylimääräistä USA-innostusta on
näkynyt monien vaikuttajien puheissa, eikä Halla-ahokaan ole tästä vapaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Suomi haluaa myös Yhdysvaltain johtamassa ”opetusluokassa”
olla se luokan kiltein oppilas. Erityisesti tämä näkyy Alexander Stubbin käytöksessä,
Halla-aho on tässä suhteessa viileämpi tyypiltään. Tapahtunut heijastuu
myös<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Venäjä-suhteisiin.
Suomettuneisuuden hajukin halutaan pyyhkiä pois pöydältä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Myönteisenä asiana on todettava, että Halla-aho
ymmärtää hyvin liiallisen innostuksen vaarat ja haluaa pidättyvyyttä
innokkaimpien USA-myönteiseen ja Venäjä-vastaiseen käytökseen. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jussi Halla-aho osoittaa pidättyvyyttä Trumpin arvosteluun nähden,
jos hänet valitaan toiselle kaudelle. Itse olisin selvästi enemmän huolestunut
Trumpin arvaamattomuuden takia. Tähänhän viittasin aiemmin tässä
kirjoituksessa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Halla-aho kantaa huolta amerikkalaisten resurssien riittävyydestä
avustaa muita kansakuntia. Kriisipesäkkeitä nousee jatkuvasti eri puolilla
maapalloa ja Yhdysvallat taistelee sisäpoliittisesti sitoumuksiensa kanssa.
Ukrainakin kärsii tästä tilanteesta. Helposti unohtuu, että jos Suomi joskus
tarvitsee apua, niin Naton viides artikla on löysähkö velvoittavuudessaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Halla-ahon Nato-uskovaisuus pilkistää esille haastattelulausunnossa:
1) Halla-aho: Ei, Suomella ei ole suurta vaaraa ajautua Naton operaatioihin kaukomailla.
Minä: Kyllä niinkin, mutta Suomi on ollut aiemmin innokas osallistumaan
erilaisiin kv-operaatioihin. 2) Halla-aho: Nato on suoja ulkopuolista
hyökkäystä kohtaan. Minä: Toisaalta on näin, mutta tässä viime mainitussa asiassa
nostaisin kuitenkin esille, että DCA-sopimuksen mukaiset tukikohdat voivat olla
myös vaaraksi Suomelle vetäessään vihollisen huomion puoleensa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Halla-aho on sitä mieltä, että Nato tarjoaa riittävän
pelotevaikutuksen Venäjää vastaan, mutta lisää sitten: ”Ei ole poissuljettu,
etteikö Venäjä lähtisi kokeilemaan myös Nato-maata”. Tyypillinen
inhorealistinen mielipide Halla-aholta, mutta varteenotettava.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Halla-ahon mielestä ihmiset meuhkaavat liikaa Yhdysvaltain presidentinvaaleista
ja liian vähän Ukrainan tilanteesta. Tilannearvio Ukrainasta on nyt, ettei
Venäjä häviä sotaa elleivät länsivallat lisää asetuotantoa mittavasti.
Länsimaat ovat toimittaneet ”varastotavaraa” Ukrainaan, eikä uustuotantoa ole
riittävästi. Kyllä<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Trumpista ja
Yhdysvaltain vaaleista on syytä olla huolissaan, muilta osin Halla-aho on oikeilla
jäljillä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Oma lukunsa ovat sitten uutiset, jotka ovat kertoneet, milloin
uusista kranaatinheittimistä, milloin <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>panssarivaunuista,
joiden on pitänyt muuttaa jopa koko sodan kulkua. Asia lienee niin, että mikään
uusi yksittäinen asejärjestelmä ei pelasta Ukrainaa, jos massiivisiin yhteisiin
ponnisteluihin ei ryhdytä. Fakta on, että tämä sota on kulutussota ja se
ratkaistaan massiivisesti eri aselajeja tuottavissa tehtaissa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Halla-aho on oikeassa myös siinä, että Venäjän lähialueet
eivät ole turvassa, jos Putin voittaa sodan Ukrainassa (muun muassa Sanna
Marin: ”Suomen eturintama on Ukrainassa”). Käsitykseni on, että Venäjä ei
välttämättä hamua massiivisia valloituksia vaan vaikutusvallan maksimointia
esim. etupiiriajattelun pohjalta. Venäjän kannalta voi olla hyväkin, etteivät
eri etniset ryhmät nosta taistelulippua ja siksikin tarvitaan poliittista
ratkaisua. Etupiiri voi tarkoittaa myös puskuria lännen vastaiselle rajalle.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Käsitykseni on, että Putinin Venäjälle karttapallo symboloi suurvaltojen
keskenään jakamaa maailmaa aivan, kuten Stalinille, joka esitteli karttapallon
äärellä läheisilleen saavutuksiaan (valtauksiaan) toisen maailmansodan jälkeen
Moskovassa yön pimeinä hetkinä: ”Katsotaanpa, mitä olemme saavuttaneet!”.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>”Hrustsevilainen” rauhanomaisen rinnakkainelon
vaihe astuisi voimaan sen jälkeen, kun Venäjä on kylläinen tai saavuttanut
amerikkalaiset. Sitä ennen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vastakkain ovat
amerikkalainen ”tukikohtaimperialismi”(USA:lla oli 1960-luvulla yli tuhat sotilastukikohtaa
ja vieläkin sillä on niitä ainakin 700 ja lisää tulee DCA:n myötä) ja Venäjän
”lähialueimperialismi”, joiden välinen kylmäsotamainen tai avoimeen sotaan
perustuva taistelu muodostaa kulminaatiopisteen maiden välisessä valtataistelussa.
Tästä tapahtumien kulusta olen tällä kertaa sulkenut pois Kiinan ja mahdolliset
muut intressitahot.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Päättyessään sota tuskin sisältää Venäjän muuttumista
liberaaliksi demokratiaksi. Se säilyttänee autoritaarisen järjestelmän<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>piirteet ja painostaa muitakin omaksumaan tämän
järjestelmän. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Putinin tulon valtaan 2000-luvun vaihteessa piti merkitä
säädeltyyn vallankäyttöön siirtymistä Jeltsinin anarkian jälkeen. Jos näin
olisi käynyt, olisi se merkinnyt ainakin jossain määrin jatkumoa 1980-luvun kehitykselle.
Epäilen myös - vaikken tarkkaan muista - että näin pienen mahdollisuuden
liberaalin demokratian läpimurrolle 1990-luvun alussa. Amerikkalaiset ekspertit
olivat hyvin optimistisia kehityksen suotuisasta jatkumisesta päinvastoin kuin
suomalaiset asiantuntijat, jotka epäilivät liberalisoitumisen jatkumista. Vuoden
1998 talouskriisi (sisältäen valtion ajautumisen maksukyvyttömäksi) sorrutti ylioptimistiset
odotukset ja osoitti, että suomalaiset olivat oikeassa. Nythän jotkut ovat todenneet
tienneensä koko ajan, että Venäjä säilyy autoritaarisena maana. Halla-aho
ilmoittautuu joukkoon. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Näen itse Venäjän kehityksen 1940-luvulta (osin jo
1930-luvulta) lähtien edenneen melko lineaarisesti kohti teollisuusvaltiota.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Neuvostoliitosta ei koskaan kehittynyt
palveluvaltaista edistyksellistä maata länsimaisessa mielessä. On kuitenkin
muistettava, että ydinvoiman varhainen käyttöönotto, avaruuden valloitus sekä
aseteknologinen kehitys auttoivat Neuvostoliiton nousua osin tasavertaiseksi
kilpailijaksi USA:n kanssa.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Venäjän historiaa 1930-luvulta eteenpäin voidaan kuvata
yhtäältä johdon vaihtumisten kautta. Stalin raivasi tieltään kilpailijansa
teloittamalla heidät. NKVD:ssä (vuodesta 1954 KGB) kirjaimellisesti seuraaja
teloitti aina edeltäjänsä (Jagoda – Jezov – Berija). Salainen poliisi oli
valtio valtiossa ja käytti pelottavan suurta valtaa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Stalinin kuoleman (1953) jälkeen Neuvostoliiton perinne
surmata kilpailevat vallantavoittelijat lopetettiin Nikita Hruštševin tultua
yksin valtaan. Se vaati vielä yhden väkivaltaisen vallanvaihdon, Lavrenti Berijan
teloituksen. Sivistyneempi vallanvaihto toteutui sen jälkeen jokaisessa
vallanvaihtotilanteessa eli pelkistettynä ja yksinkertaistettuna seuraavasti:
Nikita Hrustsev (1953 -1964) - Leonid Breznev (1964 -1982) - Juri Andropov (1982-1984)
- Konstantin Tsernenko (1984-1985) - Mihail Gorbatsov (1985-1991) - Boris
Jeltsin (1991-1999) - Vladimir Putin 2000 – (sisältäen sopuvaihdot Dmitri
Medvedevin kansa). Normaalia kilpailua johtoon pyrkivien välillä oli toki em.
kaudellakin, mutta vain eläkkeelle siirtymisten tai luonnollisen kuoleman yhteydessä.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Neuvostoliiton kaudella yhteiskunnallinen kehitys oli
pääosin hämmästyttävän vakaata lukuun ottamatta sekasorron kausia muutamissa
historian vaiheissa (1920-luvun alkupuolisko, 1930-luvun alku,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>1936-38. 1998 ja 2000-luvun epädemokraattiset
vaiheet). Mistään demokratiasta länsimaisessa mielessä, puhumattakaan
liberaalista demokratiasta, ei kuitenkaan voida puhua.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Näkisin itse pitkässä juoksussa - Stalinin kuoleman jälkeen
– melko lineaarisen etenemisen kohti järjestäytyneempiä aikoja Neuvostoliiton kehityssuuntana.
Katson - suuressa kuvassa - että 2000-luvun vaihde ei vielä merkinnyt
paradigman muutosta kohti autoritaarisuuden ympäröimää ”pakkodemokratiaa”. Muutoksen
on täytynyt tapahtua aikajaksolla 2000-2007. Tervehenkisempi muutos olisi
voinut tapahtua, JOS Venäjällä olisi ollut asiantuntevampi ja korruptoimattomampi
herraonni, ja JOS 1990-luvulla ei olisi ohjattu kansallisomaisuutta oligarkkien
tuhlattavaksi amerikkalaisten neuvonantajien ohjaamana, ja JOS presidentiksi
olisi valikoitunut yhtä rohkea mies kuin Jeltsin, mutta fyysisesti ja
henkisesti terveemmältä pohjalta. Selvää kuitenkin on, että mitä pidemmälle
2000-luku eteni, sitä kovempia olivat<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>vanhan Venäjän perään haikailleiden kansallismielisten neuvonantajien ja
heidän hännystelijöidensä tyrmäysiskut orastavalle Venäjän kansalaisyhteiskunnalle.
Neuvostoliiton hajoaminen muodosti todellisen kipukohdan. Imperiumin
palauttamisesta tuli pienellä viiveellä päättäjien pakkomielle. Sen seurauksena
ohueksi jäänyt<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kansanvalta ja hauraat demokratian
pelisäännöt kuihtuivat dramaattisesti.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">En näe kuvaa Venäjästä lohduttomana malliin ”ryssä on aina ryssä,
vaikka voissa paistaisi” tai ”virkamies on lahjottavissa, tsaari kaukana ja
Jumala korkealla”. Venäjä olisi voinut kehittyä - jos maltti olisi riittänyt ja
korruptiivista tuhlailevuutta olisi hillitty - kohti demokratian ala-askelmia <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kehittyvine palvelusektoreineen ja <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kohti osallistumista tasa-arvoisena
kansainväliseen työnjakoon.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mutta, mutta….<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Monet ovat jo menettäneet toivonsa demokratian
menestymismahdollisuuksiin Venäjällä. Jälleen kerran 2000-luvulla
autoritaarinen järjestelmä voitti ja kulutti demokratian voimavarat taannuttaen
maan kauas 1900-luvulle ja henkisesti vielä kauemmas historiaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Miten määrittelisin Stubbin ja Halla-ahon ominaispiirteet (myös
Venäjä huomioiden) TV-väittelyiden perusteella? <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b><u>Alexander Stubb:<o:p></o:p></u></b></p>
<p class="MsoNormal"><b>-</b>Tunnusomaista: reagoi, ajattelee ja puhuu nopeasti, pyrkii
jakamaan vastauksensa eritellysti ”pointteihin”.<b><o:p></o:p></b></p>
<p class="MsoNormal">-Miltei lapsellisen innostunut Natosta, sen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>voimasta ja auttamiskyvystä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">-(Yli)optimistinen asenne suhteessa haasteisiin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">-Hyvin pitkälle lännettynyt ajattelu. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">-Politiikan idealisti naiiviuteen saakka. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b><u>Jussi Halla-aho:<o:p></o:p></u></b></p>
<p class="MsoNormal"><b>-</b>Tunnusomaista: viileä älyllisyys.<b><o:p></o:p></b></p>
<p class="MsoNormal">-Puheissa usein sarkastinen sävy.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">-Inhorealistinen perusajattelu. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">-Taipumus ylimielisyyteen – keskittyy joukossakin omaan
sanomiseensa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">-Yrittää paljastaa villakoiran ytimen kussakin
asiakokonaisuudessa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">PS<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Laatimani kirjoituksen jälkeen ilmestyi Iltalehdessä
artikkeli, jossa haastateltiin Putinin entistä neuvonantajaa Andrei
Illarionovia. Hänen mielipiteensä koskien Putin tavoitteita vastaa erittäin
hyvin omaa edellä esitettyä arviotani: 1) Noin vuonna 2000 Putin haaveili vielä
yhteistyöstä Naton kanssa. 2)<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Mielipide
muuttui vuosina 2007-2008, jolloin Putin asetti tavoitteeksi vanhan Venäjän imperiumin
rajat. 3) Putinin kunnianhimo kohdistui rahan (kansalaisten elintason/Putinin
oman elintason kohottamisen) sijasta imperiumin laajentamiseen 2007-2008
alkaen. 4) lllarionovin väitteet hänen itsensä pyrkimyksestä kansalaisten
elintason parantamiseen maailmanvalloituksen sijasta tuntuvat epäilyttäviltä 5)
Putinin tavoitteet ovat eläneet hiukan 2000 luvulla, mutta päälinja on pitänyt.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-78441611847862105392024-01-30T22:52:00.000-08:002024-01-30T22:52:09.797-08:00”Nato-Suomen” innokkaimmat puolestapuhujat/osa 1<p> </p><br />
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p>Olen seurannut tätä kirjoittaessani meneillään olevaa presidentinvaalikampanjaa
erityisesti yhden asian näkökulmasta: miten sitoutuneita ehdokkaat ovat Natoon
ja länsimaihin. Tulos: kaikki presidentinvaaleihin osallistuneet yhdeksän kandidaattia (numerot
2-10) vannoivat Nato-liittosuhteen nimeen. Mitäpä muuta kantaa he -
realistisesti ajatellen – voisivat edustaa. Ovathan kaikki keskeiset
instituutiot ja kansalaisryhmät Suomessa
kallistuneet vuoden 2022 keväästä lähtien Naton kannalle. Tähän tarvittiin
sokkihoito Venäjän hyökkäyksen muodossa.
Kansalaisten mielipiteen kääntyminen keväällä 2022 Nato-kriittisyydestä
Nato-myönteisyydeksi vauhditti vastaavaa päättäjien mielipiteiden muuttumista
ja lujittumista. Silti presidentti Niinistö - tulkintani mukaan - epäröi
aiheellisesti ratkaisevan askeleen ottamista sotilaallisen liittoutumisen
suuntaan. Presidentti sisäisti perusteellisesti eksistentiaalisen vastuunsa. Tavallisen
kansalaisen suhtautumisessa yllätti Natoon ”retkahtamisen” ja pidättyvän Natoon
suhtautumisen välisen eron ohuus.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Hämmästyttää, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>että
yksikään presidentinvaalien ehdokkaista ei tuntunut jättävän mitään varaumia sotilaalliseen
”lännettymiseen”. Jos vaaliväittelyissä asiasta jotain kysyttiin, ei yksikään lausunut
poikkipuolista tai epäilevää sanaa. Ilmeisesti kanta on käsitettävä paljon
ihailluksi horjumattomuudeksi. Mielestäni tämä kaikki edustaa yksimielisyyden (hätä)varjelun
ja Venäjän pelon sekoitusta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Onko joidenkin vaatimaa B-suunnitelmaa olemassa, jos
länsisuuntautumisessa jokin osa-alue menee myttyyn? Ei nähtävästi ole. Entä jokin
edes hentoinen varauma valitun linjan pettäessä. Ei, sellaista ei ole näköpiirissä.
Jos tarkastellaan historiaa muutamia vuosikymmeniä taaksepäin, vallitsi samanlainen
lähes rikkumaton <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>yksimielisyys suhteessa
Neuvostoliittoon ja YYA-sopimukseen. Silloin ei ollut vaihtoehtoa. Katsottiin aiheelliseksi
vannoa ystävällisten suhteiden nimiin ja torjua poikkipuoliset mielipiteet neuvostovastaisina.
Kenraaliemme ”punainen viiva” oli kyllä vedetty: Neuvostoliitto olisi 1970-luvulla
halunnut armeijoiden välistä ”esikuntayhteistyötä” (lue: sotaharjoituksia), mutta
Suomi sanoi ei, ja se sanottiin lopulta selkeästi venäläisillekin. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ehkä kysymys nyt on siitä, että varauksettomalla sotilaallisella
länsisuuntautumisella yritetään laskelmoida varman päälle. Ajan henki on nyt sellainen,
että <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>sotilaallisiin suhteisiin on kiveen
hakattuna myönteinen asennoituminen länteen, jota ei haluta kyseenalaistaa missään
olosuhteissa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Juuri nyt, viimeisimpänä, on meneillään neuvottelut USA:n
kanssa kahdenvälisten suhteiden kiinteyttämiseksi sopimusteitse (DCA). Se on
jälleen yksi uskonvahvistus oman puolustuksen tukena, mutta samalla se sitoo
Suomen osaksi Yhdysvaltain arktisen alueen puolustusta. Jää nähtäväksi, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>painottuuko<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Suomen puolustus – ainakin aluksi -<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>DCA-aikakaudella omien voimavarojen varaan vai lähdetäänkö heti
rakentamaan liittouman joukkojen kanssa yhteistä puolustusta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::::::.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Onko tämä kaikki lännettyminen tarpeetonta hyväuskoisuutta
vai peräti naiiviutta? Pyrin seuraavassa laajasti erittelemään Alexander
Stubbin ja Jussi Halla-ahon (josta enemmän osassa 2) länteen kiinnittymisen
luonnetta ja syvyyttä. Muista ehdokkaista korostetusti länteen sitoutunut on ainakin
Mika Aaltola.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Hämmentävää on ollut seurata Alexander Stubbin julistusta
lännen (etenkin amerikkalaisten) ylivoimaisista vahvuuksista. Alexander Stubb esittelee
mielellään Suomen varustautumista ja aseistusta<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>antaen ymmärtää, että Venäjä tuskin hyökkää Suomen kimppuun johtuen
USA:n ja Naton aseistuksen ylivoimasta. Tämä on liian optimistinen visio.
Hyväuskoisuus ei ole eduksi tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Venäjä on juuri osoittanut iskuvoimansa Ukrainassa, eikä se aio
hevillä antaa periksi, kuten ei antanut tappion uhkaamana toisessa
maailmansodassakaan. Ukrainan sotaa käydään näköjään siten, että ensimmäisen
kalustokerran tuhouduttua pitää olla valmis uuteen varustelukierrokseen
pärjätäkseen. Venäjän pelko ei ole viisauden alku, mutta sitä ei myöskään ole
uhoaminen amerikkalaisten aseilla sen enempää kuin omillakaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Optimismia on nyt siis ilmassa. Stubb suhtautuu globaaleiden
hallinnon rakenteiden kykyyn ratkaista konflikteja liian toiveikkaasti (Nato, YK,
<u>EU, </u>ETYK….). Muistaakseni joku joskus sanoi, että Henry Kissingerin
paksuissa muistelmissa ei mainittu ETYKiä kertaakaan….<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Stubbin luottamus USA:han tuntuu olevan betoninluja. USA:n
halua puolustaa Eurooppaa ei voida pitää tällä hetkellä varmana. Päinvastoin
Donald Trump - jos hänet valitaan presidentiksi - tuntuu suurelliselta ja ailahtelevalta
kumppanilta. Voiko hänen varaansa laskea mitään? Jotkut tosiaan arvioivat <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>niin, että mies puhuu suulla suuremmalla vetäytymisistä/ekspansioista
ym. eikä sitten kuitenkaan toteuta aikomuksiaan. Tämä on heiveröinen peruste
faktoille. Kyllä hän toteuttaisi aikomuksensa ainakin johonkin mittaan saakka,
mutta järkeen perustuva vastustus Yhdysvaltain kongressissa on niin vaikuttava voima,
että hän joutuu antamaan periksi hulluimmista ilmaan piirretyistä
aikomuksistaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Vaikka Putin edustaa tiettyä ennustettavuutta, säilyy
Venäjän käytös kirkkaasti arvoituksellisuuden puolella.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Mikä on Venäjän todellinen vaikutusvalta? Putin
puhuu rajattomasta Venäjästä tosiasiana tai vitsinä kuulijakunnan mukaan. Epäilemättä
hän pyrkii jonkinasteiseen putinilaiseen maailmanjärjestykseen, jota pönkittävät
hänen ympärillään häärivät ”asiantuntijat”. Tärkein mittapuu ja kilpailija on
Yhdysvallat, joka pitää saavuttaa, tai jonka saavutukset pitää ylittää. Olen
toista mieltä niiden kanssa, jotka näkevät Putinin vallanhimon ehtymättömänä.
Venäjän perustuslaissa on kohta, jossa<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>todetaan - tavoitteiden tultua saavutetuiksi – että seuraavana päämääränä
on rauhanomaisen rinnakkainelon prosessin käynnistäminen lännen kanssa. Miten
saada Venäjä kylläiseksi ilman, että uhrataan yhtään suvereenia valtiota
Putinin taivaita tavoittelevalle alttarille?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Keskusteltaessa valtioiden välisistä asioista ja
kansalaisten kanssakäymisistä joudutaan ottamaan huomioon kunkin maan
lainsäädäntö ja kulttuuri, ja kuinka ne eroavat toisistaan. Esimerkiksi Venäjän
ja Skandinavian maiden etujen yhteensovittaminen kanssakäymisen sujuvoittamiseksi
voi olla jopa mahdoton tehtävä. Liberaalia demokratiaa ja autoritaarista ajattelutapaa
on vaikeaa sovittaa samaan kehikkoon.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Eurooppalaisia on moitittu siitä, että he heristävät
sormeaan kehittyvistä maista tulevalle ihmiselle, ikään kuin asettuen kumppanin
yläpuolelle. Mutta entä, jos joku eurooppalainen pyrkii yhteistoimintaan
Venäjän kaltaisen autoritaarisen valtion kanssa? Heristävä sormi ei tietenkään
käy. Sellainen henkilö tuomitaan rikkurina, tai siitä, että hän pyrkii
ymmärtämään autoritaarisen valtion johtajaa. Mikä sitten on oikein? No, vaaditaan,
että pitää selkein sanoin tuomita autoritaarisesti käyttäytyvän ihmisen tekemiset
ja sanomiset. Harva asettaa tämän kyseenalaiseksi, en myöskään minä. Miten siis
liberaalin demokratian omaksunut sopuisa ihminen voi olla missään
hedelmällisessä kanssakäymisessä toisen osapuolen kanssa rauhaa rakentaakseen?
Jos yrittää, ympäristö viimeistään tuomitsee.<o:p></o:p></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-92030509918336691232024-01-27T23:31:00.000-08:002024-02-06T22:12:10.465-08:00Parempaan elämään: optimistista tulevaisuuden odotusta <p> </p><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Jari Tervon dokumenttisarjan ”Kun Suomi muuttui – levottomat ajat
1961-1981”,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jaksossa 4/10<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>”Unelmat paremmasta elämästä 1967-1969” perehdytään
välähdyksenomaisesti taikasanaan muovi (polyesterimuovi) ja uuteen
arkkitehtuuriin, jossa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Alvar Aalto oli
kaikkien huulilla. Muovista hiukan myöhemmin lisää, mutta uusi arkkitehtuuri
ulotti jälkensä Helsingistä Rovaniemelle. Miksi Rovaniemelle? Siksi kai, että
Tervo haluaa painottaa ”koko Suomea” dokumenttisarjassaan. Joku toinen voisi
keskittyä pelkästään Helsinkiin. Ja tietenkin Rovaniemi ilmensi kaikkea modernia,
olihan se rakennettu sodan jäljiltä aivan uusiksi. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Rovaniemestä haluttiin tehdä ”Joulupukin maa”. Vuonna 1952
valmistunut Helsingin lentoasema (Helsinki-Vantaa 1977) ja seuraavalla
vuosikymmenellä upouusi lentokone, Super Caravelle, viitoittivat tien uuteen ja
parempaan. Muistan, kuinka koululaisena Super Caravelle - Suomen ensimmäinen
suihkukone - oli kuin uusi maailma, mitä se tietysti kohtuuden nimissä olikin.
Ja Rovaniemelle tuli Suomen toiseksi vilkkain lentokenttä<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>(rakentui 1940-luvulta 1970-luvulle ja
siitä eteenpäin), joka ohjasi Lapin matkailua.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Samaan aikaan toisaalla…..<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Omavaraistaloudesta siirryttiin kiireen kaupalla uusiin
teollisesti valmistettuihin tuotteisiin. Isoisäni ja hänen poikansa tilan
tuottama maito ja maitotili Etelä-Suomen sydänmailla alkoi kuulostaa eksoottiselta:
maito jäähdytettiin talvella Kuolimo-järvestä louhittujen ja sahajauhoon –
sulamisen estämiseksi - upotettujen kuution muotoisten jäälohkareiden avulla,
joita sitten serkkuni ja minä heinätöiden ohella louhimme rautakangella ja
hakulla pienemmiksi kimpaleiksi, sopiviksi maidon jäähdytysaltaaseen…….mutta
pian ilmestyi tilalle uusi tehokkaampi jäähdytysmuoto, hiilihappojää…
Vaivalloisesta jään rahtaamisesta saatettiin luopua…. Mietin, meniköhän tuo
edellä kuvattu prosessi aivan oikein...siitä on sentään 60 vuotta. Ja
maitotonkan numero ehti jo unohtua, se oli tietenkin 1544.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Elintarviketeollisuus tuotti uusia tuotteita<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kiihtyvään tahtiin, pakasteet ilmestyivät
kauppojen pakastealtaisiin. Anttilan kuvasto oli kaikkien tiedossa,
myyntiluetteloista tarvitsi vain valita. Tavarakuljetukset joustavoituivat ja
sujuvoituivat. Valmisvaatteet täyttivät kauppojen hyllyt. Marimekko näytti
muodin suunnan, vapauduttiin vanhoista kaavamaisuuksista (korsetit!). Armi
Ratia oli uudenaikaisen naisen malli.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Avainkäsitteeksi muodostui <i>kulutus</i>, jonka pidemmälle tuhlailevuuteen
ja näyttämishaluun viittaava versio oli <i>kerskakulutus.</i> Tämä oli
mahdollista, kun nettotulot nousivat reippaasti. Voitiin puhua <i>itsensä
toteuttamisesta </i>kulutuksen avulla. Voimaan tullut 40 tunnin työviikko
mahdollisti kulutuksen aivan eri malliin kuin ennen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Autojen hintojen maltillistuessa voitiin vaihtaa vanha Moskvitsh
Volvo Amazoniin, joka kiilasi itsensä kolmen myydyimmän auton kärkeen. Teollinen
massatuotanto alensi hintoja ja tällöin lähiöihin muuttajat<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>saivat kalusteet jo suhteellisen huokeasti.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Muovi oli kaikkien ulottuvilla. Se oli hyvin monikäyttöistä ja
huokeaa. Kun sen yhdisti teräkseen, syntyi suomalaista huippudesignia. Muovin kestävyys
oli tärkeä ominaisuus, mutta senkin voitti muovi kertakäyttömahdollisuudellaan.
Muovi koettiin käytännöllisenä materiaalina, josta tehdyn esineen saattoi
heittää pois ilman suurempia tunnontuskia. Tänä päivänä muovin käytön
tuhlailevaisuus herättää lähinnä huonoa omaatuntoa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Muistan elävästi kaupunkikulttuurin ja maaseudun yhteentörmäyksen,
kun Ruotsiin muuttaneet isäntäväen tutut saapuivat isolla Volvollaan kesälomalla
Suomeen ja poikkesivat poutaiselle, aurinkoiselle heinäpellolle. Vieraista
ilkikurisin meni muka lepäilemään heinäseivästä vasten ja virkkoi kieli
poskessa : ”ei se jaksa sataa!” Herja otettiin vastaan sopuisasti.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Teollisuusmiehet valittivat edelleen Suomen jälkeenjääneisyydestä.
Perustettiin useita yliopistoja, mutta se ei riittänyt, vaikka
korkeakouluopiskelijoiden määrä kolminkertaistui 1960-luvulla.
Peruskoulu-uudistus kirjattiin lakiin vuonna 1968. Uudistuksen tärkein funktio
oli tasa-arvon lisääminen, kaikki osaamisen ja oppimisen reservit oli saatava
käyttöön. Tärkeää oli, että oppilaitosverkko saatiin palvelemaan
elinkeinorakenteen muutosta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Maaseutu ei enää pystynyt elättämään pientilallisen väestön suurta
määrää. Seurasi maaltapako. Ihmiset lähtivät etsimään parempia
elinmahdollisuuksia, parempaa elintasoa. Kaupungissa odotti asuntopula. Suuri
joukko lähti Ruotsiin. Monet asiat olivat siellä paljon paremmin kuin Suomessa:
työpaikat, asunnot, palkat… <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Saab ja Volvo saivat hyviä työntekijöitä Suomesta. Muuttajien
määrä oli suunnattoman suuri, peräti 40 000 lähti parhaana vuonna 1970.
Suomeen jäivät mm. sodan nujertamat ”puliukot”, joita tapasi vielä 1970-luvulla
eduskuntatalon lähettyviltä, kunnes alkoholistit alkoivat vähentyä ja loppuivat
luonnollisista syistä kokonaan. Hyvinvointiyhteiskunnan toimivuuden kannalta oli
tärkeää purkaa näitä ns. ”toiseuksia”. Dramaattisin epäonnistuminen nähtiin
joulukuussa 1967, kun 40<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>puliukkoa kuoli
ankariin pakkasiin. Nyt alettiin puhua huonon omantunnon saattelemana rappioalkoholisteista.
Perustettiin ”Marraskuun liike”, jonka menestyksekkäin tempaus oli<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>itsenäisyyspäivän juhlan järjestäminen
asunnottomille alkoholisteille. Jotkut paheksuivat tilaisuutta. Ainakin yksi
tilaisuuden isistä, Ilkka Taipale, on edelleen muistuttamassa tapahtuneesta.
Taipale: yksinäiset ovat yhteiskunnassa pohjalla.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Sosiaalinen omatunto heräsi laajemminkin. Dokumentti toteaa
aiheellisesti, että kuusikymmentäluvun loppu oli toisinajattelun,
kyseenalaistamisen ja protestien aikaa. Aika oli yhden asian liikkeiden
kukoistuksen aikaa. Yhteiskunta koettiin epäoikeudenmukaisena. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Tapahtumien ja sananvapauden salliminen oli terveen yhteiskunnan
moniäänisyyden ja moniarvoisuuden merkki.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Poliittisen protestin airut oli Veikko Vennamon puolue SMP, jonka
läpimurto tapahtui 1970-luvun ja erityisesti presidentinvaalien yhteydessä,
joka koettiin protestiksi myös Urho Kekkosta kohtaan. Vennamon sloganit olivat
kantavalla pohjalla. Osa niistä kohdistui yleisradioon: ”Yleisradio ei saa olla
revonpesä”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Loukkaantuneena Urho Kekkonen ilmoitti vuoden 1968 vaalien
yhteydessä,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ettei asetu enää ehdolle
seuraavissa presidentinvaaleissa. Kekkonen inhosi populisti Vennamoa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Reporadio pyrki olemaan osa tuon ajan aktiivista yhteiskunnallista
toimintaa, josta oikeisto ärtyi Revolle: Yleisradiota haukuttiin ”Reporadioksi”.
Ikävästi myös Revon johdolla toteutetut TV:n ajankohtaiset kantaaottavat, mutta
moniääniset keskusteluohjelmat ja ohjelmatyypit, kuten mm. ns. Kuuden päivän
sodan (1967) uutta luova asiantuntijapaneeli hukkuivat yleiseen Revon
vastaiseen kakofoniaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">”Euroopan hullu vuosi 1968” sivuutetaan Tervon dokumentissa
pikapikaa niin kuin monet politiikkasisältöiset dramaattisetkin tapahtumat koko
ohjelmasarjassa. Tarkoituksellinen rajaus aineiston runsaudenpulan takia? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Mirja Pyykön valinta Tervon dokumenttisarjan kansainvälisten
kriisien tulkitsijaksi ja kommentoijaksi herättää kysymyksiä, mutta ehkä on
perusteltavissa arvokkailla kommentilla, että liian suuri osuus Ylen 1960-luvun
lopun tarjonnasta tuomittiin perustellun yhteiskuntakriittisyyden sijasta ”kommunistiseksi”,
sen sitä olematta. <i>Meiltä puuttuu edelleen laaja ja asiantunteva analyysi
noiden päivien aikaan sidotuista taustoista ja ohjelmista.<o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">TV-lupien määrä oli noussut vuosikymmenen alun 10 000 luvasta
lähes miljoonaan vuosikymmenen lopulla. TV:stä oli tullut yhä suurempi
vaikuttaja ihmisten kiinnostuksen suuntaajana. TV otettiin huomioon esimerkiksi
kaikessa kodin sisutussuunnittelussa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Syntyi uusia sensaatioita kuten ”Jatkoaika, jossa toteutettiin
Late Night Showta suuren maailman nokkelaan sanailutyyliin. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Ohjelmatyyppi eli sen mukaan, miten sanavalmiita
tai fiksuja vieraat olivat (Tabe Slioor”!). Hymy-lehden levikki nousi
1960-luvulla puoleen miljoonan ja lukijoita oli vielä paljon hurjempi määrä.
Hymy edusti uutta sensaatiolinjaa, jota ei ollut nähtävissä vaikkapa perhelehdissä,
kuten Avussa ja Seurassa, joissa haastattelutkin tehtiin haasteltavan ehdoilla.
Hymyssä taas oli alun perinkin tarkoituksena repiä haastateltavista irti
jotain, mitä muut eivät uskaltaneet tai halunneet kertoa. Mihin tällaisen
tyylin menestys perustui? Tirkistelyn haluun, eräs alan mies vastaa. Tämän
tyylin isäksi mainitaan usein Hymyn etevä kirjoittaja Veikko Ennala. Parhaat
kirjoittajat ja kuvaajat tekivät tuolloinkin taidetta työsuorituksillaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Olen palauttanut mieleeni noita aikoja antikvariaateista ostamieni
lehtien avulla. Miten viattomia 1950-luvun ja osin 1960-luvun perhelehtien
jutut ovatkaan! Lehtien kyselypalstoilla ujot hyvin kasvatetut tytöt ja pojat,
miehet ja naiset kysyivät iskelmätähtien harrastuksista tai ihannepituudesta ja
painosta. Mutta muutos oli tapahtuva, muutos oli tuleva…<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kuitenkin vuosikymmen oli leimallisesti nuorten, ajateltiin sitten
Pariisia 1968, Vietnamin sodan vastaista liikettä, hippi(e)liikettä, undergroundia,
kulutustottumusten muutosta, yleistä radikalisoitumista tai Vanhan valtausta,
mutta uusi sankari oli yllättäen ainakin aikuistuneissa piireissä Mauno
Koivisto, joka syrjäytti Kekkosen jokaihmisen ihanteena. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Vuosikymmenen a</span>vainkäsite oli <i>odotus,</i>
joka miellettiin tulevaisuuteen kohdistuvan optimismin ilmaukseksi. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-24922889013627294332024-01-24T09:10:00.000-08:002024-01-24T09:15:41.049-08:00Oppia ikä kaikki <p> </p><p class="MsoNormal">Olen ihaillut Timo Vihavaisen asiantuntemusta Venäjän
historiasta ja nykypäivästä. Hän kirjoittaa muun muassa Kanava-lehteen
kolumnia, jotka aina luen. Samaa on sanottava hänen blogistaan, johon tämä
suomalaisen konservatismin Grand Old Man kirjoittaa esseen muutaman päivän
välein. En lue itseäni konservatiiviksi, päinvastoin pikemminkin liberaaliksi,
mutta aina sitä oppii uusia asioita ja saahan ainakin opponointia omia käsityksiäni
vasten, vaikken harrastakaan toisten kirjoittamien blogikirjoitusten kommentointia.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Venäjän historia on professorin ”leipälaji”. Olen toki sitä
itsekin harrastanut. Joudun takamatkalle Vihavaiseen nähden jo siitä syystä, etten
– päinvastoin kuin Vihavainen – hallitse Venäjän kieltä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Yhdeksi oppimiskerraksi luen tapauksen eräänä kesäisenä pyhäpäivänä
isoisäni maatilalla, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jossa minä –
opiskelijanuorukainen - olin tavan mukaan heinätöissä. Otin puheeksi tupakäräjillä
silloin ajankohtaisen TV-teatterin upean näytelmäkokonaisuuden ”Sodan ja rauhan
miehet”. Kuinka ollakaan tulin maininneeksi, että Paasikivi ja Mannerheim
olisivat olleet talvisodan alla – rauhan säilyttääkseen – valmiit tiettyihin
alueluovutuksiin yli sen, minkä Suomen poliittisen johdon konsensus – ja tuvan
väki – oli <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>valmis hyväksymään. Tuvan lattiaa
mittaillen pudottelin teesejäni huomaamatta, että olin ajautunut miinakenttään itseäni
vielä kovempien patrioottien leiriin, joka tarjosi paljon hurjistuneemman
puheryöpyn, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kuin mihin mikään Neuvostoliiton
taholta<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tuleva painostus pystyy. Tuvan pitkillä
penkeillä nimittäin istuivat sellaiset sodan veteraanit, ettei vertoa taida
löytyä. Jouduin pakittamaan lievässä paniikissa, kuitenkin heitellen
perääntyessäni vielä omasta mielestäni tärkeitä argumentteja. Turhaan. Ajauduin
perusteellisesti alakynteen ja vetäydyin kesäiseen pihapiirin muka jotain toimittaakseni.
Opin, ettei pidä valita vastustajaksi täysin ylivoimaista tahoa, joka ei anna
tuumaakaan periksi omista oikeudenmukaisiksi tuntemistaan kannoista.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Sen koommin asiaan ei palattu. Lisäsin
hiljaisesti tämänkin tapauksen kantapään kautta opittujen muistojen keltaiseen
kansioon. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Timo Vihavainen tarttuu kolumnissaan ”Suuri
informaatiosulku” Kanavalehdessä<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>1/2024
Venäjän talouden, politiikan ja yhteiskuntapolitiikan yllätyksellisyyteen.
Venäjällä on ollut taipumusta yllättää useammin kuin kerran talouden toipumisella
mitä jyrkimmistä alasajoista. Esimerkiksi hän ottaa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Venäjän kansalaissotaa seuranneen sotakommunismin
jälkeisen tuhoisan tilan, josta toivuttiin <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vuosikymmenien sijasta seitsemässä
vuodessa.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Toiseksi esimerkiksi hän nostaa
Neuvostoliiton romahduksen, johon korjaus tuli vain 10 vuodessa. Viimeksi on
ollut kysymys Ukrainan sodan johdosta langetetuista talouspakotteista, joita
tähän mennessä on ehditty toteuttaa 10 vuotta ilman, että niillä olisi<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ollut odotettuja dramaattisia vaikutuksia.
Venäjä päinvastoin on onnistunut irtautumaan lännen taloudesta ja pyrkii
kasvattaman talouttaan omin voimin. Venäjän kyky tuottaa länsimaiden kanssa
kilpailevaa tuotantoa on useilla aloilla heikko. Niinpä Putin on oivaltanut,
että tässä tilanteessa voidaan yrittää valmistaa omavarisuuden nimissä niitä tuotteita,
joita on tuotu aiemmin muualta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Pakotteiden seuraamukset ovat olleet osin arvaamattomia. Sekin
on monessa tapauksessa jäänyt epäselväksi, kumpaa pakotteet rankaisevat
enemmän, pakotteiden asettajaa vai pakotteiden kohdetta. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Myös kyky uusintaa sotilaskalustoa on merkille pantavan
tehokasta. Venäjä tuntuu onnistuvan siinä paremmin kuin länsi tuessaan
Ukrainalle. Minulle tulee mieleen Hitlerin vuodatus Mannerheimin
75-vuotisiyntymäpäivillä vuonna 1942, joilla Hitler ylpeili venäläisten panssarivoimien
tuhoamisella, mutta myönsi sitten, että Venäjän panssarikalustoa uusitaan
hämmästyttävällä nopeudella. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Venäjän iskukyvystä on vaikea saada selvää. Se tuntuu
kärsivän suunnattomia tappioita, mutta sen sitkeys on vertaansa vailla. Vihavainen
lainaa Bismarckia, joka sanoi: Venäjä ei ole koskaan niin vahva kuin
pelätään<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>eikä koskaan niin heikko kuin
toivotaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Putinin tahtotila kumpuaa 1990-luvun nöyryytyksistä, joiden
yli hän ei tunnu pääsevän eikä sitä edes yritä. Toisaalta Venäjän
ylemmyydentunto muita kansoja kohtaan ei ole mikään uusi asia. Venäjän keisari Nikolai
I (1825-1855) teetätti oikein virallisen päätöksen, jossa julistettiin Venäjä
kulttuurisesti muita kansoja ylempiarvoiseksi. Ilmankos Nikolai I on yksi
Putinin suosikeista historiassa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Venäjän yksi vahvuus on suuri kotimarkkina ja luonnonvarojen
runsaus.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Leväperäisesti hyödynnettynäkin
ne näyttävät riittävän sotataloudelle. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Länsimaat eivät ole löytäneet sujuvan yhteistoiminnan
avaimia. Sama hajanaisuus tulee esille Naton ja EU:n osalta. Yhteensovitettujen
päätösten aikaan saaminen kestää luvattoman kauan. Lisäksi jollain tapaa
Venäjän asemaan asettuvat nousevat taloudet tukevat Venäjää. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Edes Putinin joskus heikoksi arvioitu asema ei näytä
tosiasiassa horjumisen merkkejä ainakaan toistaiseksi. Yhdenmukaistettu kansan
mielipide toimii riittävässä laajuudessa eikä opposition voimaan voi luottaa
oikein missään asiassa. Niinpä Putin on voinut levollisin mielin kääntää Venäjän
hyökkäyksenkin puolustukselliseksi toimenpiteeksi.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Oivaltavasti Vihavainen toteaa Neuvostoliiton yhdessä
Itä-Euroopan maiden johdon kanssa pystyttäneen rautaesiripun maailmasodan
jälkeen. Nyt sitä yrittävät pystyttää länsivallat! Länsivaltojen muuri
pysäyttää sekä tiedon että tavaran kulun.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Putinin puheissa on vilahtanut ”rajattoman Venäjän” tavoite,
mitä hän sillä sitten tarkoittaneekaan. Onko se rajatonta venäläisen kulttuurin
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>levittämistä vaiko vain vitsi? Vitsiltä ei
kuulosta tuore rajattomuuden sovellus, kun Putin kehottaa keräämään Venäjän
(myös vanhan Venäjän) ja Neuvostoliiton aikaisen maan rajojen ulkopuolella
sijaistevan omaisuuden Venäjän haltuun. Miten pitkälle Putin on valmis tämän
”rajattomuuden” kanssa menemään? Kovin vakavasti Putinin ukaasia eivät ns.
asiantuntijat tunnu ottavan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Putinin nimissä puhutaan uudesta putinilaisesta maailmanjärjestyksestä.
Se edellinen, sosialismin nimissä tapahtunut ekspansio torjuttiin tai se
pikemminkin hukkui omaan<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>mahdottomuuteensa. Nyt yritetään toisen kerran luoda vastinpari läntiselle
(lue: USA:n johtamalle) maailmanjärjestykselle. Tavoitteena on luoda tasavertainen
maailmanjärjestys ja sitten julistaa voimaan perustuslaissa mainittu ”hruštševilainen”
rauhanomaisen rinnakkainelon<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>periaate,
mutta vasta sitten, kun maailmanjärjestykselle asetettu tavoite on saavutettu. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kävipä itse sodassa miten tahansa on länsivalloilla syytä
itsetutkiskeluun. Mikä on johtanut väärinarviointeihin? Joskus kuunnellessani
esimerkiksi presidenttiehdokas Stubbia tulevat mieleen naiivit julistukset
hohdokkaista länsivalloista ilman sisältöä. Presidentti Niinistö on parikin
kertaa kehottanut ”välttämään sotadramatiikkaa” ja ”tohisemista sota-asioista”
puhumattakaan viittauksista ”Nato-Suomeen”. Pelkääkö presidentti? Ei suinkaan,
kysymys on turhanaikaisen kotimaisen sotakiihkoilun tuomitsemisesta.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Niin, mitä opimme tästä sekavasta tietoryppäästä? Nykyaikaisen
uuden tai uudistuvan tiedon kirjon omaksumisesta tulee ähky, koska vanha
sääntösidonnaisuus on haurastunut. Koko ajan tulee tietoa
sääntösidonnaisuudesta irrottautumisesta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jos rauhan rakentamiseen käytettäisiin yhtä paljon
voimavaroja kuin sotaan valmistautumiseen, olisimme rauhantiellä pitkällä.<o:p></o:p></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-60258054913318649092024-01-20T22:51:00.000-08:002024-01-20T23:02:10.764-08:00Tanssitaan!<p> </p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jari Tervon dokumenttisarjan ”Kun Suomi muuttui – levottomat ajat
1961-1981”, jaksossa 2/10 ”Uusia tansseja 1963-1964” perehdytään
1960-luvun yhteiskunnallisiin
liikkeisiin ja ilmiöihin. Tällä kertaa lähestymistapa ja itse aiheetkin
ovat ainakin näennäisesti keveämmästä päästä. Osana kevennystä tekijät
käyttävät oivallisesti Kari Suomalaisen
pilapiirroksia kunkin ajankohdan teräväänkin luonnehdintaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Koska olin tuossa vaiheessa juuri ”oikeassa” iässä käsittelen dokumenttisarjan
tekijöiden Vilkon ja Tervon teemoja omakohtaisten kokemusteni kautta. Voin
silti tunnustaa, että seurasin tapahtumarikasta aikaa useissa tapauksissa
hiukan kauempaa ikään kuin tarkkailijana ja tallensin mieleeni sellaisia
näkökulmia, jotka eivät välttämättä monia kiinnostaneet. Varsinainen bilehile en ollut, mitä nyt koulun
konventeissa tuli käytyä. Otin sitten takaisin missaamani railakkaat vuodet
opiskeluaikana, varsinkin ensimmäisenä lukuvuotena, kunnes järki voitti….<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Twist-tanssin yhteiskunnallinen merkitys on avautunut minulle
vasta myöhempien aikojen kiinnostuksen kohteideni myötä. Olin vuosina 1961-62
aivan liian nuori voidakseni ottaa osaa tähän twist-ilmiöön. Vasta twistin
toinen aalto ”limbo(-rock)” herätti laajempaa kuhinaa oppikoulunuorisossa.
USA:ssa twist oli ”suuri pieni asia”. Mielenkiintoisen näkymän tähän nuorten,
nuorten aikuisten ja lopulta kaikenikäisten ihmisten vapauden ja estottomuuden näyttämiseen
toi vuonna 1961 eläköityneen presidentti Dwight D. Eisenhowerin haastattelulausunto,
jossa hän patakonservatiivina tuomitsee twistin perusteellisesti. Chubby
Checkerin ”The Twist” oli juuri lyönyt
läpi ja herättänyt maanlaajuista ihastusta ja pahennusta. Jossakin vaiheessa kaikki
tuntuivat tanssivan sitä. Eisenhower totesi vuoden 1962 alussa: ”En vastusta
twistiä sellaisenaan (siis tanssina). Mutta (mielestäni) se edustaa jonkinlaista
muutosta meidän arvoihimme. Mitä on tapahtunut meidän käsityksillemme
kauneudesta, siveellisyydestä ja moraalistamme?” Kun ”herra Twist” eli Chubby
Checker kommentoi presidentin lausumaa sanomalla, että ”ei tarvitse olla suuri
tanssija twistatakseen. Tarvitsee vain osata muutama askel, omata hiukan
mielikuvitusta ja olet bonjannut sen”, on meillä tikun nokassa molemmat twistin
olemukseen vaikuttavat tekijät: Suomessa tanssissa oli kysymys vetävästä, mutta
harmittomasta viihteestä, mutta Yhdysvalloissa jotkut olivat näkevinään twistissä
moraalista rappeutumista suhteessa vaikkapa neuvostoliittolaiseen kuriin ja
järjestykseen. Valtameren takana twist – alun perin nuorisovillityksenä,
tanssina ja rock and rollin seuraajaksi syntyneenä - ensimmäistä kertaa läpäisi
kaikki kansankerrokset USA:ssa. ”The Twist” valtasi Billboardin Hot 100 -listan
ykköspaikan lähes ennenkuulumattomasti kahteen kertaan 1960 ja 1962, ja se säilyi vuosikymmeniä koko listan
suosituimpana kappaleena. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mikä tehoaa twistissä edelleenkin?
Sanoisin , että aistillisuus, kehollisuus ja vaarallisuuden tuntu!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Twist-ajan suosituinta musiikkia Suomessa oli rautalanka. Uusia
yhtyeitä syntyi kuin sieniä sateella. Niiden vaikutus oli yleensä lyhytaikainen,
kuten koko musiikin. Rautalanka-aikaa
kesti vain vuoden verran, jos sitäkään. Esittäjät olivat hämmästyttävän nuoria
jopa 15 vuotiaita. Tuolta ajalta voidaan rekisteröidä tangolaulajien ja kitarayhtyeiden
kamppailu Suomen suosituimmasta musiikista. Suomessa vallitsi tangobuumi
1963-1966.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Useimmat pop-artistit tyytyivät cover-versioihin ulkomaisista
hiteistä. Vasta 1970-luvulla alkoi muutostrendi, joka korosti musiikin omaa
tekemistä. Heikki Harma näytti tässä mallia.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Suomessa lättähattujen
jengikulttuuri kaveripiireineen
”lösseineen” ja ”notkumisineen” vaihtui 1960-luvulla beatlemanian myötä
luonteeltaan organisoidun fanikulttuurin suuntaan bändimusiikin noustessa
keskiöön rock and roll -artistien ja iskelmien sijasta. Beatlemaniaa
vierastettiin Suomessa aluksi ”jeejee”-musiikkina (Humppa-Veikot!), mutta
muutamassa vuodessa erityisesti McCartneyn
”Yesterdayn” suunnattomasta suosiosta johtuen arvostelun kärki taittui. Beatlet
kelpasivat kaikille. Miedosta kapinasta vastasi The Rolling Stones, jonka
kymmeniä vuosia kestänyt ura jatkuu edelleen.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Beatlesin suunnattoman suosion (läpimurto USA:ssa keväällä
1964) sanottiin vieneen ajatukset pois
Kennedyn murhasta (joka tapahtui marraskuussa 1963) aiheutuneesta
frustraatiosta ja siten tyynnyttäneen tunnevyöryä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Moni muistaa, miten tai
missä kuuli Beatlesia ensimmäisen kerran. Minulla se tapahtui konkreettisesti
myöhään illalla marraskuussa 1963, kun jääkiekkokaukalossa luistellessani
ämyreistä tuli täysillä ”Twist and Shout”.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Uuden ajan tunnusmerkkinä olivat pitkät tukat. Beatlesin
vastakohta olivat siistit, lyhyttukkaiset suomalaiset. Luokanvalvojamme - yksi
lyhyttukkaisista -tarttui niskavilloihini kesken oppitunnin antaen ymmärtää,
että liian pitkä on. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tosiasia on, että
pop-musiikkia kuunteli 60-luvulla suosikkimusiikkinaan vain noin 10 prosenttia
kansalaisista. Myös klassinen musiikki oli marginaalissa. Tavallinen iskelmä
oli voimissaan tanssilavakulttuurissa. Vanhalla tanssimusiikilla oli
vankkumattomat kannattajat silläkin. Tärkeää oli laulaa suomenkielellä, josta
nyt uudella vuosituhannella on liiankin tehokkaasti päästy irti.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Eläväisen kuvan tuosta ajasta antaa Danny eli Ilkka Lipsanen, jota
Harri Orvomaa (Orvomaa käytti Dannysta nimeä Daaniel) yritti usuttaa laulamaan käännösiskelmän,
mutta teki tempun antamalla Dannylle – joka halusi laulaa rokkia - levytettäväksi
rokiksi nimeämänsä kappaleen nimeltä ”Kauan” (Petula Clarkin Downtown), joka on
lähinnä kaupunkiballadi, eikä missään tapauksessa rockia. Siitä kappaleesta kuitenkin
käynnistyi Dannyn vertaansa vailla oleva tähteys.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Rock and Roll löi läpi Suomessa oikeasti vasta Rauli Badding
Somerjoen tulkitsemana 1970-luvulla.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Vielä yksi muistikuva: Englannissa LP-levyt maksoivat 60-luvun
lopulla huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Älppäreitä siis kannatti jopa
yksityishenkilön tilata kotiin. Tuumasta toimeen. Menin KOPin pankinjohtajan
puheille ja ehdotin valuuttakauppaa. Petyin, kun pankinjohtaja ei edes
alustavasti ollut kiinnostunut levyn hankinnasta: ”liian vaikeaa”. Poistuin
pankista nolona ainakin kolmen pankkivirkailijan säälivien katseiden saattelemana. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Sosiologiasta tuli yksi 1960-luvun muotitieteistä. Tutkittiin -
mitäpä muuta kuin – sitä, mistä hyvinvointi sai käyttövoimansa. Samalla opiskeluajat
pitenivät yhteiskunta-analyysin voittaessa alaa. 1960-luku oli opinnollisuuden
ja sosiaalisten lainsäädäntöhankkeiden kehittämisen kulta-aikaa. Perustettiin
yliopistoja ja säädettiin sosiaalilainsäädäntöä. Opinnot rahoitettiin pääosin
opintolainalla. Seitsemänkymmentäluvulle tultaessa takaisinmaksua helpotti
melkoisesti pahimmillaan lähes 20 prosenttiin noussut inflaatio, joka söi
tehokkaasti rahan arvoa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Vaikka optimismi voitti alaa, tiedemiehet ja poliitikot moittivat
Suomen ”jälkeenjääneisyyttä” verrattuna muihin Skandinavian maihin. Piti juosta
kovempaa, että saavutti muita. Mauno Koivisto yritti todistaa, että meillä meni
kuitenkin hyvin ja odotukset olivat korkealla tulevaisuutta ajatellen: Suomi
oli jo hyvinvointivaltio.<o:p></o:p></p>
<span face=""Calibri",sans-serif" style="font-size: 11pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Suomen
kulttuurielämä pyrki menestymään myös kansainvälistymällä. Menestys oli varsin
hyvä taiteenteon eri alueilla ja
arkkitehtuurissa. Elokuvataide pyrki ja onnistui pääsemään irti vanhahtavasta rillumareikulttuurista, joka oli varsinkin 1950-luvulla voimissaan.
Minäkin kävin usein katsomassa Pekka Puupää -elokuvia paikallisessa ”elokuvateatterissa”.
Niiden aika oli ohi tultaessa 1960-luvulle. Elokuvataide nosti tasoaan kuusikymmentäluvulla, joskin
näyttelijälakko vaimensi onnistumista.</span>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-12071467466781962932024-01-18T06:51:00.000-08:002024-01-18T06:51:26.472-08:00Paremmaksi kaikki muuttuu, hyväksi ei milloinkaan<p> </p><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Istutaan ruokailemassa keittiön pöydän ääressä. Talon nuori isäntä
vilkaisee silloin tällöin <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>keittiön
ikkunasta läheltä taloa viistävälle maantielle, jossa harvahkoon tahtiin kulkee
autoja pölisyttäen soratietä. En tiedä, miksi sinne tielle piti vilkuilla: ehkä
siellä meni nykyaika ja tulevaisuus, jotka herättivät uteliaisuutta? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Oltiin siis heinätöissä isoisäni ja hänen poikansa maatilalla. Elettiin
1960-lukua. Tila oli vauras lapsen silmin katsottuna. Autokin oli: navetan
edessä seisoi tuliterä Toyota Corona. Sen vieressä oli isännän ylpeys, David
Brown, jonka ratissa sekosin kerran perusteellisesti yrittäessäni saada
”isompaa silmään”. Hevonen, ”Hele” eli vielä. Se oli reservissä, koska sitä
tarvittiin talvella metsätöissä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Talon murrosikäinen poika sai joskus kohdata tyytymättömän ja
kärsimättömän nuoren isännän turhautuneen ilmeen, kun jälkikasvu epäonnistui<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>traktorin kukkuroillaan heiniä olevan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>peräkärryn pakittamisessa siltaa myöten ylös navetan
vintille. Sanaakaan ei sanottu, kuski vain vaihtui. Se oli sen ajan koulutusta.
Piti osata kertanäytöstä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Aloittelen juuri Jari Tervon uusimman 10-osaisen dokumenttisarjan
”Kun Suomi muuttui – levottomat ajat 1961-1881” katselua. Kirjoitukseni johdanto
oli osa kokemuksesta maalaistalon töistä vanhaan hyvään aikaan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>1960-luvun vaihteesta. Oltiin viisikymmentä-
ja kuusikymmentäluvun rajapinnassa, vaikkei eroa kannata liioitella minään
paradigman muutoksena. Aikakauden kokeneena varaan itselleni mahdollisuuden
ajan virtausten kommentointiin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Jari Tervon 10-osaisen
sarjan 1/10 osan nimi on ”Uuden ajan ihmeet”. Arvioin ja osin referoin kaikkia
noita 10 osaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Tervon käsikirjoittajana jatkaa Marjo Vilkko kuten monissa
aiemmissa dokumenttisarjoissa. Ennen kuin menen itse Tervon sarjan arviointiin,
palautan mieleen omat kokemukseni ja käsitykseni 1960-luvusta. Olen joskus
sanonut itseäni kuusikymmentälukulaiseksi ja pysyn väitteessäni. Minulle
60-luku oli optimistisen odotuksen vuosikymmen ydinsodan uhkineen kaikkineen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Tässä omat takaumani kuuskytluvun kauan soivasta bluesista pienin
muutoksin omaan alkuperäiseen tekstiin. Kyseinen blogikirjoitukseni on vuodelta
2016.:<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">”Tarkastelin optimismin vaihteluja ja odotuksia
taannoin Tommy Uschanovin kirjan ”Hätä on tarpeen” innostamana. Lähtökohta sekä
kirjassa että blogikirjoituksessani oli, että ihmisten odotukset länsimassa
olivat paljon optimistisempia 1960-luvulla kuin nykyisin. En mene tässä
tarkemmin blogikirjoitukseni ”Kadonneen optimismin jäljillä” (11.11.2015)
sisältöön, mutta ”vuoden 1965 optimismi” on jopa omissa muistikuvissani
silmiinpistävä (ei siis niin, että vuosi 1965 olisi ollut poikkeuksellisen
onnellinen, vaan siksi, että tulevaisuuteen suuntautuvat odotukset olivat
tuolloin valoisat). Oli toivuttu viimeisistäkin sodan kurimuksen
seuraamuksista, ihmiset halusivat elää positiivisessa tulevaisuuden
odotuksessa, edistysuskon kannustamina. Tiede näytti olevan täynnä mahdollisuuksia.
Vain suurvaltojen kauhun tasapaino loi varjon odotuksen päälle. Muistan
1960-luvun muodikkaan hokeman, jossa elintasossa katsottiin saavutetun jo
riittävä taso, piti keskittyä ”elämänlaadun” nostamiseen. No, ihan niin eivät
asiat menneet. Kyllä raha ratkaisi siitäkin eteenpäin.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Myös Tervon käyttämät asiantuntijat allekirjoittavat<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tuon ajan optimismin ja edistysuskon hengen:
maailman voi muuttaa paremmaksi.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Muutama hetki voidaan tietysti käyttää sen
pohtimiseen, miksi optimististen odotusten elementit olivat 1960-luvulla niin
vahvoja. Muutama raadollinen ajatus tulee mieleen, ensimmäisenä se, että
silloin oli mitä jakaa. Kansakunta vaurastui niin, että voitiin irtautua
1950-luvun ”otsasi hiessä pitää sinun raataman” -todellisuudesta. Ja todellakin
kyllä suurimman osaa kansasta piti viisikymmentäluvulla ja osin 60-luvulla rehkiä
leipänsä eteen kuutena päivänä viikossa, jotta irtautuminen varsinaisesta
köyhyydestä oli mahdollisista.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Konkreettisena esimerkkinä otan esille Helsingin
Sanomien juttusarjan, jossa lainataan katkelmia lehden 50 vuoden takaisista
uutisista. Tarkalleen 12.11.1965 uutisoitiin, että ensimmäistä kertaa Helsingin
kaupungin budjetti ylitti miljardin silloisen markan rajan. Sitten tulee
oleellinen tieto: ”Summa on 17,6 prosenttia suurempi kuluvan vuoden
talousarvion loppusummaa, joka on 912,2 miljoonaa markkaa”. Vain kaikkein
piheimmät saattoivat epäillä, että nyt pistetään liikaa rahaa kaupungin
rakentamiseen ja kaupunkilaisten hyvinvointiin. Monien patoutuneet toiveet
täyttyivät. Toisaalta myös omat palkkatulot kasvoivat ja loivat suuria
tulevaisuuden odotuksia.”<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Pohdin myös, miksi odotukset ovat nykyisin usein
pessimismin läpitunkemia. Vähän myöhemmin samassa kirjoituksessa todetaan:<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">”Paradoksaalista on, että keinot maailman
parantamiseksi ovat ehkä paremmat kuin koskaan. Ne ovat vain loitontuneet
tavallisen ihmisen käsityskyvyn ulkopuolelle. Voimattomuus heijastuu pessimistisinä
tulevaisuuden odotuksina. Ryhdikkyyttä nähdään monilla osa-alueilla (ilmaston
muutostalkoot, huoli ympäristöstä, eteneminen vaikkapa lääketieteessä ja
tiedonvälityksessä), joka luo toivoa optimistisemmasta tulevaisuudesta.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Monista eri syistä meidän pitäisi olla
edistysuskoisia. Ajatellaanpa vaikka liikennekuolemien määrää: 1970-luvun
vaihteessa kuolemia oli noin 1150 ja autojen määrä oli noin 750 000, nyt
kuolemia on vuosittain noin 250 ja autojen määrä on lähes 3 000 000 (50 vuotta
sitten oli todellakin syytä kehitysuskoon, koska luvut saattoivat vain parantua).<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Ihminen ei kuitenkaan ajattele tilastollista
kehitystä. Hänestä on tärkeää, miltä tuntuu ja mikä on henkilökohtainen
näkyvyys tulevaisuuteen. Mitä ennakoimattomammalta tulevaisuus tuntuu, sen
pahempi. Näkymä kansallisvaltion selkeyteen on hämärtynyt muun muassa
globalisaation takia. Kiinnittyminen työn kautta yhteiskuntaan on myös
höltynyt. Työpaikkojen saanti on esimerkiksi vaikeasti ennakoitavissa. Toista
oli hyvinvointiyhteiskunnan alkuvaiheissa, jolloin kehitys näytti lineaariselta
ja rahaa riitti.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Onko optimismi oikeistolaista? Vaikea sanoa, sillä
oikeiston optimismi liittyy jollain tavalla itse itsensä arvottamiseen
eteenpäin ja ylöspäin. Oikeiston moderni traumaattinen pessimismi kumpuaa
”ylikuormitetusta” valtiosta. Maailma pelkistyy oikeiston ajatuksissa
yövartijavaltioksi, jossa jokainen on oman onnensa seppä. Samaan aikaan
oikeiston pessimismiä ruokkii ”maailmankirjojen meno sekaisin”. Vallitsee
yleinen rauhattomuus pakolaisongelmineen. Erityisesti konservatiiviset
oikeistolaiset ovat varmaankin tunteneet turvallisuudentunteensa heikentyneen.
Pessimistiseksi kääntyy oikeistonkin näkemys.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Toisaalta voidaan sanoa, että vasemmiston ja
oikeiston kannatus heilahtelee hallituskausittain. Käännytään aina ”sen toisen
tahon” puoleen, jotta asiat jotenkin muuttuisivat paremmiksi. Useissa
tapauksissa on valittu kolmas vaihtoehto, populistinen kaiken lupaaja
pelastajaksi, johon sitten petytään samalla tavalla kuin perinteisen oikeistoon
ja vasemmistoon.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Monet kaipaavat päättäväistä tahoa (poliittista
johtoa, auktoriteettia, mitä tahansa), joka löisi nyrkin pöytään, mutta kuinka
moni vaikkapa Puolassa tai Unkarissa oikeasti haluaa demokraattisten
oikeuksiensa pilkkaamista?”<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white; text-align: justify;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Tieteen ja tekniikan
edistysaskeleet sivuuttamatta DNA:ta ja avaruuden valloitusta (Juri <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Gagarinin vierailu Suomessa vuonna 1961 oli
valtava menestys) löivät leimansa tuon ajan edistykseen ydinpommin kehitystä
unohtamatta. Muistan omakohtaisesti, kun eräänä aamuna lokakuussa 1961 kävelin
rivakasti kouluun ja kohtasin koulutoverini,<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>jotka olivat kuulleet edellisenä iltana <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>– kuten minäkin - Neuvostoliiton jättimäisestä
50 megatonnin ydinkokeesta Novaja Zemljalla (nykyisen käsityksen mukaan se oli 57
megatonnin pommi). Sieltä ne tulevat, tiesivät pojat kertoa. Heittäydyin
pikkuaikuiseksi ja rauhoittelin: ”Sehän on vain ydinpommikoe”, jonka jälkeen
sainkin kuulla ”meneväni ensimmäisenä”, kun sota alkaa.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Tervon dokumentissa tuodaan vahvasti esille tuon
ajan uuden rakentamisen suuri volyymi elementtituotantoineen ja samalla vanhan
ja arvokkaan hyljeksiminen ja purkaminen osana modernin palvontaa. Rakentamista
ja purkamista ohjasi liikenteen kehitys. Samaan aikaan käynnistyi valtava
julkinen rakentaminen sen<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>yhteiskunnallisen mallin mukaisesti, joka Suomeen oli valittu. <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Yksinkertaisetkin työt koneellistettiin. Niinpä
heinäseipäiden peltomaahan kiinnityksessä siirryttiin rautakankityöstä traktoriavusteiseen
seiväskairalla poraamiseen. Kulkemiseen käytettiin vähäisen autokannan vuoksi
mopoa ja polkupyörää (papan 70-vuotislahja!), jolla mm. isoisäni meni hoitamaan
kunnallisia luottamustehtäviään Suomenniemen kirkonkylälle.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Suurvaltojen kilpailu kulminoitui Berliinissä 1961 Checkpoint
Charliella, Kuubassa 1962 ja Vietnamissa sodan eskaloituessa vuodesta 1964
lähtien. Suurvaltapolitiikka ulottui Suomeen bipolaarisen kilpailun seurauksena
noottikriisissä 1962. Koko suurvaltakampailu sivuutettiin dokumentissa lyhyesti
ilmeisesti aivan tietoisesti. Niinpä Kekkosen rooli noottikriisissä jää sekin
käsittelemättä.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Kuusikymmentäluvulla Suomessa käynnistettiin koulutuksen
ekspansio. Ensin oppikoululaisten määrä räjähti 1960-luvun vaihteessa ja sitten
70-luvun vaihteessa purkautui yliopistoihin.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Satuin olemaan mukana molemmissa ryntäyksissä.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Näihin aikoihin Suomen oli tehtävä lopullinen
ratkaisu yhteiskuntapolitiikan suunnasta. Vaihtoehtoina olivat<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta (Ruotsi)
tai anglo-amerikkalainen liberaali järjestelmä. Pekka Kuusen ”60-luvun
sosiaalipolitiikka” -kirjan viitoittamana valittiin ensin mainittu väylä.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Suomi suuntautui 1960-luvulla taloudellisesti (EFTA)
selvästi länteen itäisen vaihtoehdon kustannuksella. Se merkitsi mm. autojen
ostojen suuntautumista läntisille markkinoille, vaikka Neuvostoliiton tuonti
olikin suurta. Autokulttuurin uutuuden viehätys aiheutti liikenneturvallisuuden
hitaan kehityksen huomion kiinnittyessä auton teho- ym. ominaisuuksiin. Vasta
1970-luvlla asiaan kiinnitettiin enemmän huomiota silloinkin hitaasti
kiiruhtaen. Liikenteessä kuolleiden määrä ehti nousta 1970-luvun alussa pitkälti
toiselle tuhannelle, kuten edellä todettiin ennen käännöstä liikenneturmissa.
Meille kotiin hankittiin auto vasta vuonna 1964, Opel Kadettia käytettiin <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>mm. kesäisillä retkillä.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Elinkeinorakenteen muutos kiihtyi vasta
1970-luvulla. Siihen saakka Suomi oli viljelijöiden maa. Pienviljelijöitä
oli1960-luvun alussa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>300 000. Se
aiheutti suuria ongelmia 1960-luvun lopulta lähtien. Tilat olivat pienuutensa
takia elinkelvottomia. Alkoi valtava muuttoaalto Ruotsiin ja Etelä-Suomeen. Maatalous
muodostui<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>aikapommiksi ylituotannon
takia.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Perinteinen perhemalli,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>jossa oli yksi palkansaaja vaimojen jäädessä
kotiin, jatkui pitkään. Vasta kun naisten työssäkäynti yleistyi 1960-luvulta
1970-luvulle siirryttäessä ja erilaisten yhteiskunnallisten etuuksien
parantuessa, Suomi toteutti pohjoismaisen mallin. <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Jostakin syystä dokumenttisarjan tekijät eivät
huomioi TV:n valtavaa merkitystä riittävästi yhteiskunnan muutosten
katalysaattorina. TV oli Etelä-Suomen näyteikkuna. Se muutti koko yhdessäolon
kulttuurin ja oikeastaan käynnisti samalla yksilöllistymiskehityksen.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Elintason kasvu, naisten työelämään siirtyminen,
tieverkoston laajeneminen, henkilöautojen määrän lisääntyminen ja TV-lupien
räjähdysmäinen kasvu tultaessa 1970-luvulle olivat suuria paradigman muutoksia
suomalaisessa yhteiskunnassa. <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Kuusikymmentäluvun alku oli vielä osittain viisikymmentäluvun
jatketta elämänmuodon osalta, mutta muutos oli tuleva….<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="color: #222222; font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-76739465863386897092024-01-14T23:53:00.000-08:002024-01-15T10:48:27.499-08:00Aika sopia, aika sotia – Suomi strategisessa polttopisteessä <p> </p><p class="MsoNormal"><br /></p>
<p class="MsoNormal">Suomi on niin pieni maa, ettei tänne sovi kuin yksi totuus
kerrallaan. Sanonta on kulunut, mutta siinä voi olla vinha perä. Tällä
tarkoitan, että jonkun keksiessä hyvän selityksen jollekin tapahtumasarjalle
aletaan sitä toistaa, kunnes siitä tule kaikkien totuus. Muut lähestymiskulmat
jäävät paitsioon. Olen näissä kirjoituksissa yrittänyt pitää yllä kilpailevia
totuuksia. Nytkin yritän. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Puhutaan päätöksestä liittyä Natoon. Presidentti Niinistö
tulkintani mukaan empi keväällä 2022 Natoon liittymistä ja empi vielä hetken senkin
jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainan kimppuun.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ymmärsin niin, että Niinistö näki vastuunsa sodasta ja
rauhasta olevan paljon suurempi kuin kenenkään toisen päättävässä asemassa
olevan poliitikon. Näinhän sen pitää ollakin, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ainakin periaatteessa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Niinistölle jopa irvailtiin, että hän oli viimeinen, joka
muutti kantansa Natoon. Entä jos hän olisi säilyttänyt epäilijän asenteensa?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Olen oikeastaan yllättynyt, miten nopeasti Ruotsi käänsi
kelkkansa ja asetti tavoitteekseen irtautumisen sotilaallisesta
liittoutumattomuudesta. Yli 200 rauhan vuotta eivät opettaneet mitään. Ja me
suomalaiset ylpeilimme sillä, että kannanmuutos oli Suomen ansiota.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Juuri päättyneessä Sälenin turvallisuuskonferenssissa puhalsivat
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kokonaan toiset tuulet. Sotapeli
avattiin konferenssissa, josta uutisoidessaan lehdet maalasivat sodanuhkan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kaikkien tietoisuuteen. Venäjänpelko sai aikaan
aivan hysteerisen ilmapiirin. Ihmiset riensivät varaamaan säilykkeitä pahimman varalle.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mutta kyllä tosiasiatiedotkin antavat masentavan kuvan
kansainvälisen jännityksen lisääntymisestä.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ranskan sisäasioista vastaava EU-komissaari Thierry Breton
kertoi juuri, mitä hän oli saanut tietoonsa Maailman talousforumissa Davosissa
vuonna 2020. Trump kertoi tuolloin -<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>USA:n edellisten presidentinvaalien alla - ilmoitusasiana Ursula von der
Leyenille tavoitteistaan seuraavaa: USA ei tule Euroopan tueksi sodan
yllättäessä: ”emme ikinä tule tukemaan teitä”, töksäytti Trump. Nato
julistettiin saman tien kuolleeksi ja kuopatuksi. Trump väitti Saksan olevan
velkaa USA:lle 400 miljardia. Kaikki tämä tapahtuisi - <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>näin Trump väitti - jos hänestä <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tulisi Yhdysvaltain presidentti (joka siis ei toteutunut
neljä vuotta sitten). Tietenkin Trumpin puheissa oli hänelle ominaista vastuutonta
retoriikkaa, mutta kun lausunnot yleensäkin ovat ailahtelevia,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ei Trumpiin kohdistuva huoli ole aiheeton. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Trumpin epäsuosio alkaa olla sääntö myös eurooppalaisten
tahojen arvioissa. Putin ja Trump jakavat jossakin suhteessa kärkisijan
paheksunnan määrässä. Mitä enemmän meillä on tällaisia johtajia, sitä
suuremmalla syyllä voimme epäillä vakan löytävän kantensa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Thierry Breton on esittänyt 100 mrd puolustusrahastoa
Euroopalle tavoitteenaan Euroopan saaminen omilleen puolustusmenojen osalta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Samaan aikaan Volodymyr Zelensky käy ikiomaa sotaansa
Ukrainan sodan rinnalla. Hän käy taistelua länsivaltojen johtomiesten <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>sydämistä saadakseen resurssit riittämään. Zelensky
yrittää yksinkertaisesti saada länsimaat sodan jatkamisen maksajiksi. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Zelenskyllä on viesti, jota hän mielellään levittää:
seuraavaksi Putinin potentiaalisina uhreina ovat vuorossa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Moldovia, Baltian maat, Puola<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja kenties Suomi. Huolestuttavat tiedot eivät
ole jääneet vaille vastakaikua. Mielipidetiedustelun tulos: 50 prosenttia
suomalaisista on sitä mieltä, että sotaan on varauduttava. lähivuosina.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Hämmentävää on, miten Putinin julistukset ovat toistaiseksi
toteutuneet. Lähtökohtana on hänen<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>maailmanjärjestyksensä (Putin World Order). Se heijastele Putin
katkeruutta Neuvostoliiton hajoamisesta. Mutta oliko putinismia jo ennen
Putinia?<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Boris Jeltsinillä oli<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>keskustelu Bill Clintonin kanssa 1990-luvun
lopulla, jossa Jeltsin esitti, että Eurooppa kuuluu Venäjälle. Uskokoon ken
voi! Vanha väsynyt Jeltsin!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kiistaa käydään nyt siitä, mihin Putin suuntaa katseensa,
jos Ukrainassa saadaan menestystä ja resursseja vapautuu. Suomi on tavallaan
vahvoilla,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>koska ei missään vaiheessa tinkinyt
armeijansa miesvahvuudesta ja iskukyvystä, kun taas monet Euroopan maat, kuten Saksa
ja Ruotsi tekivät niin. Vannomatta kuitenkin paras.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 115%;">Ruotsin puolustusvoimien komentaja
Micael Byden on todennut ”olevan mahdollista, että Venäjä hyökkää Baltiaan,
Suomeen ja Ruotsiin. Toisaalta monet ns. asiantuntijat ja poliitikot uskottelevat,
että Venäjä ei uskalla hyökätä ”Nato-Suomen” kimppuun. Jälleen sanon: vannomatta
paras. Venäjällä on taipumusta tiukoille joutuessaan venyä. Niinpä nytkin
hämmästyttää sen talouden selviäminen - toistaiseksi - hurjista uhrauksista meneillään
olevaan sotaan. Öljyn tuotannossa lyödään jopa ennätyksiä. Toisaalta on niitä,
joiden mukaan Suomella (ja muilla mailla ) on 2 - 5 vuotta aikaa valmistautua
sotaan. Se olisi aika, joka Venäjältä menee, kun se rakentaa aseellista voimaa
Suomen vastaiselle rajalle.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Vuosi 2024 ei lupaa hyvää Ukrainan kannalta. Lännessä vanhat
varastot ovat tyhjentyneet aseista ja uusia investointeja ei hevin tehdä, ei
ainakaan riittävässä määrin. Lännen apu suorastaan romahti viime vuonna. Sen
sijaan Venäjä uusii kalustoaan kiivaassa tahdissa. Kysymys on siis
”kalustosukupolvista”. Merkkejä talouden romahduksesta ei ole ainakaan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vielä nähtävissä, vaikka ns. asiantuntijat
sillä jatkuvasti spekuloivat.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Palaan kysymykseen Miksi Suomella oli niin kiire Natoon
vuosien melko vakaan kehityksen jälkeen. Vastaus on<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tietenkin, että Venäjä hyökkäsi Ukrainan kimppuun
ja osoitti sillä törkeän ahneutensa, joka voitiin suunnata myös muita maita
vastaan. Suomen eturintama on Ukrainassa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kun Suomi liittyi Natoon, Lavrov ja Putin kilvan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>todistivat, etteivät he ymmärtäneet, miksi
Suomi teki tämän liikkeen, vaikkei ”sitä uhannut mikään”. Useimmat tuomitsivat
ja tuomitsevat edelleen herrojen vakuuttelun bluffiksi. Yhtä puutuu ja sen
myötä kaikkea: luottamusta. Ehdotonta totuutta tuskin voidaan tässäkään asiassa
löytää. Ainakin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>voidaan sanoa, että
Suomi olisi todennäköisesti voinut edelleen panostaa kumppanuuteen USA:n kanssa
ilman kostoksi tarkoitettuja ilkeyksiä rajoillamme tai kyberkiusantekoa. Naton
jäseneksi liittyminen ei ollut kiinni yhdestä ainoasta momentumista, vaikka
niinkin on haluttu väittää. Ruotsin liittymisprosessikin on kestänyt jo vuoden.
Joka tapauksessa Nato-portti olisi ollut auki myös kevään 2022 jälkeen. Venäjän
kannalta USA:n kanssa solmittu DCA-sopimus oli varsinainen ”kuolemansuudelma”,
koska se on kahdenvälinen ja rakentuu Natoon taustavoimana pitäytymiseen.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Näihin sopimuksiin sisältyy sisäänrakennettuja isoja
ongelmia. Naton viidettä artiklaa ei ole tosielämässä testattu. Eripurainen
Naton jäsenkenttä ei hevillä saa yhteispäätöstä aikaiseksi, koska kukin
jäsenmaa päättää itsenäisesti osallistumisesta avustusprojekteihin.
DCA-sopimuksen USA on tehnyt 20 maan<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>kanssa. Se on äärettömän vaativa velvoite jopa USA:n kaltaiselle suurvallalle.
Miksi DCA-sopimus koettiin välttämättömäksi? Onko se osoitus siitä, ettei Naton
viidenteen artiklaan viime kädessä luoteta<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Yhdysvaltalainen imperialismi poikkeaa venäläisestä ja
kiinalaisesta imperialismista samoin kuin vanhojen siirtomaavaltojen
kolonialismista.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>DCA on rakennettu
amerikkalaisen ”tukikohtaimperialismin” päälle, sen kuosiin (huom. kahdenvälisten
DCA-sopimusten tukikohtapainotteisuus esim. Suomessa). Yhdysvaltain tukikohtien
laajuudesta on vaikeaa saada tarkkaa kuvaa, mutta 2000-luvun ensimmäisinä
vuosina sillä oli noin 700 tukikohtaa (+ 6000 tukikohtaa USA:ssa) ympäri
maailmaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tukikohtien määrään on syytä suhtautua varauksella, mutta pikemminkin
siitä syystä, että niiden määrää on aliarvioitu kuin yliarvioitu. Samoin on
syytä panna merkille, että<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Yhdysvalloille tukikohtien lisääminen Pohjolaan edustaa jatkumoa
päinvastoin kuin Ruotsille, Suomelle ja Tanskalle.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Näenkin DCA-sopimuksen ensi sijaisesti geopoliittisena voimatekijänä,
joka sitoo Suomeen, Ruotsiin ja Tanskaan levitettynä - tukikohtaverkoston
avulla - pohjoisen pallonpuoliskon alueet ja merenpohjan yhdeksi osaksi Pax
Americanaa. Venäjä näkee tämän ehkä kaikkein suurimpana vaarana itselleen. Siksi
sillä on erittäin vahva aseistus arktisella alueella. Molemmin puolin ollaan
hampaisiin saakka aseistautuneita. <i>Suomi on strategisesti suurvaltojen temmellyskentän
polttopisteessä pohjoisessa. <o:p></o:p></i></p><p class="MsoNormal">Mieltäni on jäänyt vaivaamaan, kumpi on todennäköisempää, sekö että amerikkalaiset DCA-tukikohdat vetävät puoleensa vihollista, vai se, että tukikohtien tarjoama suoja on omiaan torjumaan vihollisen pyrkimykset voitollisesti.</p>
<p class="MsoNormal">Onko Suomi Natoon ja DCA:han mennessään ymmärtänyt
sitoumuksensa kattavasti<i>? </i>Vaihtoehtoja tarkasteltaessa Suomen tulisi
joka tapauksessa huolehtia puolustuksen 2 prosentin bkt-osuudesta. Kumppanuus
Yhdysvaltain kanssa, pitkälle viety<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>aselajiyhteistyö<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Ruotsin (ja
muiden Pohjoismaiden) kanssa toimisivat puolustuksen pohjaratkaisuna.
Periaatteena tulisi olla<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>mahdollisimman
vahvat puolustusvoimat mahdollisimman pienellä ulkoisten suhteiden
rasituksella. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">::::::::::::::::::::::::<i> <o:p></o:p></i></p>
<p class="MsoNormal">Donald Trump on yksinään voimakeskus maailmanpolitiikassa.
Viimeksi Trumpin potentiaalista valtaa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>määritti Euroopan keskuspankin puheenjohtaja
Christine Lagarde (HS 13.1.2024), joka varoitti, että Trumpin mahdollinen
valinta Yhdysvaltojen presidentiksi on ”selvä uhka” Euroopalle. On täysin poikkeuksellista,
että keskuspankin pääjohtaja ottaa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kantaa
tällä tavalla poliittiseen henkilöön. Trumpin paluu Valkoiseen taloon johtaisi
Lagarden mielestä vastakkainasetteluun Euroopan kanssa monella tapaa
(kauppapolitiikka, ilmaston muutoksen torjunta, sotilasliitto Naton tukeminen).
Olemmeko siis Trumpin arvomaailman mukaisen kuvitteellisen ”diilin” varassa?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lagarden jyrähdys on harvinaisen selvä kannanotto talouspolitiikan
huipulta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Euroopan ja lähialueiden olosuhteet alkavat muistuttaa
tilannetta vanhaan huonoon aikaan, jolloin osapuolet kilpavarustelua edistämällä
ja liittosuhteita ketjuttamalla ajautuvat lopulta konfliktiin keskenään. Sota
ei syty vahingossa,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>mutta jos jousi
kiristetään äärimmilleen sodan mahdollisuudet lisääntyvät. Onko meidän jälleen
kerran todettava vanhan tyhmyyden toistuminen: euforinen into sotaan nujertaa rauhan
kyyhkyjen flegmaattisuuden?<o:p></o:p></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-42930412390808206272024-01-10T15:54:00.000-08:002024-03-13T01:16:46.331-07:00Euroopan reunalla – edessä itä, takana länsi; ”varjelen vartija sitä” <p> </p><p style="background: white;"><b><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Käsittelen seuraavassa toisaalta Suomen ja Venäjän (Neuvostoliiton)
ja toisaalta Suomen ja Yhdysvaltain välistä
sotilaallista kanssakäymistä. Käytän kahta esimerkkiä ja yritän vetää
niistä yhteenvedonomaisesti johtopäätökset. Kolmanneksi tarkastelen asiaa
professori Heikki Patomäen analyysin ja kannanottojen perusteella toisinajattelijan
näkökulmasta.</span></b></p>
<p style="background: white;"><i><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Neuvostoliiton osalta käsittelen asiaa sen
luoteisrajan turvaamisen kannalta ns. Andrushkevitshin tapauksen (1972-1973) avulla.<o:p></o:p></span></i></p>
<p style="background: white;"><i><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Yhdysvaltain osalta tarkastelen asiaa Naton ja juurisolmitun
DCA-sopimuksen näkökulmasta.<o:p></o:p></span></i></p>
<p style="background: white;"><i><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Tarkoitus on tarkastella asiaa symmetrisesti molempien
suurvaltojen osalta ,vaikka se onkin vertailtavuuden puutteiden kannalta
erittäin vaikea tehtävä. Valitut tapaukset sijoittuvat historiaan eri
ajankohtiin. Asian tarkastelu on nostettava hyvin yleiselle<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tasolle, jotta vertailtavuus toimisi. <o:p></o:p></span></i></p>
<p style="background: white;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p style="background: white; margin-left: 32.15pt; mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18pt;"><!--[if !supportLists]--><b><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><span style="mso-list: Ignore;">1)<span style="font: 7pt "Times New Roman";"> </span></span></span></b><!--[endif]--><b><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Neuvostoliiton yritys soveltaa YYA-sopimusta luoteisrajansa
turvaamiseksi <o:p></o:p></span></b></p>
<p style="background: white;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Vuonna 1972 Neuvostoliiton silloinen sotilasasiamies
V.A. Andrushkevitsh veti erään Helsingin suurlähetystössä pidetyn tilaisuuden
jälkeen sivuun Suomen armeijan yleisesikunnan päällikön kenraaliluutnantti
Paavo Junttilan ja ehdotti alustavasti Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyötä
Neuvostoliiton luoteisrajan turvaamiseksi. Junttila käsitti asian niin, että
puolustusvastuu siirtyisi Pohjois-Suomessa Neuvostoliitolle. Andrushkevitsh
esiintyi ikään kuin omissa nimissään, mutta kyllä hän oli ylempiensä asialla.
Hän suoritti tiedustelua vähän samaan tapaan kuin Boris Jartsev vuonna 1938.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Kekkonen ohjeisti Junttilan käymään neuvotteluja Andrushkevitshin
kanssa kahden kesken. Neuvottelu tapahtui huhtikuussa 1972. Andrushkevitsh
selosti, että Suomen kohdalla oli Neuvostoliiton puolustuksessa aukko. Aukon
takana, selosti Andrushkevitsh, sijaitsivat Neuvostoliiton strategisesti
tärkeät alueet Leningrad ja Muurmansk. Muilta osin Varsovan liiton maat,
Neuvostoliiton avulla, toimivat puolustusmuurina. Tästä kertoo mm. Matti
Lukkari kirjassaan "Lauri Sutela. Puolustusvoimien komentaja".<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">YYA-sopimuksen mukaan Suomen tuli pyytää apua
Neuvostoliitolta, jos Suomi ei yksin kykene torjumaan vihollista.
Andrushkevitsh oli sitä mieltä, että Suomi ei kykene selviytymään yksin
tehtävästä. Neuvostoliitto halusi varmuuden, että sen strategiset alueet
tulevat turvatuksi. Kaikki käydyt keskustelut pidettiin tiukasti salassa. Vain
neljä miestä oli selvillä neuvotteluista: Kekkonen, silloinen puolustusvoimien
komentaja Kaarlo Leinonen, silloinen pääesikunnan päällikkö Lauri Sutela ja
Junttila.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="background: white; color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Kysymys oli lopulta itsenäisen
puolustuksen uskottavuudesta. Keskustelut venyivät vuoden 1973 puolelle.
Puolustusvoimien komentaja vaihtui Lauri Sutelan ottaessa tehtävät vastaan.
Junttila seurasi häntä pääesikunnan päällikkönä.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Andrushkevitshin toimeksiantajat pohtivat –
molempien sotilasliittojen voimassa ollessa – voiko Suomi antaa
turvallisuustakuita, ettei sen alueen kautta hyökätä, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja mikä on sen itsenäisen puolustuksen
uskottavuus.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Andrushkevitshin aikaan potentiaalinen, mutta ei
toivottu yhteistyökumppani (pois lukien asehankinnat) oli Neuvostoliitto.
Kekkosen ja kenraalien välillä oli - vaikka yhteistyö muutoin sujuikin
erinomaisesti - yhteistyökumppanuuden suhteen sävyero. Olen käsittänyt niin,
että Kekkonen olisi taktisista syistä halunnut olla aloitteellisempi Suomen ja
Neuvostoliiton yhteistyökumppanuudessa, mutta kenraalit olivat paljon
varovaisempia.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Venäjän strategiset alueet ovat tänä päivänä täsmälleen
samat kuin tuolloin 1970-luvulla. YYA-sopimusta ei ole, mutta Pietari -
Kaliningrad ja Kuolan niemimaan alue muodostavat Venäjän puolustuksellisen
linjan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>luoteessa. <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">On selvää, että arktisen alueen merkitys on kasvanut
ilmaston lämpenemisen takia. Samaan tahtiin kasvaa kiinnostus arktisen alueen
luonnonvarojen hyödyntämistä kohtaan. Myös Naton toimet Norjassa ja sen
pohjoispuolisilla alueilla ovat johtaneet reagointiin Venäjän puolelta ja
päinvastoin.<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="background: white; color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Yhteenvetona voisi sanoa, että
Venäjän luoteisrajaintressi ei ole hävinnyt mihinkään, se on realiteetti, joka
pitää hyväksyä. Siihen liittyvät Venäjän taloudelliset ja sotilaalliset
intressit pohjoisella Jäämerellä, jossa toimii myös Nato. Toinen tärkeä funktio
on Pietarin turvallisuuden varmistaminen. <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="background: white; color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Lauri Sutela sanoi irti
yhteistyöpyrinnöt Andrushkevitshin aloitteisiin liittyen vedoten siihen, että Suomen
sotilaallisista valmiuksista oli jo saatu riittävästi tietoa. Neuvostoliitossa
oltiin pettyneitä ja ehkä yllättyneitäkin Suomen yhteistyöhaluttomuudesta.
Seitsemänkymmentäluvun lopulla Neuvostoliitto kohdisti Suomeen painostusta (mm.
ns. sotaharjoitusepisodi), mutta pyrki etenemään suostuttelemalla eikä
tosiasiassa halunnut konfliktia. Edetään ”herrasmiespohjalta” niin kuin
Junttila sen sanoi korkeille neuvostomarsalkoille ja -kenraaleille
vieraillessaan Moskovassa. <o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="background: white; color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p style="background: white;"><span face=""Calibri",sans-serif" style="background: white; color: #222222; font-size: 11pt; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoListParagraph" style="background: white; line-height: normal; margin-left: 32.15pt; mso-add-space: auto; mso-list: l0 level1 lfo1; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-indent: -18pt;"><!--[if !supportLists]--><b><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><span style="mso-list: Ignore;">2)<span style="font: 7pt "Times New Roman";">
</span></span></span></b><!--[endif]--><b><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyö vs. Venäjä</span></b><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><b><span style="background: white; color: #01152f; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Suomen ja
Yhdysvaltojen välillä on neuvoteltu kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus
(DCA-sopimus). Sopimuksen tavoitteena on sujuvoittaa Suomen ja Yhdysvaltojen
yhteistoimintaa kaikissa turvallisuustilanteissa. Sopimuksen tarkoituksena
vahvistaa Suomen turvallisuutta ja edesauttaa Nato-jäsenyyden velvoitteiden
toimeenpanoa.<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="background: white; color: #111111; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Yhdysvaltojen
ja Suomen välillä solmittu DCA-sopimus käsittelee muun muassa joukkojen
maahantuloon, puolustusmateriaalin varastointiin, rikosoikeudelliseen
toimivaltaan sekä verotukseen liittyviä käytännön kysymyksiä. Sopimuksessa
sovitaan alueista, joille Suomen ja Yhdysvaltojen yhteistyö ja yhteistoiminta
ensisijaisesti keskittyisivät. Alueet on sisällytetty sopimuksen liitteeseen.
DCA-sopimus antaa Yhdysvalloille jatkossa mahdollisuuden hyödyntää kongressin
rahoitusta mahdollisiin infrastruktuuri-investointeihin Suomessa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="background: white; color: #111111; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">::::::::::::::::::::::::::::::::::::::</span><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Monet, kuten
minä ovat olleet epäileviä Naton kyvystä toimia riittävän yksimielisesti (idän
ja lännen välisen) konfliktin uhatessa nyt, kun ollaan sotilasliiton jäseniä.
Rakoilun oireet ovat todennettavissa, vaikka akuuttia kriisiä ei olekaan
välittömästi näköpiirissä. Eivät ainoastaan Itä-Euroopan (Nato)maat aiheuta
huolta, vaan myös Yhdysvaltain sisäinen eripura, joka näyttää vakavalta
lähestyttäessä seuraavia presidentinvaaleja.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Suomen ja Venäjän
päättäjät ovat tilanteen huomioon ottaen valmistautuneet Naton hajanaisuuteen
suunnittelemalla Yhdysvaltain kanssa keskinäisen kahdenvälisen
puolustusyhteistyösopimuksen, joka pitää hyväksyä Suomen eduskunnassa 2/3
enemmistöllä tullakseen voimaan. DCA:lla Yhdysvallat antaa Suomelle ikään
kuin maakohtaisen avustustakuun kriisin tai sodanuhan varalta.</span><span face=""Arial",sans-serif" style="background: white; color: black; font-size: 10pt;"> </span><span style="background: white; color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Nato vaikuttaa nyt hyvin löyhältä
rakenteelta. On epäselvää, pystyykö Nato kantamaan vastuun artikla viiden
vaatimustasosta. Kaikki vakuuttelut liittymisneuvottelujen yhteydessä Naton ja
sen viidennen artiklan pystyvyydestä tuntuvat nyt liioittelulta. Onko meidät
houkuteltu mukaan Natoon käyttäen hyväksi todentamattomia lupauksia?</span><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Samantyyppiset
DCA-sopimukset Yhdysvallat on tehnyt tai tekemässä myös muiden Pohjoismaiden
kanssa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Jos olen
oikein käsittänyt, Yhdysvallat saa mahdollisuudet perustaa tukikohtia, siirtää
joukkoja Suomen alueella ja järjestää muutoinkin puolustuksensa alueellamme.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Sitä
mukaa, kun Yhdysvaltojen oikeudet operoida Suomen alueella kasvavat,
kapenee Suomen suvereniteetti, näin oletan. Ainakaan retoriikassa tätä ei
valtioiden kesken myönnetä. Katsoisin DCA-sopimusjärjestelyn luonteen
YYA-sopimuksen kanssa rinnakkaisilmiöksi sillä oleellisella erolla, että
enemmistö <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>suomalaisista hyväksyy yhteistyön
USA:n kanssa, kun taas yhteistyö Neuvostoliiton kanssa oli turvallisuuspolitiikassa
vastentahtoista tai välttelevää, ja nyttemmin Neuvostoliiton muututtua
Venäjäksi tietenkin mahdotonta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">YYA-sopimusta
kannatti parhaimmillaan 90 prosenttia kansalaisista ja Natoa nykyisellään yli
80 prosenttia. Tosiasiassa YYA-sopimus oli poliittinen välttämättömyys, josta
tehtiin hyve sopuisien suhteiden säilyttämiseksi. Voi olla, että Yhdysvaltain
kanssa tehtävä DCA-sopimus on hyve, joka koetaan useimpien suomalaisten mielestä
välttämättömyydeksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Koko
turvallisuuden problematiikka kulminoituu kysymykseen, kuinka tulenaraksi
itäraja muotoutuu tulevien väistämättömien kansainvälisten kriisien keskellä.
Entä Yhdysvaltojen luotettavuus sopimuskumppanina tosipaikan tullen?
Yhdysvaltain vetäytyminen ”monroelaiseen” eristäytyneisyyteen voi luoda
turvallisuuskadon. MAGA-filosofia luo ensiaskeleet suureen eristäytymiseen.
Keskustelua Suomen suvereniteetista ei ole käyty kovinkaan syvällisesti, koska
suuri enemmistö suomalaisista kokee USA-suhteet nimenomaan suvereniteettia
vahvistavaksi ja takaavaksi eikä uhaksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Vaikka nyt kuvittelisimme,
että vallitsee hermeettinen rauhantila, olisi tärkeää käydä syvällinen
periaatteellinen keskustelu Suomen suvereniteetista (esim. oman alueen
puolustamisen rajoista) eikä vain sivuuttaa kysymys itsestään selvyytenä. Kysymys
on ensisijaisesti kansanedustajien tiedonsaannista. Huonoimmassa tapauksessa vallitseva
tilanne testataan vasta tositilanteessa. Vielä askarruttaa yksi kysymys: onko
DCA-sopimus rakennettu sen varaan, mitä USA:n mahti on ollut vai sen varaan,
mitä se on mahdollisesti pienenevässä roolissa tulevaisuudessa. Nämä voivat
olla kaksi eri asiaa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="background: white; color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Entä onko Venäjä
muuttumassa siitä Venäjästä, jonka tunnemme (tai luulemme tuntevamme)? Venäjä
on ottanut etäisyyttä Neuvostoliiton aikaan aivan viime vuosiin saakka, mutta
nyt varsinkin ulkomaiset kommentaattorit näkevät Venäjän
”valtionpuolueen”, Yhtenäisen Venäjän omaksuvan piirteitä NKP:stä tai sen
traditiosta. Putinin viittaukset Neuvostoliiton romahdukseen 1900-luvun
suurimpana geopoliittisena katastrofina vahvistavat hänen haluaan palauttaa
neuvostoimperiumi ainakin joiltakin osin. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Kysymys on myös etupiireistä, joista Putin
pyrki pääsemään yhteistyöhön USA:n kanssa. Putin todennäköisesti katsoo
etupiirien palauttamisen palvelevan Venäjän puolustusta. Venäjä pyrkinee
päämääräänsä ”jakamisperiaatteella”, USA:ta ei estetä muodostamasta omaa
etupiiriään. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Mihin Venäjä
pyrkii konkreettisesti tulevaisuudessa? Sen voisi kuvitella<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>pyrkivän Suomea koskien <i>supistuvan suvereniteetin</i>
malliin. Tämä voisi ilmetä käytännössä ensin Suomen suvereniteetin <i>häirintänä
(josta on jo näyttöä)</i>, sitten <i>loukkaamisena</i> ja lopulta pyrkimyksenä suvereniteetin
<i>rajoittamiseen</i>. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Andrushkevitsh
pyrki <i>suvereniteetin rajoittamiseen</i> täkynään puolustuksellinen yhteistyö.
Suomalaiset – aikansa Neuvostoliiton ehdotusta tutkittuaan – hylkäsivät yhteistyövaihtoehdon.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Yhdysvaltain
kannalta <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Suomi on tulevaisuudessa osa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>lännen globaalia turvallisuusstrategiaa ja vastaa
osasta resurssitarpeita etenkin arktisella alueella. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Presidentti
Niinistö suhtautui vieroksuen käsitteisiin Nato-Suomi ja Nato-presidentti ja niin
minäkin vanhana Nato-kriitikkona. Suomi ei sentään ole myynyt sieluaan Natolle.
Sotilaallinen liittoutumattomuus on niin lähellä menneisyydessä, että tunnen
vieläkin lukkarinrakkautta sitä kohtaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoListParagraph" style="background: white; line-height: normal; margin-left: 32.15pt; mso-add-space: auto; mso-list: l0 level1 lfo1; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto; text-indent: -18pt;"><!--[if !supportLists]--><b><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><span style="mso-list: Ignore;">3)<span style="font: 7pt "Times New Roman";">
</span></span></span></b><!--[endif]--><b><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Opposition mielipide<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Helsingin
yliopiston professori Heikki Patomäki on Ukrainaa koskevien vakiintuneiden
mielipidelinjojen opponoija.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Hän asettaa
kyseenalaiseksi yhdessä vaiheessa lähes rikkumattomana pidetyn <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>mielipiteen, että Ukraina voittaa sodan.
Patomäki pitää selvänä, että <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Britannia
ja Yhdysvallat olivat samalla kannalla Venäjän hyökkäyksen alkaessa, siis että
Ukraina on vahvoilla sodassa. Nythän lukuisat eri kannat ovat<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>eriytyneet<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>ja voittajaveikkaukset ovat ristiriidassa keskenään, mutta Patomäki
näkee sodassa Ukrainan tappion.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">(Sodan aattoon
liittyy monenlaisia spekulaatioita rauhanmahdollisuuksista. Mikään niistä ei vaikuta
uskottavalta. Kysymys on siitä, mihin johtolankaan tartutaan, ja mille annetaan
painoarvo). <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Patomäki on huolestunut
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskusteluilmapiiristä, joka muistuttaa tilannetta,
jossa valtakuntaan mahtuu vain yksi totuus kerrallaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><i><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Seuraavassa esittelen kannat, joissa Patomäki opponoi useimpia läntisiä
asiantuntijoita vastaan. <o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">-Ukrainan
pitäisi sitoutua pysymään Naton ulkopuolella, muutoin ei ole rauhanedellytyksiä.
Samaa Patomäki suosittaisi Suomelle, jos se olisi vielä mahdollista.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">-Patomäki myös
ymmärtää niitä, jotka haluaisivat neuvotella Putinin kanssa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">-Venäjän
valtaamat alueet tulisi alistaa YK:n hallintaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">-Vallitsee
käsitys, että Venäjän asevoimat ovat osoittaneet kyvyttömyyttä käydä
menestyksekästä sotaa. Tämä ei pidä paikkaansa, sanoo Patomäki.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">-Patomäki ei
ole yksin mielipiteineen, vaan tutkijoiden joukossa on kompromissien suosioita.
Silti sanon, että Patomäen mielipiteistä heijastuu toiveajattelua. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Moniarvoiseen
yhteiskuntaan kuulunee keskustelumahdollisuus myös kriittisistä ulko- ja
turvallisuuspoliittisista näkemyksistä. Arvioin, että Venäjän ja Suomen
suhteita eivät rasita ensisijaisesti Venäjään kohdistuvat taloudelliset<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>pakotteet ja aseellinen tuki Ukrainalle, vaan
Natoon liittyminen ja sitä tukeva Yhdysvaltain ja Suomen välinen DCA-sopimus. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Patomäki<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>näkee Ukrainan pyrkimyksen sitoutua Natoon
Ukrainan ja Venäjän sodaksi kärjistyneiden välien perussyynä. Venäjä torjuu
kategorisesti Ukrainan ja Naton välisen sopimuksen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Venäjä
aiheutti 22.2.2023 Ukrainan kimppuun käymällä suomalaisissa reaktion, joka
johti Nato-sopimukseen. Natoon sitoutuminen on niin laajaa ja perinpohjaista,
että Patomäen toive irtautua Nato-sopimuksesta on toiveunta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Euroopassa on runsaasti
tahoja (erityisesti äärioikealla ja äärivasemmalla), jotka kaikesta tapahtuneesta
huolimatta haluavat tiiviimpiä suhteita Venäjään. Mielipiteen saama suosio
jatkossa riippuu ääriliikkeiden saamasta vaalimenestyksestä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Putinia on
miltei mahdotonta sijoittaa mihinkään rauhaan johtavaan sapluunan.
Päinvastaisia tarkoitusperiä on sen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>sijaan
helppo löytää. Esimerkiksi Putin asettama maailmanjärjestys on yksin sellainen
este, että useat Patomäen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ehdotukset
kuulostavat siihen nähden epärealistisilta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Muutoksen
aikaansaaminen nykyiseen pattitilanteeseen edellyttää useiden tahojen tavoitteiden
samansuuntaisuutta, joka on valtava haaste. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="background: white; line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: #222222; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><o:p> </o:p></span></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-47772815569475169542024-01-06T21:55:00.000-08:002024-01-07T21:11:43.953-08:00Suursodan ihanuus ja kurjuus<p> </p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><br /></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><o:p> </o:p></span>Tässä
kirjoituksessa etsin historiasta vertailukohtia nykyiselle jännittyneelle
kansainväliselle tilanteelle. Päädyin etsimään yhtymäkohtia ensimmäisen
maailmansodan aaton tunnelmista. Mikä
sai ihmiset luopumaan rauhanajan mukanaan tuomasta onnellisuuden aikakaudesta
ja vaihtamaan se mutavellissä rypemiseen
loppumattomalta tuntuvassa sodassa?</p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Kesäkuussa
1914 Itävalta-Unkarin kruununperillisen Frans Ferdinandin surma laukaisi
liikkeelle tapahtumien sarjan, joka johti Euroopan valtioiden välillä ketjureaktionomaisesti
toisiaan seuraaviin sodanjulistuksiin ja lopulta ensimmäiseen maailmansotaan.
Ennen suursodan syttymistä Eurooppa oli saanut nauttia pitkästä rauhanajasta,
jonka aikana – Balkania lukuun ottamatta – Euroopan maaperällä ei
sodittu neljäänkymmeneen vuoteen. Viimeisin sotilaallinen yhteenotto läntisessä
Euroopassa oli ollut Ranskan ja Preussin välinen sota vuosina 1870-1871, jonka
jälkeen Euroopassa koettiin huikea taloudellisen ja teknologisen kehityksen
aikakausi. Suuria kehitysaskelia oli ottanut myös sotateknologia. Aseista oli
tullut entistä tuhovoimaisempia ja Euroopan valtioiden kilpavarustelun
seurauksena myös niiden määrä oli lisääntynyt. Seuraavan sodan
syttymisajankohtaa ei kyetty ennustamaan, mutta jo vuodesta 1910 eteenpäin
Britanniassa osattiin odottaa suurta sotaa Saksan kanssa. Armeijassa
aavisteltiin, että seuraavasta sodasta tulisi tuhoisa, mutta kukaan tuskin
pystyi etukäteen kuvittelemaan, kuinka valtavia taloudellisia ja inhimillisiä
uhrauksia neljä pitkää vuotta kestänyt maailmansota tulisi osapuoliltaan
vaatimaan. Eurooppa ei ollut aikaisemmin kokenut teollista suursotaa eikä
kukaan lopultakaan tiennyt mikä heitä sodassa odotti. (Em. yhteenvedossa
ensimmäisen maailmansodan syistä on lainattu Nana Seppäsen tekstiä ”Ensimmäinen
maailmansota – modernin suursodan kauhut” 2.6.2014 soveltuvin osin).<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Kouluaikana
mieleeni iskostui se intomielisyys, millä suureen sotaan lähtö tapahtui. Päästäkseni
”tunnelmaan” etsin netistä soveliasta tekstiä kuvaamaan noita aikoja. Tehtävä
osoittautui yllättävän vaikeaksi. Lopulta silmiini osui em. Nana Seppäsen
esseemäinen teksti, joka ylivoimaisesti parhaiten vastasi haasteeseeni. Seuraavassa
kappaleessa lainaan samaista Seppäsen tekstiä (2.6. 2014) soveltuvin osin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">”Elokuussa
1914 sotaan valmistautuvissa maissa koettiin yleisesti huomattavaa innostusta
ja rauhan aikana varttunut sukupolvi valmistautui sotaan suurimmaksi osaksi
riemuiten. Kansallismielistä propagandaa oli jo vuosia syötetty Euroopan
kansoille niin sanomalehtien sivuilla kuin koulunpenkilläkin, ja sotaan
suorastaan riennettiin uhrautumaan kunniakkaasti kansakunnan puolesta. Ne
ruusuiset ennakkokäsitykset, joita ihmisillä sodasta oli, perustuivat siihen
kuvaan joka aikaisemmista sotakokemuksista oli maalattu. Kirjallisuudessa,
historiankirjoituksessa ja kuvataiteessa sotaa oli vahvasti romantisoitu. Sitä
kuvattiin uljaana ja kunniakkaana seikkailuna. Sodan ruma puoli, kurjuus ja
synkkyys oli joko silotettu tai tyystin pyyhitty pois. Sotaa oli myös
useilta tahoilta mainostettu puhdistavana ja parantavana voimana, joka Euroopan
yli pyyhkiessään huuhtoisi mennessään teollistuneiden kaupunkien rappion ja
mädänneisyyden. Euroopan teollistuneissa yhteiskunnissa luokkaerot ja köyhyys
olivat suuria, joten puhe yhteiskunnallisesta muutoksesta otettiin toiveikkaana
vastaan. Kuvaa sodasta suurena muutosvoimana vahvistivat omalta osaltaan koulut
ja kirjallisuus, jotka korostivat kansakunnan menestyksen juontuvan sen
suurista ja voitokkaista sodista.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">::::::::::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Ensimmäisessä
maailmansodassa kaatuneiden määrä oli huomattavan suuri johtuen tehokkaista
aseista (konekiväärit, tykistö) ja sodankäyntitavoista. Tappiot yhtenä ainoana päivänä
saattoivat nousta kymmeniin tuhansiin miehiin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Seppänen
jatkaa:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">”Ensimmäinen
maailmansota oli – erityisesti länsirintamalla – hitaasti etenevää asemasotaa,
jossa jalkaväen suojaksi rakennetuista taisteluhaudoista tuli laajuudessaan
ennennäkemätön ilmiö. Länsirintamalla sotaa käytiin vuosia merkittävää
etenemistä saavuttamatta. Hyökkäykset vihollisten asemiin liikuttivat
rintamalinjaa edestakaisin, mutta suurta läpimurtoa ei tapahtunut ennen kevättä
1918. Asemasota vaati kuitenkin miljoonien sotilaiden hengen, kun perinteisen
sodan hengessä tehdyt hyökkäykset kohtasivat vastapuolen piikkilanka-aidat ja
konekivääritulen. Modernien aseiden edessä perinteinen hyökkäykseen perustuva
sodankäynti oli tehotonta ja tuhoon tuomittua. Silti hyökkäyksiä jatkettiin
läpi sodan.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Euroopan suursodasta
vapaata rauhan aikaa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>on kestänyt<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>toisen maailmansodan jälkeen tähän mennessä <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>- ei 40 vuotta - vaan peräti 80 vuotta. Alueellisia
sotia on toki ollut, kuten Vietnamissa, entisen Jugoslavian alueella ja nyt
viimeksi Ukrainassa. Ilmeisesti jotkut ajattelevat, että on aika korvata ikävystyttävä
rauhan aika ja käynnistää suursota. Ainakin ennusmerkit viittaavat siihen
suuntaan. On pakko kysyä, toistuuko historia. On eräs asia, joka minua on
erityisesti kiinnostanut ja hämmentänyt jo kouluajoista lähtien:<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>miksi sotainto karkottaa hedelmällisen rauhan
ajatuksen pois ihmisten mielistä ja sydämistä? Miksi aina välillä on koettava
tappokoneen hirvittävä voima. Onko uskottava, ettemme tule toimeen ilman
suursodan ”puhdistavaa” vaikutusta?<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Ukrainan sota
on tehnyt sodasta totaalisemman, kuin mitä sodat ovat olleet
lähimenneisyydessä. Humanitaarinen hätä on valtava. Satelliiteilla paikannetut
tykistön ja ohjusten maalit lisättynä droonien ja hävittäjien käytöllä täydentävät
tuhon vaikutuksen.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Suurimman
mieshukan kärsii jalkaväki. Se on edelleen tykinruokaa vanhaan malliin.
Aineelliset vahingot ovat aivan käsittämättömiä johtuen nykyaseistuksen <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>pitkistä kantamista (ohjukset ym.).
Infrastruktuuritappiot ovat valtavat varsinkin, kun asuinrakennuksia ei eroteta
tuotanto- tai julkisista rakennuksista.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Putinin
ristiretki on esimerkki modernista ideologis-uskonnollisesta sodasta, jossa
perustelut löytyvät tarvittaessa ikiaikaisista valtiollisista traditioista.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Historioitsija
Eric Hobsbawm kirjoitti kahden maailmansodan leimaamasta 1900-luvusta, jonka
hän määritti paitsi äärimmäisyyksien ajaksi niin myös yhdeksi sodaksi. Uusi
vuosituhat ei ole alkanut paljon paremmissa merkeissä, vaikka aivan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>aluksi suurvaltojen suhteet vaikuttivat
sopuisilta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">:::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Ensimmäisen maailmansodan
käynnistymisen ja nykytilanteen välillä vallitsee joitakin yhtymäkohtia, jotka
haluan nostaa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>esille. Aivan kuten ensimmäinen
maailmansodan alla, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>niin nytkin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>aseista on tullut yhä tuhovoimaisempia. Niillä
tapetaan ja hävitetään sekä ihmisiä että rakenteita. Nyt vain infrastruktuuriin
sisältyvät tietotekniset ratkaisut - <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>energia mukaan lukien - ovat paljon haavoittuvampia.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Vaikka erinäiset
tilastot osoittavat, että elämme paljon rauhallisempia aikoja kuin mitä esi-isämme
kokivat, niin nykysodan tuhovoima huomioon ottaen konfliktit ulottavat
vaikutuksensa aiempaa paljon laajemmalle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Sotaeuforia on
sitten luku sinänsä. Milloinkaan ei tunnuta päästävän tilaan, jolloin ainakin joku
suuravalloista ei kokisi itseänsä alisuoriutujaksi ja kaipaisi revanssia muiden
kustannuksella. Juuri ennen nyt käynnistynyttä ekspansiota Venäjä koki turhautumisen
Neuvostoliiton hajottua, jolloin sen – Putinin mukaan hetkellistä - heikkoutta
käytettiin hyväksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Kaikki
kynnelle kykenevät maat nostavat nyt puolustusbudjettiaan uhkaavan sodan pelossa.
Nato-maat rakentavat kyvykkyytensä käsitteen ”pelote ja puolustus” varaan.
Pelote muodostuu sekä konventionaalisista aseista että (ydinase)puolustuksesta.
Venäjä kuitenkin operoi samoilla uhkateemoilla (paitsi ehkä aggressiivisemmin)
käyttäen ydinaseella uhkailua melkeinpä rutiininomaisesti. Pelote menettää
merkitystään, kun molemmilla puolilla on mahdollisuus sen käyttöön. Molemmin
puolin kysymys on viime kädessä eksistentiaalisesta (olemassa olemisen)<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>problematiikasta. Pelkkä ydinaseen
käyttömahdollisuus ehkäisi sodan syttymistä kylmän sodan aikana. Mutta onko
ennaltaehkäisevä uhkareservi (liikkumavara) nyt käytetty?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Nato vaikuttaa
nyt hyvin löyhältä rakenteelta. On epäselvää, pystyykö Nato kantamaan vastuun
artikla viiden vaatimustasosta. Kaikki vakuuttelu Naton ja sen viidennen
artiklan pystyvyydestä liittymisneuvottelujen yhteydessä tuntuu nyt
liioittelulta. Sen sopimusvoima perustuu enemmänkin (USA:n kanssa)
kahdenkeskisiin DCA-yhteistyösopimuksiin. Onko meidät houkuteltu mukaan Natoon
käyttäen hyväksi todentamattomia lupauksia?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Entä onko
Venäjä muuttumassa siitä Venäjästä, jonka tunnemme? Venäjä on ottanut
etäisyyttä Neuvostoliiton aikaan aivan viime vuosiin saakka, mutta nyt
varsinkin ulkomaiset kommentaattorit<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>näkevät Venäjän ”valtionpuolueen”,<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Yhtenäisen Venäjän omaksuvan piirteitä NKP:stä tai sen traditiosta. Onko
Yhtenäinen Venäjä ottamassa mallia Kiinan ratkaisusta?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Sellaista
riemua kuin mitä koettiin ensimmäisen maailmansodan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>aattona tavallisten kansalaisten keskuudessa
ei toki ole Suomessa lainkaan havaittavissa, mutta kumman helposti erään presidentinvaaliehdokkaan
puheissa vilahtelee aseilla mahtailu, jota pidän vähintään tarpeettomana.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Palaan vielä
yhteenvedonomaisesti ensimmäisen maailmansodan aaton sotaisaan retoriikkaan. Maailmansodan
sotaintoilu muodostui seuraavista<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>osatekijöistä:
1) sotaan mentiin kansallismielisen hehkuttamisen kannustamana, 2) vallitsi epärealistinen
(ihanteellinen, romantisoitu) kuva nykysodan luonteesta, 3) vallitsi kuvitelma
sodan puhdistavasta vaikutuksesta kaikesta teollisen maailman kuonasta, rappiosta
ja mädännäisyydestä, 4) työnnettiin syrjään epäilyt raadollisen sodan
vastenmielisestä luonteesta, 5) sota käännettiin positiiviseksi
yhteiskunnalliseksi muutosvoimaksi kansakunnan luokkaerojen torjumiseksi. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; mso-margin-bottom-alt: auto; mso-margin-top-alt: auto;"><span style="color: black; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-fareast-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-language: FI; mso-font-kerning: 0pt; mso-ligatures: none;">Miltä tuo
kaikki kuulostaa takaumana tämän päivän näkökulmasta ?<o:p></o:p></span></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-35996752490051965092024-01-03T07:17:00.000-08:002024-01-03T07:17:58.288-08:00Onko liberalismi/liberaali demokratia pettänyt meidät……<p> </p><p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12pt;"> </span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">……vai olemmeko me pettäneet liberalismin/liberaalin
demokratian? Kun tänä päivänä tutkailee liberalismia havaitsee pian, että
käsitettä on pelkistettävä, ja – tolkun nimissä -<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>karsittava siitä pois viime vuosien
moderneilta tuntuvat lisukkeet (tai sitten uppouduttava niiden käsittelyyn
juurta jaksain!). Ismejä ja niiden muunnelmia tuotetaan liukuhihnalta niin
nopeasti, että niiden hallinta käy mahdottomaksi jo siitä syystä, että eri
ihmiset ymmärtävät samat käsitteet eri tavalla.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Liberalismi on kuin alusta, jota
vastaan kaikki muut ismit - uudet ja vanhat - lyövät päätään tai testaavat kestävyyttään.
<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Varmuuden vuoksi puhun ”minun
liberalismistani”, koska en kuvittele pystyväni <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>pitämään kaikkia ismejä enkä edes liberalismista
johdettujen ismien kivirekeä lastattuna.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Jaan itse lähtökohtaisesti ismien
historialliset tunnuspiirteet <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>klassisella tavalla - poliittis-ideologisin
perustein - Ranskan vallankumouksesta johdettuihin <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>liberalismiin, sosialismiin ja konservatismiin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Ismejä liitetään tänä päivänä esimerkiksi
ilmastoon ja <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>maahanmuuttoon. Kansalaisten
suosiota haaliva populismi lienee kaikkein suosituimpia ismejä. Kapitalismi,
kommunismi,<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>nationalismi, fasismi,
terrorismi, rasismi, uusliberalismi ja feminismi nostattavat tunteita laajoissa
kansalaispiireissä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Identiteettipolitiikka tuntuu
joissakin tapauksissa nielaisseen liberalismin. On sanottu, että liberalismista
on tullut identiteettipolitiikan työkalu. Joskus tosiaan syntyy kuva, että liberalismi
on kiertänyt ympyrää tuoden vapaamielisyyden herkkiin aiheisiin, kuten rotukysymyksiin
ja sukupuoleen (LGBT+laajennukset) liittyviin kysymyksiin. Kehitys ei ole
loppunut ympyrän kehällä tähän, vaan on jatkanut kulkuaan eri käsitteiden voimalla
yhä uusiin ulottuvuuksiin lopulta hälventäen liberaaliuden kokonaan ja muuttuen
suvaitsemattomuudeksi. Voiko siis käydä niin,<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>että liberalismin nimissä käynnistetty (vaikkapa rasismin vastainen)
hanke kääntyy totaalisesti itseään vastaan ajaessaan ihmisiä vihan
johdattelemana toisiaan vastaan, vaikka alkuperäinen tavoite oli päinvastainen?
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Niinpä niin, ollaan tilanteessa, jossa
liberaali itseriittoisuus (vaatimus ”puhua oikeilla käsitteillä”) kohtaa
oikeistolaisen änkyräkonservatiivisuuden (joka kiistää minkään muuttuneen). <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Monet näkevät liberaalin demokratian
rapauttajina teknologiajätit, kuten Applen, Metan (Facebook, Instagram,
Whatsapp), Microsoftin, Alphabetin (Google), jotka ovat vallanneet internetin,
jonka piti olla<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>liberalismin airut ja
tiennäyttäjä. Edellä mainitut yhtiöt ja niiden ohjelmatuotteet – monien hyviksi
koettujen vaikutusten lisäksi – aiheuttavat polarisaatiota ihmisten
keskuudessa. Ei synny demokratian ja säädyllisen elon yhteisymmärrystä, jossa
ihmiset jakavat samankaltaisen todellisuuskäsityksen.<span style="background: white; color: #222222;"> Koko Internetin maailma hyvää tarkoittavasti laajensi<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>keskustelijoiden määrää, mutta on samalla
joutunut laskemaan kritiikin tasoa ja osin jopa vääristämään tai ainakin
yksinkertaistamaan tosiasioita.<o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Myös sosiaalisen median algoritmit lisäävät
polarisaatiota. Kiistelty tekoäly liittyy sarjaan modernit<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>”raskaasta työstä vapauttajat”, mutta samalla
raportoidaan monista kielteisistä ilmiöistä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Useista ismeistä on tullut
haukkumasanoja, kuten uusliberalismista ja kommunismista. Vapautta ja
protestoinnin vapautta korostavasta sanomastakin voi kasvaa ”kieliopppi”, jossa
on ihan omat sääntönsä ja joka loitontaa asian ytimestä niitä ihmisiä, jotka
eivät hyväksy tai omaksu uutta kieltä. Näin on käynyt identiteettikysymyksille.
Ne on omittu kuin huomaamatta sisäpiirin keskinäiseksi ”liberaaliksi” salatieteeksi
ehkä vähän samantyyppisesti kuin taistolaisilla, jotka rakensivat aikoinaan omaa
”kielioppia” kannattajilleen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Maliesimerkki jonkin käsitteen
alkuperäisen tarkoituksen kääntymisestä itseään vastaan sisältyy käsitteeseen
”woke” tai ”wokeismi”. Alun perin alistettujen vähemmistöryhmien puolustamiseksi
(”herättämiseksi”, awake) kehitetty lähtökohtaisesti hyvää tarkoittava iskusana
on vastustajien kielenkäytössä muotoutunut haukkumasanaksi. Lopputuloksena on syntynyt
kulttuurisot(i)a: vasemmisto vs. oikeisto,<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>suvaitsevuus vs. suvaitsemattomuus, rotuviha vs. rotujen välinen
tasa-arvo, ”hyvesignalointi vs. Y-sukupolven uutta ajattelua luovat
tarkoitusperät. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Woke-ajattelun juuria voidaan löytää
paitsi nykyajasta niin myös 1930-luvulta ja 1960-luvuilta eri yhteyksistä. Woken
huippuajankohta oli vuosi 2016; sittemmin on seurannut ilmiön normaaliksi
koettava vähittäinen <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>hiipuminen. Kyynisesti
voisi sanoa, että innokkaat, mutta väsähtäneet taistelijat jäävät odottelemaan uusia
ajankohtaisia kulttuurisodan taisteluvälineitä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">:::::::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Ismien määrittely on monimutkaistunut viime
aikoina yksinkertaisesti siksi, että ismeihin liittyvät käsitteet ovat epämääräisä
ja monitulkintaisia, kuten edellä pyrin osoittamaan. Mutta lähtökohtana
voitaneen pitää seuraavia määrityksiä: <em><span style="color: #131415; font-family: "Calibri",sans-serif; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">liberalistit</span></em> painottavat yksilön
vapautta ja oikeuksia, <em><span style="color: #131415; font-family: "Calibri",sans-serif; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">konservatiivit</span></em> perinteitä ja
yhteisiä arvoja ja <em><span style="color: #131415; font-family: "Calibri",sans-serif; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">sosialistit</span></em> tasa-arvoa ja
sosiaalista oikeudenmukaisuutta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Tarkempirajaisesti käsitettä liberalismi selittävät
esim. määritteet vasemmistoliberalismi ja oikeistoliberalismi, joista ensin
mainittuun puhtaimmillaan kuuluu Suomen puolueista<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>vasemmistoliitto ja jälkimmäiseen kokoomus.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNoSpacing"><span style="font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Pieni historian kertaus lienee tässä
paikallaan. Tarkastelen seuraavassa liberaalien demokratioiden menestymistä
ideologioiden taistelussa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Vuoteen
1914 mennessä liberaalidemokratia näytti suorittaneen läpimurron. Jopa Venäjä
ja Turkki tekivät myönnytyksiä perustuslaillisen hallitusmuodon suuntaan.
Vuoden 1920 paikkeilla liberaalille demokratialle näytti avautuvan mahdollisuus
laajaan etenemiseen. Perinteiset kuningaskunnat menettivät<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>asemiaan sodan myrskyissä. Itse asiassa oli
vain muutamia valtioita, joissa ei ollut minkäänlaisia vaaleja vuosien
1919-1947 välillä. Kuitenkin juuri tuolla aikavälillä liberaalit poliittiset
instituutiot joutuivat perääntymään lähes sekasortoisissa olosuhteissa
autoritarismin (fasistiset liikkeet) edessä. Historioitsija Eric Hobsbawmin <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>mukaan <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ainoat tehokkaat demokraattiset
poliittiset instituutiot olivat Britanniassa, Suomessa (”juuri ja juuri”, kuten
Hobsbawm toteaa), Irlannissa, Ruotsissa ja Sveitsissä. Tässä jaottelussa ei
käsitellä siirtomaita, joissa tosin ei ollut myöskään demokratisoitumispiirteitä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Jo
toisen maailmansodan viimeisinä vuosina oli nähtävissä demokraattisten
valtioiden voitto, sillä nämä valtiot olivat suurelta osin samalla puolella ja niiden
yhteiskuntarakenteet olivat vakiintuneista. Liberaalidemokraattiset valtiot
pystyivät omin voimin vahvistamaan asemaansa tarjoamalla kansalaisilleen
mm. hyvän tulotason ja sosiaaliturvan pahan päivän varalle. Tämä oli
jotain aivan muuta kuin mikä oli tilanne sotien välisenä aikana. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kun
itse kävin koulua, ei juuri kukaan asettanut kyseenalaiseksi suuntaa kohti
entistä suurempia demokraattisia oikeuksia. Harhapoluille tässä mielessä olivat
joutuneet oikeisto- <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja vasemmistodiktatuurit.
Neuvostoliiton demokratiarajoitteista ei puhuttu suureen ääneen, vaikka aihetta
olisi ollut.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Nykyisiltä
demokratiavajeisilta valtioilta puuttuu usein liberaali kulttuuriperinne, joka
mahdollistaa kansalaisvapaudet. Tällaisia valtioita ovat Itä-Euroopan valtiot,
joista suurin osa oli sotien välisenä aikana autoritaarisesti johdettuja
diktatuureja. Toisen maailmansodan jälkeen ne joutuivat Neuvostoliiton
miehittämiksi ja liberaali kehitys estyi jälleen. Unkarin ja Puolan nykyinen poliittinen
tila on johdettavissa näistä lähtökohdista.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Liberaalidemokraattinen
hallitusmuoto täydennettynä korkeatasoisella sosiaaliturvalla on monen ihanne,
mutta tässä liberaalidemokratioiden väillä ilmenee jo eroja, koska kaikki eivät
halua sitoa talouttaan korkeaan veroasteeseen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Liberaalidemokratia
- sisältäen edustuksellisen demokratian - on monien mielestä demokraattisen
hallitusmuodon korkein aste. Se tuo tullessaan edustuksellisen demokratian
moninkertaisen varmistuksen lainsäädäntöelinten työhön, josta moni autoritaarisempi
taho haluaa tinkiä ja yksinkertaistaa päätöksentekoa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Kyllästyminen
poliitikkojen eripuraan ja moninkertaiseen kansanvallan varmistukseen heittää
haasteen perinteisille edustuksellisen demokratian muodoille ja
nykyaikaiselle<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>hyvinvointiyhteiskunnalle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Huolella
ja hitaasti rakennettu järjestelmä on kerrostunut jäykähköksi
kokonaisrakennelmaksi, joka on haasteiden edessä. On havaittavissa pyrintöjä,
että järjestelmää<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>haluttaisiin<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>yksinkertaistaa ja ohentaa. Samaan suuntaan vaikuttaa
resurssien puute. Liberaalista demokratiasta hyvinvointiyhteiskuntineen on
tullut syömähammas, jota nyt yritetään tylsyttää säästöillä ja leikkauksilla
samaan aikaan, kun kansakuntien kyky kattaa kasvavat menot on hiipunut.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Monimutkaistuva<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>yhteiskunta tekee vaikeaksi sovittaa yhteen
esimerkiksi työvoimatarpeet ja työvoiman kysynnän. Samanaikainen yltäkylläisyys
ja toimentulovaikeudet ovat saman yhtälön muuttujia, joka muodostaa vaikeasti
ratkaistavissa olevan ongelman.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;">Edellä
esitetystä saattaa jäädä tarpeettoman pessimistinen kuva modernista nyky-yhteiskunnasta
ja liberaalin demokratian kyvystä selvitä olemassa olevista ongelmista. Lähden
siitä, että nykyjärjestelmällä on kyky uusiutua, mutta se vaatii nykyistä
paljon laajempaa <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja määrätietoisempaa poliittista
yhteistyötä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="background: white; color: #222222; font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%; mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><o:p> </o:p></span></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5236988767646214309.post-64149566338325962592023-12-31T05:13:00.000-08:002024-01-02T12:14:11.846-08:00Paavo Nurmi urheilukolumnistina<p> </p><br />
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p>Urheilukirjailija Erkki Vettenniemi kokosi suurjuoksija Paavo
Nurmen toimimisesta urheilu-uransa aikana urheiluesseistinä kirjan, joka ilmestyi vuonna
2010: ”Täpärin voittoni ja muita kirjoituksia” (Teos, 2010). Vettenranta vastaa
johdantotekstistä ja taustoittavista kommenteista. Jostakin syystä luin kirjan
vasta nyt. Paavo Nurmen kiehtova urheilija- ja siviilipersoona on aina
kiinnostanut minua. Tässä keskityn pelkästään Nurmen urheilulliseen puoleen,
ennen kaikkea hänen älyllisen kapasiteettinsa erittelyyn.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jo se, että hiljaisena miehenä tunnettu suurjuoksija
paljastui urheilu-uransa aikana sujuvasanaiseksi <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kolumnistiksi on yllätys niille, jotka eivät ole
tunteneet ennalta asiaa. Nurmesta ja hänen vähäsanaisuudestaan kiertää rutkasti
juttuja. Nurmi jatkaa niitä tyylilleen uskollisena tässäkin kirjassa todeten
ironisesti, että julkisuudessa<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja
kotosalla olemisesta hänet erottaa se, että kotona ollessaan hän – omien
sanojensa mukaan - oli vielä hiljaisempi kuin ihmisten ilmoilla! Kun Pekka
Tiilikainen yritti saada hänestä haastattelun urheilusuuruuden merkkipäivänä,
Nurmi totesi ”ota joku toinen”. Ikään kuin hänelle olisi ollut vaihtoehto. Kerran
Nurmen ollessa palaamassa Amerikasta tai<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>lähtemässä Amerikkaan lehtimiehet saivat vihiä hänen saapumisestaan
satamaan<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja kiirehtivät paikalle ennen
kello viittä aamuyöllä Nurmi ilmoitti, <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ettei anna haastattelua, mutta lisäsi sitten
lohduttavasti: ”Annan kyllä suuren arvon, että olette saapuneet paikalle minun
takiani näin aamuvarhaisella”.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nurmi ei ollut mikään ”lanttupää”, kuten eräs Nurmen hyvin tuntenut
urheilu-uran kommentoija totesi. Hän oli taiteenkerääjä, menestyvä grynderi,
suursijoittaja ja aikaansaava valmentaja 1930-luvulta lähtien monen muun asian
ohella.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Urheilu-uransa kommentaattoriksi hän lupautui vasta monien
suostuttelujen jälkeen. Takapiruna toimi Tahko Pihkala. Kirjassa julkaistut
tekstit ovat 1920- ja 30-luvuilta enkä ole niitä tässä kirjoituksessa pistänyt aikajärjestykseen.
Jo Nurmen suostuminen tehtävään oli saavutus, kun muistaa, kuinka hän vanhoilla
päivillään - iän tuomalla karheudella - tokaisi, ettei urheilumaineella ole
arvoa edes mädäntyneen puolukan vertaa! Toista on taiteen arvo, hän lisäsi
täysin epäoikeudenmukaisesti itseään kohtaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Paavo Nurmen kirjoitukset sisältävät kertomuksia mm. hänen
urheilu-urastaan, lapsuus- ja nuoruusmuistoista ja matkoistaan. Nurmen kirjoitustyyli
on analyyttinen ja omia tuntemuksia erittelevä.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Vettenniemi totea, että Nurmen kirjoitukset eivät sisältäneet
paatoksellista urheilupropagandaa, kuten tapahtui monien muiden kirjoittajien
kohdalla. Keskityn ohessa Nurmen kirjoitusten omasta mielestäni kaikkein kiinnostavimpiin
teemoihin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kirjan kuudennessa luvussa ”Juoksujen ennätykset ja niiden
parantamismahdollisuudet” Nurmi kokeilee tulevien ennätysten ennustajan
lahjojaan ja erehtyy karkeasti kuten niin moni ennen häntä ja hänen jälkeensä. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">”Mailin ennätysten raja on jossakin 4.04 seutuvilla”, toteaa
Nurmi. Tosiasiassa Roger Bannister juoksi ensimmäisen<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>”haamumailin” (alle 4 minuuttia) jo vuonna
1954. Tämän päivän keskitason kansallisille mailerikyvyille 4 minuutin aika ei
ole suuri haaste. Nykyinen maailmanennätys on 3.43,13 (Hicham el-Guerrouj). Se
on hurja aika Nurmen aikoihin tai mihin tahansa verrattuna ja osoittaa, miten vaikeaa
inhimillisen suorituskyvyn ylärajaa on arvioida. Vanhojen ja nykyisten aikojen
vertailussa tulisi huomioida juoksijoiden nykyään parempi fysiikka, paremmat
harjoitusmenetelmät, kovempi keskinäinen kilpailu sekä esimerkiksi juoksualustojen
ja juoksujalkineiden ym. varusteiden kehittyminen. Nurmi myös huomioi jo
20-luvun kirjoituksissaan ”edeltäjän” (nykyisin ”jänis” tai ”pace”)<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>merkityksen juoksujen vauhdittajana, jota
Nurmi ei tunnu hyväksyvän vertailukelpoiseksi suoritukseksi reilulle mies miestä
vastaan kilpailulle. Tänä päivänä ei juosta käytännöllisesti katsottuna yhtään
ennätystä ilman jänistä.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Nurmi on oikeilla
jäljillä arvioidessaan jänisten mukanaan tuomien ennätysparannusten merkityksen.
Kaiken kaikkiaan juoksuajoissa pitäisi verrata aikalaisten aikoja ja
suorituksia keskenään, ei eri aikojen suorituksia. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kaiken kaikkiaan Nurmi oli arvioissaan yhtä sidottu ajan
kahleisiin kuin kuka muu tahansa!<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Verratessaan kilpailutilannetta ja eri juoksijoiden
vahvuuksia, hän päätyy lyhyeen luetteloon kovimmista kilpailijoista, joita ovat
Wide, Pelzer, Ray ja Larva. Tämä jälkeen hän pohtii eri juoksijoiden vahvuuksia
ja heikkouksia. Analyysi ulottuu eri juoksijoiden kehon arviointiin (jalkatyö,
yläruumis, käsien käyttö). Taktinen kyky, hermoherkkyys<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>ja jopa onnen merkitys joutuvat puntariin.
Nurmella oli pokkaa käyttää tärkeissä juoksuissa ulkopuolisia avustajia
(ajanottajia ym.). On selvää, että Nurmi oli paitsi fyysisesti niin myös henkisiltä
ominaisuuksiltaan muiden kilpailijoiden yläpuolella. Hänen juoksuun valmistautumisensa
oli parhaimmillaan vähintään puolitieteellistä analysointia.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nurmi oli kilpailukykynsä arvioinnissa realisti. Vain mitattu
ja analysoitu tieto kelpasivat. Mielenkiintoinen on hänen oma <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>arvionsa omasta suorituskyvystään: <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>”En ole osannut …..ajoissa puristaa ennätyksiä
niin alas kuin mahdollisuudet antoivat myöten”, ts. hän osin ylivoimaisuutensa
johdosta tyytyi ”riittävään” juoksuvoimaan voittaakseen kilpailuja. Ennätykset
syntyivät, jos olivat syntyäkseen. Toisella tapaa asennoitumalla hän olisi
pystynyt<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>paljonkin parempiin aikoihin.
Allekirjoitan tämän argumentin täysin.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nurmi harrasti älyllistä leikittelyä yhdistelemällä eri
juoksijoiden piirteitä - silloin, kun he olivat parhaimmillaan - löytääkseen
ihannejuoksijan ominaisuudet. Liioin hän ei kaihtanut teoreettista pohdiskelua
suunnitella maratonjuoksua siten, että juoksun rakenne olisi optimaalinen.
Silloinen huippuaika olisi näin tehden ollut Nurmen mielestä pelkkää paperia.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nurmi poikkeaa myös<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>omalta vahvuusalueeltaan arvioiden 400 ja 800 metrin juoksijoita ja tehden
senkin tasokkaasti. Kaiken kaikkiaan Nurmi näyttää pyrkineen hyvään
yleissivistyksen kaikki yleisurheilulajit huomioiden. Epäilemättä tämä oli yksi
hänen itseluottamuksensa pilari. Hän tiesi kaikesta jotakin ja parhaassa
tapauksessa kaiken oleellisen joistakin avainasioista. Muilla ei ollut näin
älyllistä suhtautumista urheiluun. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nurmessa luultavasti yhtyivät ihanteellisella tavalla sopiva
määrä oman kehon kuuntelua, ihmisen fysionomian perusteiden tuntemusta, erittelykykyä
ja itsevarmuutta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Itsevarmuuden osoituksena hän ilmoitti etukäteen : ”(Los
Angelesin olympiakisojen) 5000 metrin kultamitalin voittaa suomalainen Lauri
Lehtinen (niin kuin voittikin).<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">::::::::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nurmi teki kuuluisan Amerikan matkansa 1920-luvun puolessa
välissä. Nurmi harjoitteli – kuntonsa säilyttääkseen - osin salassa laivan kannella
menomatkalla epäsuotuisissa olosuhteissa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kuitenkin Nurmea tyydytti se, että hän saapui uudelle
manterelle kuukautta ennen ensimmäistä starttia. Amerikkalaiset toisenlaisin
tarkoituksiin suunnitellut sisäradat vaihtelivat pituudeltaan 80 meristä 200
metriin, jotka jyrkkine kaarteineen vaativat totuttelua paljon enemmän kuin
mihin Nurmi oli varautunut. Silti maailman paras kestävyysjuoksija tottui pikaisesti
oloihin suuren veden takana. Itse asiassa Nurmi jopa tykästyi puuratoihin ja
oppi niiden niksit nopeasti.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ensimmäinen kilpailu käytiin 6.1.2025. Kilpailuruljanssi vierähti
käyntiin New Yorkin Madison Square Gardenista jatkuen Chicagossa. Kaiken kaikkiaan
kilpailuja oli sisällä 45 (!) ja ulkona 10 kappaletta. Kun tasoituskilpailuja
ei lasketa, hän hävisi vain kahdesti. Kilpailut tapahtuivat melkoisen
hullabaloon keskellä, oli soittokuntaa, yleisön ulvontaa, ja monta tapahtumaa
yhtaikaa. Samalla Nurmi tutustui amerikkalaiseen urheilukeskeiseen
yliopistomaailmaan. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">:::::::::::::::::::::::::<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Paavo Nurmi korvasi osin niukan puhumisen kirjoittamalla
kommentaareja. Se oli myös keino tarkasti ilmaista ajatuksiaan avaamatta suuta.
Nurmesta on sanottu, että jos hän olisi saanut koulutusta, hänestä olisi
kehittynyt merkittävä urheilukirjoittaja.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kritisoiko Nurmi harjoitusmenetelmiään? Kyllä, hän piti
niitä liian kestävyyspainotteisina. Nurmen aktiiviaikoina harrastettiin (vaahtopää)kävelyä
merkittävänä osana harjoittelua 1910-luvulta lähtien. Nurmi ymmärsi liian
myöhään, että huippujuoksijaksi kehitytään vain juoksemalla.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Suurjuoksija Paavo Nurmi tuli kuuluisaksi kellostaan, jota
hän piti mukanaan juostessaan. Selitys oli yksinkertainen:<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>hän oppi käyttämään kelloa, kun Pariisin
olympiakisoissa ei näytetty lainkaan väliaikoja.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">En malta olla tässäkään toistamasta Urho Kekkosen
muistopuhetta, kun aika jätti Nurmen lopullisesti: ”Minulla on se kuva, että
Nurmi, jolla oli niin loistava menestys sekä urheilukentillä että
siviilielämässään, ei ollut mikään onnellinen ihminen. Hän oli sulkeutunut
epäluuloinen ja yksinäinen. Mutta hän oli itse valinnut osansa. Vai valitsiko
hänen luonteensa hänelle yksinäisen<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>ihmisen osan ?” Ihan näin rehellisiä ei yleensä olla<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>väistämättömän tapahduttua.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nurmi piti sisimpänsä arvoituksena. Hän saattoi olla
julkisuudessa tyly, mutta toisaalta toiset tarinat kertovat, että pienessä
piirissä hän saattoi olla puhelias, jopa humoristinen.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>Pekka Tikkahttp://www.blogger.com/profile/12667194200587397787noreply@blogger.com1