keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kauppasota - kiinalainen juttu

”Kauppasodat ovat hyviä ja helppoja voittaa!”, totesi Donald Trump muutama viikko sitten julistaessaan pyrkivänsä asettamaan teräs- ja alumiinitulleja. Paul Krugman toteaa kuivasti NYT:n kolumnissaan ”Bumbling Into a Trade War” (22.3.2018), että kauppasodat ovat harvoin hyviä eivätkä ollenkaan helppoja voittaa. Ja varsinkin, jos niiden asettajalla ”ei ole mitään käsitystä, mitä hän on tekemässä”.

Trumpille on ominaista pyrkimys tahrata edeltäjänsä perinne, oli sitten kysymyksessä Obamacare tai veroleikkaukset. Krugmanin mukaan Trumpin ensisijainen tavoite veroleikkauksissa oli enemmänkin saada voitto Obamasta kuin välittää sisällöstä. Noh…. Kauppataseen alijäämän alentaminen on hiukan eri tyyppinen asia, koska Trumpilla se on ollut pitkäaikainen tavoite. Niinpä olisi ollut oletettavaa, että hän olisi perehtynyt kaupankäynnin saloihin. Ainakin olisi voinut luulla hänen tukeutuvan talouden ekspertteihin.

Aluksi hän esitti asian niin, että tullitariffeja tarvitaan kansallisen turvallisuuden ja liittolaisten tukemisen takia. Sitten hän aloitti normaalina pidettävän venkoilun eli rupesi arpomaan maita, jotka säästyisivät hänen ajamiltaan tulleilta. Onko tämä ymmärrettävä niin, että Trump ja läheisensä eivät heti tajunneet, että teräksen tuonti Euroopasta on merkittävää ja tullit vahingoittavat liittolaisia? Näytti siltä, että hän suututti liittolaiset ja loi itsestään epäluotettavan kauppakumppanin kuvan. Aiempien lausuntojen takaisinvedot eivät koskeneet Kiinaa. Krugmankin myöntää, että Kiina on kansainvälisen kaupan paha poika. Se nappaa käyttöönsä uusia teknologioita, jotka on kehitelty muualla ja polkee esim. metallituotteiden hintoja.

Krugman pitää Yhdysvaltain isoa Kiinan-kaupan vajetta paljolti illuusiona. Tämä johtuu siitä, että Kiina on ikään kuin suuri kokoonpanotehdas. Komponentit on tuotu muualta, esim. Etelä-Koreasta ja Japanista. Krugmanin mukaan vain muutama prosentti iPhonen hinnasta jää Kiinaan. Suuri osa (jopa puolet) Yhdysvaltain Kiinan kauppavajeesta juontaa juurensa muista maista, jotka tuottavat komponentteja Kiinan teollisuudelle. Niinpä Trumpin vaahtoaminen Kiinan kaupan alijäämän johdosta saattaa välillisesti – tahattomasti - laajeta muihin maihin aiheuttaen enemmän vahinkoa kuin varsinainen vaje.

Takavuosina oli toisin. Kiinan valuutan aliarvostus ja Yhdysvaltain finanssikriisin jälkeinen iso työttömyys tekivät Kiinan kritisoinnista aiheellista. Nyt tilanne on muuttunut: taloudella menee lujaa. Tumpin yksinkertainen ”toisen voitto on toisen tappio” -peli ei toimi maailmanmarkkinoilla.

::::::::::::::::

Tietysti tässä kaikessa on mukana myöskin trumpilaista pelin politiikkaa, jossa vastustajat (siis liittolaiset!) saadaan liikkeelle poteroistaan ja valmistellaan painostamalla diili, jossa kasvot pyritään säilyttämään.

Kotimaassa suositaan niitä teollisuuden aloja ja työntekijöitä, jotka ovat olleet Trumpin äänestäjiä. Menestymätöntä teollisuutta ollaan valmiit tukemaan, kun on luvattu järjettömiä vaalipuheissa. Pahaa on siis se, että on luvattu jotain ja vielä pahempaa seuraa siitä, että pidetään lupauksista kiinni. Suurena todellisena ongelmana on, että ihmiset eivät enää Yhdysvalloissakaan liiku työn perässä, niin kuin vanhaan hyvään aikaan. Päinvastoin on paikkakuntia, joissa on jähmetytty paikoilleen ja työttömyys on kymmeniä prosentteja.

Ketä nämä petetyt teollisuustyöntekijät äänestävät seuraavissa vaaleissa?

Mistä maailmakaupan säännöistä on kysymys? Krugmanin tiivistyksen mukaan maailmankaupan pelisäännöt on tarkoitettu estämään Trumpin kaltaisten toimijoiden epäkelpo käyttäytyminen.

Kauppasodat ovat yksiselitteisesti pahasta. Geopoliittisena oheistuotteena toki jokin valtio voi voittaa suhteellista etua ainakin tilapäisesti.

4 kommenttia:

  1. Nykyinen Yhdysvaltain ja Kiinan välinen kauppasodan alkumetrit muistuttavat vastaavasta kehityksestä kun Yhdysvallat ja Japani olivat vastaavassa asetelmissa kahdeksnkymmenluvulla,tuolloinhan Japani oli noussut maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi ja Yhdysvallat koki sen uhkaksi asemalleen.
    Bush vanhemman toteuttama asteettainen Japanin suositummuisaseman laskeminen,milteipä viholis-statukselle,aiheutti vielläkin Japanin talouden painumisen taantumaan ja pankeista monet muuttuivat zombipankeiksi.
    Kiinostavaa on onnistuuko Kiina suojautumaan paremmin Yhdysvaltain taloudelliselta kuristus ohjelmilta, kuin Japani.

    Kiinan mahdollisuuksia parantaa sen suurempi väestö,kuin Japanin kohdalla,sillä on riittävät kotimarkkinat,lisäksi muut lännen näkökulmasta hylkiökansakunnat voivat muodostaa Kiinalle riittävän markkinaalustan,tarkoitan Venäjää,Irania,Syyriaa,afrikanmaita,sieltä löytyy kulutushaluista populaa riittävästi.

    Meilläkin moralistiset mielipiteet ovat lisääntyneet,jotka toteavat taloudellisen yhteistyön pitäisi vain olla moraalisesti korkean statuksen liberaalidemokratioiden kesken.
    Näin maailmaan on muodostumassa kohtalokas,varsinkin maamme geopolittisen aseman kannalta kohtalokas asetelma,jossa me olemme tuon maailmanjärjestyksen marginaalissa,vieressämme tuolloin aukeaa toisenlainen maailma,minkä kanssa ei voida olla minkäänlaisessa tekemisissä,olisimme osa parempaa maailmaa,tosin velkaantuvaa sellaista.
    Kansallisen itsekyyden näkökulmasta valtionjohtomme tulisi tehdä kaikkensa,nykyisen kehityskulun murtamiseksi,koska kehityksen kulkiessa kuvaamaan suuntaan meidän asemamme maailmanmarkkinoilla tulee olemaan marginaalinen,koska menetämme yhden luontaisen tuotteidemme laajan markkinaalueen,eli eurasian laajan mantereen valtavat infastruktuuri markkinat.
    Nyt Europan unioni on esimerkiksi puuttumassa maamme venäjän kanssa sopimiin ylilento sopimuksiin, joista pitäisi kuulema sopia europan kokonaisuuden näkökulmasta,jolloin ylilento sopimukset ovat epätodennäköisiä,jolloin tehdyt suuret investoinnit valuvat meillä hukkaan.

    VastaaPoista
  2. Autoritäärisyys voitta alaa sekä Venjällä että Yhdysvalloissa. En kuitenkaan näe vaihtoehtoa Suomen liberaalidemokratialle, joka ei suinkaan merkitse vapautta vapauden vuoksi. Kauppapolitiikassa olemme pragmaattisia. Sovittelemme Venäjän ja lännen välillä.
    Suurin ongelma on asetelma Putin/Trump: vakka on kantensa valinnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. valitettaavasti olemme taas, jälleen kerran ajopuu suuressa virrassa,ei ole ensimäinen kerta maamme historiassa.

      Poista
    2. Jos Suomi oli ajopuu, niin ihmeellisesti se selvisi ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta kahden ison kiven, Neuvostoliiton-Venäjän ja Saksan välistä.

      Poista