torstai 26. tammikuuta 2017

Liikenneverkkohanke tyssäsi

Anne Berner liikenneverkkouudistus meni siis karille. Hanketta varmaan jatketaan, mutta toisista lähtökohdista. Itse asiaa eli autokannan uusimistarvetta, digitalisaation tulevaa läpimurtoa ja verotuksen muutostarpeita ei ole syytä mitenkään asettaa kyseenalaiseksi.

Mitä hankkeesta jäi käteen tavalliselle kansalaisille? Käsittelen asiaa tarkoituksellisesti hieman etäämmältä saadakseni perspektiiviä.

1) Poikki ja pinoon.

Meillä on meneillään voimakas sääntelyn purkuprosessi. Kansalaisille on syntynyt vastenmielisyys byrokraattisiin hankkeisiin. Nyt on suosiossa ”uudistusmielinen ote” kaikkeen yhteiskunnalliseen. Tärkeintä on pyrkiä pois junnaavasta asioiden käsittelystä. Demokratiaan lisätään höysteeksi hieman autoritäärisyyttä, jolloin oletetaan saatavan tehokkuutta aikaiseksi. Juuri tämän ohjeistuksen mukaisesti Anne Berner eteni. Hän törmäsi seinään.

2) Keisarilla ei ole vaatteita.

Edettäessä lujaa synnytetään kuva, että hitaat eivät pysy mukana. Se on heidän oma vikansa. Jos ”hitaampi” arvostelee hanketta, annetaan ymmärtää, että kaikki eivät pysty ajattelemaan uudella tavalla. Kyseenalaistaminen on siis kysyjän häpeä. Pääministeri: ”Tämä on uutta poliittista kulttuuria – rohkeaa ja avointa. Siihen ei Suomessa ole totuttu.” Vasta selvityshankkeen valmistuessa havaitaan, että hanke ei ollutkaan niin uljas, miltä sen haluttiin näyttävän.

3) Liian paljon, liian varhain.

Jotta näytettäisiin tehokkailta tulee laatia nopea aikataulu. On päästävä eroon poliittisesta jahkailusta. Asiat ratkaistaan kerralla, niitä ei palastella eikä aikatauluteta pitkälle aikavälille. Kertakitinä on parempi kuin alituinen valitus. Seuraus: on yhtä suuri virhe olla aikaansa edellä kuin myöhästellä uudistuksissa.

4) Piru piilee kokonaisuuksissa.

Sitähän sanotaan, että piru piilee yksityiskohdissa. Niinpä! Mutta piru voi piillä myös kokonaisuudessa, jos hankkeen valmisteluvaiheessa annetaan tietoa tipoittain eivätkä läheskään kaikki päättäjät ole voineet muodosta hankkeesta kokonaiskuvaa. Silti annetaan ymmärtää, että kaikki tieto on kaiken aikaa ollut saatavilla.

5) ”Tämä on vain tekniikkaa!”

Liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtaja Juhapekka Ristolan kommentti (HS): ”Jykevä on selvitysluonnoksemme, jos vaikutus on tuo (autokaupan tyrehtyminen)”. Yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset eivät ole avautuneet valmistelijoille. Valmistelijat ovat nousseet helikopterissaan liian korkealle. Maaston yksityiskohdat (ihmisten tapa ajatella) ovat häipyneet horisonttiin.

6) Kaverille ei jätetä.

Poliittinen kunnianhimo voi ryöstäytyä käsistä niin, että kumppaneista ei pidetä huolta. Vanhaa ja kunnianarvoista valtiovarainministeriötä ei ainakaan sivuuteta – ei ainakaan veroasioissa. Poliittisilla sooloilla on hintansa.

7) Liian monta jakkaraa.

Hankkeesta on sovittu, valmistelu alkaa. Hankkeen tavoitteenasettelu muotoillaan niin, että puhutan esiselvityksestä. Vähitellen hanke muuttuu selvitykseksi. Sitten se alkaa kuulostaa esitykseltä. Lopulta siihen odotetaan kumppaneiden puumerkkiä, asioistahan on jo sovittu monissa palavereissa ja viesteissä. Yksi ja sama valmisteleva taho on istunut muiden puolesta liian monella jakkaralla.

8) ”Käväisimme veronmaksajan rahapussilla”

Veronmaksajan rahapussille meno edellyttää tarkkaa tietoa, miten erihintaisia ja eri-ikäisiä autoja kohdellaan ja kohdellaanko naapuria samalla tavalla kuin minua. Uutta ja ihmeellistä ei voi myydä halvalla, jos ihmisiä ei pystytä vakuuttamaan hankkeen edullisuudesta.

9) Syyllisten etsintä

Epäluulo toisten vaikuttimia kohtaan jää vaikeuttamaan tulevia projekteja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti