torstai 18. helmikuuta 2016

Loiskiehuntaa Ylen ympärillä

Perussuomalaisten nuorten varapuheenjohtaja Aleksi Hernesniemi on tehnyt kansalaisaloitteen Yle-veron lakkauttamiseksi. Vaatimus kohdistuu siis eduskuntaan. Tilalle tulisi mainosrahoitus ja maksukortit. Tähän purkaukseen ei kannattaisi kiinnittää kovin suurta huomiota ellei kysymys olisi parhaillaan tapahtuvasta loiskiehunnasta koskien Ylen tulevaisuutta.

Arvioin useimpien ajattelevan niin, että yleisradio on riippumaton tiedonvälityksen lähde, ja kriittisen kansanvallan toteuttamisen välineenä joutuu astumaan milloin kenenkin varpaille. Varpaat kuuluvat milloin poliitikoille, milloin virkamiehille, milloin taas yritysmaailman vaikuttajille. Kysymys ei kuitenkaan voi olla – eikä ole – tarkoituksellisesta syyllistämisestä. Olisi suuri vahinko, jos yleisradiosta tulisi mainostajista riippuvainen kanava. Maksukanava-ajattelun myötä koko yleisradion perusajatus kansanradiona menetettäisiin.

Näyttää siltä, että Ylen haukkumisesta on muodostunut kansanhuvi. Sitä syytetään milloin mistäkin pahanolon tunteesta. Tältä pohjalta lähtevä kritiikki on todella heppoisella pohjalla.

Kansalaisaloitteen piti olla välillistä demokratiaa suoremman kansanvallan väline. Näin se toimiikin osittain. Mutta nyt näyttää siltä, että siitä tulee yhä suuremassa määrin kansankiihotuksen väline eripuraisuuden lietsojana.

Median monimuotoisuus on äärimmäisen tärkeä asia. Meillä on jo suuri määrä kaupallisia kanavia. Niiden ohella tarvitaan yle varmistamaan tiedonvälityksen neutraalisuus. Kaupallisten kanavien ohjelmatarjonta painottuu kilpailusyistä usein samantyyppiseksi. Meillä on oikeus vaatia Yleltä ainakin osin normaalikaavasta poikkeavia ohjelmia.

Hernesniemen perustelu on varsin yksioikoinen: Yle-veron poistamisen jälkeen rahaa jää kansalaisille enemmän käteen. Ei jää esimerkiksi 300 000 pienituloiselle, jotka on vapautettu Yle-verosta. Suuri osa heistä on eläkeläisiä ja juuri eläkeläiset ovat Ylen suurkuluttajia. Yle-maksu on kaiken kaikkiaan saatavaan palveluun verrattuna vähäinen.

Hernesniemen aloite on täysin populistinen. Perusteluissa toistuvat kaikki vanhat väitteet Ylen puolueellisuudesta, huonoista ohjelmista ja puolueiden eriarvoisesta kohtelusta. Konkreettisia esimerkkejä ”vääryyksistä” ei ole tuotu esille. Vain niiden perusteella on mahdollisuus esittää vasta-argumentteja.

Pääsyynä aloitteen tekoon näen perussuomalaisten huonon gallup-menestyksen, joka johtuu vaalilupausten pettämisestä. Syntipukkiteorian mukaan median ei saisi kertoa takinkäännöistä kriittisesti. Eivät muutkaan puolueet arvostelulta säästy. Kun politiikkaan lähtee mukaan on kritiikki kestettävä.

Tällaisilla Ylen tappoehdotuksilla ei ole mitään läpimenomahdollisuuksia.

Katselin Elävästä arkistosta ohjelmaa Ylen ohjelmaneuvostoista vuodelta 1972. Yllätys, yllätys, siellä käsiteltiin – sen aikaisella kohteliaan virallisella tavalla - Ylen ns. tasapuolisuutta. Tuossa ohjelmassa minulle tutut poliittiset hahmot puhuivat painottaen paitsi ”tasapuolisuutta” niin myös ”todenperäisyyttä” ja ”monipuolisuutta”. Tasapuolisuus onkin vaikeasti hallittavissa oleva asia: jakautuuko kritiikki tasaisesti ympäri puoluekenttää? Ei sen pitäisi, vaan arviointi – myönteinen tai kielteinen - pitäisi suhteuttaa tekemisiin ja sanomisiin. Eikö nimenomaan minkä tahansa median tavoitteena pitäisi olla mainitut todenperäisyys ja monipuolisuus.

Suurin huoleni kohdistuu Ylen tarkoitukselliseen ja usein kateelliseen heikentämiseen. Sillä on vahva mediarintama vastassaan, joka syyttää Yleä tosiasiassa media-alan murroksen aiheuttamista talousvaikeuksista. Syyttely on naurettavalla pohjalla. Digitalisointi on kaikkialla maailmassa murentanut sanomalehdistön asemaa. Ja syvä taantuma on pienentänyt mainostuloja. Ylen syyttäminen näistä on lähinnä panettelua.

Yleen voi vaikuttaa parhaiten hallintoneuvoston kautta. Suosittelen tätä ”kanavaa” niille, jotka haluavat vaikuttaa Yleen. Kansalaiskritiikki on myös mainio vahtikoira.

Mitä odotan Yleltä?

Verovaroin rahoitetun Ylen kannattaa panostaa muiden medioiden tukemiseen käytettävissä olevin keinoin, ja näin se käsittääkseni on tehnytkin. Samalla tiellä kannattaa jatkaa tehostetusti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti