Otsakkeen luku on iso, mutta ei niin iso, etteikö sen ymmärtäisi, ja etteikö sitä voisi vähän eritellä. Kysymys on siis valtion velan määrästä. Velkakello (Velkakello.fi) on tätä kirjoitettaessa kiivennyt noin 50 miljoonaa yli tuon maagisen rajan. Kello ei ole suomalainen keksintö. Ainakin New Yorkissa se on raksuttanut jo vuosia. Velkakellolla halutaan osoittaa molemmin puolin Atlanttia kuinka vastuuttomasti asioita hoidetaan.
Paljonko USA:n kello nyt näyttää? Vastaus: 18 708 066 753 437 dollaria. Narrasin. Esittämäni luku kertoo ”vain” noin luvun, koska numerot kellossa vilistävät niin nopeasti, ettei kukaan ehdi merkitsemään niitä ylös muutoin kuin pysäyttämällä kellon, ja juuri se Ei ole kellon tarkoitus. Velka on siis noin 18 708 miljardia dollaria.
Yhdysvaltain bruttokansantuote on samaisen kellon mukaan 18 190 miljardia dollaria, joten BKT:hen suhteutettuna velka on noin 103 prosenttia.
Suomen BKT on 204 miljardia euroa (2014). Valtion velka oli viime vuonna noin 47 prosenttia BKT:stä, ja jos tähän lisätään kuntien velat, päädytään julkiseen velkaan, jonka prosenttiosuus BKT:stä oli viime vuonna 59,3 % (EDP-velka). Tänä vuonna on ylitetty 60 prosentin raja.
Julkisyhteisöjen alijäämä oli yli 3 prosenttia BKT:stä, joka on se huolestuttava asia. EU:n jäsenmaiden vertailussa olemme velkasuhteella mitaten sijalla 17. (17. velkaisin). Meitä vähemmän velkaantuneita maita on 11, joukossa sellaiset kuin Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Romania, Tsekki…. No, on siellä Ruotsikin (44,9 prosenttia BKT:stä).
Ei voi välttyä ajatukselta, että sekä Yhdysvalloissa että Suomessa kellon avulla sormella osoittaen pyritään ihmisten ajatusten ja mielipiteiden ohjailuun. Tarkoitus on sanoa, että velkaa on kerta kaikkiaan liikaa.
Velka oli vuonna 2009 noin 53 miljardia euroa. Ennen nykyistä syvää taantumaa Suomen velkasuhde oli lähellä 30 prosenttia eli kansainvälisesti vertaillen huippualhainen. Velkaa ei siis itsetarkoituksellisesti kannata maksa kokonaan pois: mikään valtio ei tee niin (paitsi Ceausescun Romania aikoinaan, joka toimenpide köyhdytti kansan rutiköyhäksi).
Ongelma näkyy valtion budjetin alijäämäluvuissa. Velka kasvaa liian nopeasti, mutta ei ole juuri nyt absoluuttisena määränä tuhoisan suuri, ei lähellekään.
Mutta eikö USA:n velka ole kuitenkin katastrofaalinen, onhan 100 prosentin raja ylitetty? Hallinnon arvostelijat sanovat juuri niin, mutta useimmat ekonomistit pysyvät rauhallisina. Tässäkin asiassa ollaan polarisoiduttu, sillä republikaanit ja varsinkin teekutsuliike kauhistelevat velkaantumista ja pelottelevat tavallisia amerikkalaisia Kreikan kohtalolla. Jotain tuttua? Sitten on vielä oppiriidat päälle: mikä on kotimaisen ja mikä ulkomaisen velan rooli? Liittovaltion suurin velkoja on sen omat sosiaaliturvarahastot.
Mutta onhan meillä Suomessa julkisella sektorilla maita ja mantuja, osakkeita, infraa…. Sitten on vielä työeläkerahastot (tosin vastaavasti myös eläkevastuut)….. Suomi on varakas maa; sen nettovelka suhteessa BKT:hen on maailman 7. alhaisin ja EU:n sisällä olemme ykkössijalla. Meillä on siis velkaa, mutta myös varallisuutta. Omistusten realisoinnilla ongelmista ei kuitenkaan päästä eroon, siinä ei olisi mitään järkeä. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että laskentatapoja on yhtä paljon kuin laskijoita.
Mikä perinteisen velkaongelmaan avuksi? No, se on toisen jutun aihe. Karkeasti voisi sanoa, että hallitus ja monet muut tahot haluavat edistää säästämällä kilpailukykyä ja toiset tahot näkevät ylenpalttisen säästämisen (ja leikkaamisen) talouskasvua tuhoavana. Oppiriita on valtava ja halkaisee koko läntisen maailman kahtia. Säästäjät ovat yleensä vahvoilla, mutta meikäläinen kuuluu tässäkin asiassa austerityskeptikoihin.
Emme ole enää se kansakunta, joka maksoi velkansa pois. Amerikkalaisten kehu johtui aikoinaan siitä, että USA usutti muut maat maksamaan velkansa käyttämällä pientä Suomea suuriäänisesti esimerkkinä.
Selvää on, että varsinkin lännen monet rikkaat maat ovat ajautuneet globaalien haastajien maalitauluiksi. Suuret länsimaat ovat vaihtuneet luotottajista luotonsaajiksi, ja monet valtiot kuten Japani ja Kiina ovat ottaneet rikkaiden maiden paikan.
Viime perjantaina Leikola Lähde ohjelmassa, Clas Andersson sanoi huolen varallisuuden kasaantumisesta olevan merkki sanojan oikeistolaisesta ajattelusta. Suhde omistamiseen ja sen tuottama pelokas suhtautuminen velkaan, saa meillä poikkeuksellisen laajat mittasuhteet puhtaasti historiallisista syistä. Kylmänsodan vuosina juuri omistajuus oli se yhteiskuntajärjestyksen turvaksi luotu rokote kommunismia vastaan, siksi siirtoväki asutetiin, siksi asuntopolitikassa suositiin omistusasumisen muotoa. Juuri nuo samat seikat ovat nyt muuttuneet yhteiskuntamme taakaksi ja kehityksen esteiksi. Maassamme on varsin merkittävä velkojensa maksun kautta muodostunut kuoleenpääoman taakka. Koska kaikki se uusi raha mikä järjestelmään tulee velankautta ja katoaa kuoletettaessa ne hoitamalla lyhennykset. Samaan aikaan pankkiemme tileillä kansalaiset makuuttavat pankeille taakkana yli 80 miljardia talletuksi.Tästä näkökulmasta, miksi sitten valtiot velkaantuvat, kyseessä on Marxin sanoin kansallisvaltion kuoleentumis prosessi, yritykset ovat karsineet kaiken tuottamattoman julkisen vallan harmiksi sekä elätettäväksi, nämä tahot ovat juuri sen länsimaita riivaavan velkaantumisen taustalla, tosin kaikkialla vähän eri tavoin, Japanissa köyhimmille kansalaisille on jaettu vouchereita kotielektroniikan ostoon sekä tehty julkisia investointeja. Kreikassa vuosikymmenet laivatonniston omistajat on vapautettu veroista, suorastaan perustuslain voimin. Yhdysvalloissa, Reagan helpotti verotusta samaan aikaan kun kiihdytti aseistus menoja, eli kokonaisuutena on toiminta ollut tuottamuksellista sekä tahallista, eli ymmärtämätään liberaalit ovat toimineet kuten Marx ennusti .
VastaaPoistaOmistajuus on avainkäsite. Esimerkiksi George Bush nuoremman tarkoitus luoda omistajuusyhteiskunta (Ownership Society) oli finanssikriisin taustalla perustavaa laatua oleva tekijä.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista