tiistai 24. marraskuuta 2015

Odotettavissa murenevaa työtä

HSTV:ssä oli vastikään keskustelu uusista liiketoimintamuodoista, jotka valtaavat markkinoita. Puhuttiin jakamistaloudesta ja keikkataloudesta. Viime mainittu tuo asiaan selkeän ansaintalogiikan, joten puhutaan siitä. Myös voidaan puhua basaaritaloudesta tai alustataloudesta. Ensin mainittu on tässä yhteydessä hiukan halventava nimitys, mutta jälkimmäisessä on ytyä. Se kuvaa tietoteknistä pohjaa, josta bisnes ponnistaa.

En referoi seuraavassa keskustelua laajemmin, vaan annan sen toimia omien ajatusteni katalyyttinä. Airbnb (huoneenvuokrauspalvelu) ja Über (taksipalvelu) ovat tuttuja esimerkkejä yrityksistä, jotka edustavat nykyaikaista alustataloutta. Liiketoiminta perustuu it:n ja internetin hyväksikäyttöön asiakkaan ja palveluntarjoajan yhdyttämiseksi. Ohjelmisto, jonka avulla operoidaan on se "alusta". Samalla nämä uudet bisnesmallit edustavat disruptiivisia innovaatioita, ne toisin sanoen murentavat vanhan tavan harjoittaa liiketoimintaa. Itse käsite disruptiivinen innovaatio on lähes 20 vuotta vanha. Käsitteen kehitti Clayton M. Christensen vuonna 1997 kirjassaan ”Innovator´s Dilemma”. Hidas käyttöön otto kuvaa mielestäni kehityksen väitettyä (ja kuviteltua) ”hurjaa nopeutta”. Tosiasiassa tarvitaan aikaa, jotta markkinat kypsyvät uusille tuotteille, olkoon niiden takana oleva teoria kuinka pätevä tahansa. Ihminen on konservatiivinen otus. Uskaltaisin sanoa, että tässä pätee ”90%/10 %” -sääntö. Vain 10 prosenttia ihmisistä edustaa varhaisia omaksujia. Suurin osa toimii vanhoilla pelisäännöillä (90 %). Tästä syystä on syytä olla varovainen, kun hehkutetaan uusia bisnesinnovaatiota.

Toisaalta on hyvä muistaa, että myöhästyminen markkinoilta saattaa kostautua. W. Chan Kim ja Renee Mauborgne kuvaavat ”Sinisen meren strategiassaan” hyvin näitä putoajia, jotka menettävät markkinat innovaatioiden puutteessa kilpailijoille, jonka seurauksena ne lähtevät viivytystaisteluun eli katekilpailuun (alenevien katteiden kilpailuun). Seuraukset saatavat olla tuhoisat. Ne vaipuvat ”punaiseen mereen”. Lohdutuksena Kim ja Mauborgne luovat mahdollisuuden nousta uudelleen siniseen mereen. Tästä vaihtelusta olen eräässä aiemmassa blogissa tarjonnut esimerkin, nimittäin Nokian.

Keikkatalouden ansaintalogiikka on paljon keskusteltu aihe. Sillä on taipumusta polarisoida johdon ja toisaalta työntekijöiden ansaintamahdollisuudet. Yhtäkkiä voidaankin puhua hyväksikäyttötaloudesta. Uusi liiketoimintakonsepti saattaa rikastuttaa omistajansa, mutta köyhdyttää duunin tekijät.

Lanseeraisin itse käsitteen yhteiskunnallinen disruptio kuvaamaan tilannetta, jossa olemme luodessamme uusia alustainnovaatioita. Disruptio voi toteutua monin eri tavoin: esimerkiksi rahat loppuvat, eikä entinen (julkinen) palvelutuotanto voi jatkua. Disruptio voi johtaa palveluiden saannin välimatkojen pidentymiseen, mutta usein myös palvelujen siirtymiseen nettiin. Haasteeksi jää heikoimmin tietoteknisin valmiuksin varustetut asiakkaat, jotka voivat osaamattomuuttaan joutua palveluvajeisiin.

Keskiluokan töiden muuttuminen halpatyöksi on osa yhteiskunnallista disruptiota. Voidaan puhua halpatyöyhteiskunnasta. Tällainen yhteiskunta perustuu aivan muille säännöille kuin nykyisin vielä voimassaolevassa hyvinvointiyhteiskunta. Hyvinvointiyhteiskunnan disruptiivinen kehitys eli julkisten palvelujen heikkeneminen on yhteiskuntaa polarisoiva ja siksi epätoivottava kehityssuunta. Yksityiset markkinat eivät harvaan asutussa maassa voi korvata julkisia palveluja, pahimmillaan joudutaan julkisesta monopolista (joka sentään on demokraattisesti valvottua) yksityiseen monopoliin.

Monesti sorrutaan puhumaan kustakin uuden yritystoiminnan lanseerauksesta erikseen (kuten taksi- tai huoneenvuokrauspalvelut) unohtaen kokonaisuus. Esimerkiksi pienet keikkatalouden palkkiot estävät laajentuessaan perheen perustamisen. Se ei taida onnistua ihan helposti 8 euron tuntipalkalla. Ullakkokamarin vaihtaminen kaksilapsisen perheen omistus- tai vuokra-asuntoon saattaa olla ylivoimaista. Perhe voi jäädä perustamatta. Jo nyt on nähtävissä syntyvyyden alenema, joka ei tässä vaiheessa kuitenkaan johdu keikkataloudesta pääosin, vaan talouden taantumasta. Mutta myöhemmin perheen perustamisen vaikeuskertoimia ei kannata lisätä.

Kun olen pääosin taustalta seurannut IT-alan perheyrityksemme toimintaa, on syytä ehkä tuoda esille rekrytoinnin pullonkaulat. Haasteena on nimenomaan kokoaikaisten koodaajan saaminen yritykseen, ei suinkaan pienimuotoisen alihankintatyön ostaminen. Palveluja tarjoavia alihankintayrityksiä on runsaasti tarjolla. Ei siis kannata muuttaa yhteiskuntaa ajatuksissamme keikkatyöyhteiskunnaksi liian aikaisin. Kyllä työ säilyy pitkään kokoaikatyönä.

HSTV:n keskustelussa puhuttiin aivan oikein, että jos (ja kun) keikkatalous laajenee arvioidusta 10 prosentista, tarvitaan aivan uusi työlainsäädäntö ja työsopimukset. Perustulovaihtoehtoa on tässä vaikea sivuuttaa. Nekin, jotka muutoin suhtautuvat perustuloon kriittisesti (kuten minä) näkevät perustulon tai vastaavan välttämättömyytenä, jos työnteko valtaosiltaan muuttuu silppu- tai keikkatyöksi. Perustulon toteuttaminen siten, että se eri osissa maata kattaa täysin eritasoiset asumis- ja toimeentulokustannukset on todella suuri haaste.

Keikkatalouden yksi haaste on eläkekertymä. Sitä ei nimittäin välttämättä kerry, jos ei muuteta eläkkeenmuodostumistapaa. Väite, että tulevaisuudessa eläke osin korvautuu pitkään jatkuvalla työuralla on sekin teoriaa. Kevyessä työssä se toimii, mutta fyysisesti tai henkisesti raskaissa töissä vuosikymmeniä nykyistä pitempään kestäminen on mahdottomuus.

Täystyöllisyys on haaste keikkataloudessa, kuten tavanomaisessa palkkatyössä. Se taitaa jäädä haaveeksi, jos ei sitten kehitetä todella dramaattisia kansalaispalkkarakenteita.

Entä tulevaisuus? Kun puhutaan tietoyhteiskunnasta on tärkeää valaista juuri ”tiedon” olemusta. Me osaamme kyllä käsitellä tietoa ja valita siitä otannalla tähdellinen tieto, mutta nykyaikaisilla välineillä voidaan myös käsitellä ”koko tietoa”, big dataa. Raakatiedon käsittely voisi olla avain uuteen bisnekseen. Se on meidän uusiutuva ”luonnonvaramme”. Meillä Suomessa tähän on mahtavat mahdollisuudet, koska meillä on kymmenien - ei, satojen vuosien tieto hallussamme.

Olisiko tässä sauma myös suuryrityksille vastata ketterien pk-yritysten kilpailuun? Vai hyödyttääkö big datan analysointi ja hyväksikäyttö asiakaspalvelussa enemmän pieniä ja ripeätoimisia yrityksiä?

Meillä on mahdollisuus yhdistää oppilaitosten, tutkimuslaitosten ja yritysten tietoja ja käsitellä niitä massiivisesti, koska nykyaikaisilla tietokoneilla on riittävästi vääntöä. Edward Snowden teki palveluksen, kun hän kertoi meille avoimesti siitä massiivisesta tietomäärästä, johon hän pääsi käsiksi. Se avasi monen silmät sekä hyvässä että pahassa.

1 kommentti:

  1. On historiassamme käyty jopa oikeutta istuvaa pääministeriä vastaan , kun tämä harjoitti toimikaudelaan laitonta kulkukaupaa. Väinö Tanner oli tuollainen kapinallinen, joka sai aikaan silloisen kauppaauto innovaatiosta, myöhempi laillistaminen. Voisimmeko etdes kuvitella vaikkapa Sipilän puuhaavan laitonta yber taksi osuuskuntaa. Luulempa, että osa meidän ogelmaamme on liiallinen legalismin vaatimus sekä sen aiheuttama hegenvelttous.

    VastaaPoista