maanantai 3. maaliskuuta 2014

Luokkataistelu 2000-luvulla

Totesin eräässä aiemmassa blogikirjoituksessa, että ”2,3 miljoonan hengen työllisten joukosta perusasteen työpaikkoja oli 1980-luvulla 900 000. Vuonna 2011 perusastelaisia työpaikkoja oli vain 340 000. Tämä kuvaa rajua muutosta yhteiskunnassa. Ensinnäkin koulutuspolitiikassa on onnistuttu samalla kun työpaikojen vaatimustaso on noussut”.

Mutta miten tämä sopii yhteen väitetyn keskiluokan supistumisen kanssa? Kyllä tuo edellä kuvattu perusastelaisten työpaikkojen supistunut määrä on oikein. Hyvä taloudellinen kasvu, elintason nousu ja hyvinvointiyhteiskunta on taannut valtavalle määrälle koulutettuja vähintään keskituloisen työpaikan . Mutta ei enää. Nyt olemme kokemassa muutosta, jota yritän seuraavassa eritellä.

Viime aikoina on puhuttu paljon keskiluokan ”häviämisestä”. Ilmiö ei ole uusi. Yhdysvalloissa muutos käynnistyi jo 1970-luvulla. Ja Yhdysvalloistahan moni kehitystrendi lähtee liikkeelle.

Keskiluokkaisten työpaikkojen pieneneminen on kytköksissä matalapalkka-alojen laajenemiseen. On siis tapahtumassa, ja jo tapahtunut paradigman muutos: keskiluokasta valutaan matalapalkka-aloille. Samaan aikaan osa keskiluokkaan kuuluvista nousee ylempiin, korkeapalkkaisiin tehtäviin. On tapahtunut polarisaatioilmiö.

Jos aloitetaan Yhdysvalloista, niin esittäisin kolme pääsyytä tapahtuneeseen kehitykseen. Ensinnäkin USA:ssa elintaso nousi 1950- ja 1960-luvulla ylivertaiseksi: oli varaa maksaa hyvien keskiluokkaisten ammattien palkat. Tämä tilanne ei voinut jatkua loputtomiin.

Sitten iski aasialaisten (ensisijassa japanilaisten) kova kilpailu. Amerikkalainen teollisuus kärsi tästä japanilaisesta invaasiosta. Kysymys oli tavallaan globalisaation ensimmäisestä vaiheesta. Sen jälkeen globalisaatiokehitys on vain voimistunut. Yhä suurempi joukko kehittyviä maita on jakamassa kasvun hedelmiä.

Kolmas tärkeä tekijä oli teknologinen kehitys. Siitä seuraavassa tarkemmin.

Erikoistutkija Petri Böckerman ja professori Jari Vainiomäki kuvaavat polarisoitumisilmiötä tuoreen T&Y-lehden (1/2014) artikkelissa ”Kutistuuko keskiluokka Suomessa?” hyvin mielenkiintoisella ja monipuolisella tavalla.

Böckerman ja Vainiopää ottavat esille käsitteen ”rutinisoitumishypoteesi”, jolla tarkoitetaan tietokoneiden suorittaminen rutiinitehtävien kasvua tuotannossa. Osa näin ”vapautuvasta” keskipalkkaisesta työvoimasta siirtyy matalapalkka-aloille. Tietotekniikka siis hävittää keskipalkkaisia työtehtäviä. Yllättävää kyllä kaikki taloustieteilijät eivät noteeraa tätä ilmiselvää kehitystä , mm. professori Matti Pohjola toteaa Kauppalehden tuoreessa haastattelussa, että ”keskiluokka vaurastuu kaikkialla talouskasvun myötä ”.

Böckerman ja Vainionpää tarkastelevat asiaa tilastomatemaattisesti ja jättävät yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin muille. Varsinkin Yhdysvalloissa on nähtävissä eräänlaisia luokkataistelun piirteitä kasvaneista tuloeroista johtuen. Juuri keskiluokan pieneminen on herättänyt katkeruutta kaikkein suurituloisimpia kohtaan. Yksi prosentti tai vielä suuremassa määrin yksi promille erilaisen palkkioiden saajista herättää laajaa ärtymystä, koska palkkiot, bonukset ym. ovat karanneet käsistä.

Vaikka osa keskituloista on hypähtänyt korkeatuloisiin tehtäviin, he eivät pääsääntöisesti ole näitä superrikkaita. Superrikkaiden luokka on osin syntynyt teknologisen kehityksen ja globalisaation seurauksena, mutta vielä paljon enemmän talouden finansialisoitumisen seurauksena.

Suomessa keskipalkkaisten supistuminen on vaikeammin havaittava ilmiö kuin USA:ssa. Meillä ammattiyhdistys toimii puskurina ja on estänyt palkkojen romahduksen ammattiryhmien sisällä. USA:ssa on toisin. Esimerkiksi autotyöntekijöiden palkat ovat joustaneet Yhdysvalloissa alaspäin. Meillä muutos tapahtunee keskipalkkaisten työpaikkojen katoamisen seurauksena.

-----------------------------------------------------

Ehkä on syytä pohjustaa tulevaisuutta joillakin havainnoilla. Aivan alussa toin esille pienipalkkaisten armeijan hätkähdyttävän pienenemisen muutamassa vuosikymmenessä. Meillä ei ole enää sellaisia tehtäviä kuin ”sekatyömies”, kuten oli vielä 1950-70-luvulla. Tehtävät spesifioituivat ja ammattitaitovaatimukset kasvoivat. Keskiluokan synnylle luotiin oivat eväät. Mutta sitten tapahtui muutos.

Böckerman ja Vainiopää toteavat, että, olemme siirtyneet vaiheeseen, jossa keskiluokan tehtäviä on ulkoistettu ulkomaille tai ne ovat kadonneet kokonaan. Työ ei ole enää sidoksissa paikkaan ja automatisoituneet työtehtävät ovat otollisia tälle kehitystrendille.

Miksi pienipalkkaisten työtehtävien määrä on kasvanut? Mitä tehtäviä pienipalkkaisten tehtävien uudelleen kasvuun sisältyy? Useimmat ovat henkilökohtaisia palveluja ja toisaalta esim. kaupan kassoja. Olen käyttänyt tästä nimitystä WalMart-ilmiö. Vuonna 1962 WalMartilla ei ollut yhtään työntekijää, nyt sillä on 1 600 000 henkilöä palveluksessaan. Monet näistä uusista pienipalkkaisista tehtävistä liittyvät elektroniikan ja muun kulutustavaran halpenemiseen. Kysyntä on kasvanut valtavasti. Kauppa on hyötynyt tästä kehityksestä ja palkannut lisää väkeä.

Osa keskipalkkaista irtautui erikoisasiantuntija- tai johtotehtäviin kasvattaen ylimpien palkkadesiilien työntekijämääriä. Mutta onko tämä keskituloisten väheneminen ja jakautuminen toisaalta pienipalkkaisiin ja toisaalta – vähemmässä määrin – korkeapalkkaisiin kestävä trendi?

Viime aikoina on tapahtunut muutoksia, jotka enteilevät jälleen uusia mullistuksia luokkien välisiin suhteisiin. Mitä tapahtuu pienipalkkaisille tehtäville?

Erityisesti kaupan pienipalkkaiset kassatehtävät ovat automaation seurauksena vaarassa. Verkkokauppa on myös hävittänyt tavarakaupan työpaikkoja. Epäilen, että globaalit verkkokaupat synnyttävät paljon vähemmän uusia työpaikkoja, kuin mitä perinteiset vähittäiskaupan yksiköt menettävät. Myös korkeasti koulutettujen töihin liittyy vähentämispaineita.

Böckerman ja Vainiopää viittaavat ulkomaisiin tutkimuksiin, joissa on esitetty, että korkeasti koulutettujen tietotyön osuus (kysyntä) alkoi laskea (!) Yhdysvalloissa 2000-luvulla. Tätä selitetään sillä, että tietoteknistyneen yhteiskunnan luontivaiheessa tarvittiin enemmän korkeapalkkaista työntekijävoimaa, ja nyt vakiintuneessa vaiheessa tietotekniikan ”ylläpitotehtävissä” tarvitaan vähemmän väkeä. Vaihtoehtoinen teoria tälle on, että teknologian avulla yhä enemmän korvataan myös korkean osaamisen tehtäviä (esim. lakimiespalvelut).

Tämän teorian mukaan korkeapalkkaisista tehtävistä siirtyy väkeä keskipalkkaisiin ja tämän luokan pieneneminen työntää työntekijöitä heikosti palkattuihin tehtäviin, josta taas teknologinen kehitys siirtää väkeä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Teoriaa voisi kuvata uhkaksi koskien kaikenlaisia työpaikkoja.

Voisiko tämä olla selityksenä Yhdysvalloissa tapahtuneelle tuoreelle ilmiölle, jossa työttömien määrä on finanssikriisin jälkeen kyllä pienentynyt lupaavasti, mutta suuri osa parantuneesta kehityksestä johtuu siitä, että työmarkkinoilta poistuneet eivät ole sinne palanneet eivätkä sinne ole pyrkimässä? Oireellista on, että pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut valtavasti viime aikoina.

Jos edellä kuvattu skenaario toteutuu, eli että vähän koulutetut joutuvat massoittain ulos työmarkkinoilta joudutaan oikeasti pohtimaan massojen kapinaa, eräänlaista luokkataistelua.

Tietenkin meillä riittää yhteiskunnassa puuhaa mitä moninaisimmissa tehtävissä, mutta kysymys kuuluukin, kuka maksaa siitä. Suuresti epäilemälläni kansalaispalkalla voi sittenkin olla sosiaalinen tilaus. Muussa tapauksessa meille syntyy yhteiskunnallisena jakojäännöksenä ”turhia ihmisiä”.

www.historiajatkuu.blogspot.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti