perjantai 10. tammikuuta 2014

Sivistysuskomme koetinkivet

Saska Saarikoski käsitteli Hesarissa 9.1.2014 ongelmaa, johon olen itsekin kajonnut (viimeksi 6.1.2014 blogikirjoituksessa ”Äänestäjän korjaussarja”). Saarikosken kirjoituksen nimi on ”Kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita”. Hän viittaa Helsingin Sanomien järjestämään keskustelutilaisuuteen, jossa oltiin huolestuneita sivistysuskon hiipumisesta. Keskustelijoiden mukaan sivistysuskon ovat korvanneet ”populismi ja älyllinen laiskuus”. Haluaisin eritellä tätä problematiikkaa hiukan.

Valitsen alkuun lähestymistavaksi politiikan. Meillä on oikealla (tai konservatiivisella) sivustalla selvä aukko puoluekentässä. Mahtiasemassa olevat maltilliset konservatiivit ovat loitontuneet monista syistä vulgäärioikeistolaisuudesta. Ehkä suuri syy tähän on hyvinvointiyhteiskunnan menestys. Oikeisto vastusti hyvinvointiyhteiskunnan laajentumista jyrkästi muutamia kymmeniä vuosia sitten. Nyt se on likipitäen kaikkien hyväksymä yhteiskuntamalli. Sivuutan tässä itse mallista käydyn taistelun, koska puutun siihen tulevassa blogikirjoituksessa ”Pohjoismainen malli ja sen haasteet”.

Meillä ei pidetä vulgäärioikeistolaisuutta oikein sivistyksen merkkinä. Toista on Yhdysvalloissa, jossa konservatiivista moukkamaisuutta pidetään tietyissä piireissä - jos ei nyt hyveenä - niin ainakin hyväksyttävänä. Näen, että Suomessa ollaan etenemässä samaan suuntaan. Yleissivistystä on jo kauan laiminlyöty Yhdysvalloissa (ensimmäistä kertaa historiassa edellinen sukupolvi oli koulutetumpi kuin tämä nykyinen). Mihin on jouduttu? Oma tulkintani on, että kun asioista ei tiedetä, yritetään älyllistää tietämättömyys. Tarkoitus on selittää, että on turha vaahdota tietämisen takia, kun kaikki tieto syntyy tässä ja nyt. Puuttuva pohjatieto korvataan spontaanisti intuitiolla tai elämänkokemuksella.

Kun tunnettu amerikkalainen poliitikko esitti Milton Friedmania (kuoli vuonna 2006) vastikään keskuspankin pääjohtajaksi, ei hän edes hävennyt puheitaan. Sattuuhan näitä.

Meillä Suomessa on syntynyt ajattelutapa, jolla poliitikot ”jätetään yksin” ongelmiensa kanssa. Ollaan helposti ärtyneitä tai vahingoniloisia, kun päätöksenteko ei etene monimutkaisissa asioissa.

Osa kansanedustajista ja kunnallispoliitikoista on löytänyt tuon ”vulgäärioikeistolaisuuden” (en tähän hätään keksi parempaa nimeä). Arveluttavia väitteitä ja kysymyksiä voi nyt esittää viattomasti. Heidän mielestään vanhat poliitikot ovat peittyneet pintakuoreen, joka koostuu väärinkäsitetystä hienotunteisuudesta ja pintasivistyksestä.

Saska Saarikiven käyttämä ”älykäs populismi” (jonka edustajaksi hän nimeää Timo Soinin) on kuitenkin monitahoisempi käsite, kuin miten hän sen ymmärtää. Niinpä tähän älykkääseen populismiin kuuluu samojen asioiden jankuttaminen, kotimaan politiikan kääntäminen EU-politiikaksi, politiikan sävyjen puuttuminen lähes kokonaan (kaikki päätöksenteko on epäonnistunutta) jne.

Nykyaikainen viihde mahdollistaa vetäytymisen vakavien asioiden pohdinnasta. Vanha huomio: kun TV-kanavien määrä kasvaa, se ei monipuolista ohjelmistoa, vaan samankaltaistaa sitä. Mielipiteissä arvostetaan nokkelaa sanailua, so. tarkoituksellisen yksipuolinen mielipide menee läpi, kun se sanotaan tarpeeksi räväkästi.

Saarikivi erottaa älyttömän ja älykkään populismin toisistaan. Elävä elämä on tietenkin monitahoisempi. ”Venäläisten ei saa ostaa maata Suomesta” on tämän hetken slogan. Ainoa tosiasiaperuste on, että suomalaiset eivät saa vapaasti ostaa maata Karjalasta. Vastavuoroisuuden puutteen ympärille ripustetaan huomattava määrä ennakkoluuloja, joka varmaankaan ei ollut vilpittömästi asiaa pohtineiden tarkoitus. Tällainen älytön älyllinen populismi on paljon yleisempää kuin suora älytön populismi.

Onko populismi oikean reunan ongelma? Ei tietenkään. ”Tampereen taistelussa” nähtiin hyvin monien erilaisten ryhmien vähemmän viisasta populismia. Älytöntä populismia voi harjoitella nykyisin nettipalstoilla anonyymina. Itse asiassa nettikirjoittelu lietsoo nimettömyyden takaa lausuttuja solvauksia. Jo kieliasusta näkee suuttumuksen määrän.

Tärkein keino vaikuttaa sivistyneeseen käyttäytymiseen on kouluopetus ja kotikasvatus (huh!). Korkea yleissivistys on nettitölväyksille pahinta myrkkyä. Valitettavasti kouluopetusta ollaan käsittääkseni suuntaamassa koko kansan yleissivistyksestä varhain aloitettavaan erikoistumiseen. Sivistyksellinen luokkayhteiskunta on näköpiirissä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti