tiistai 5. marraskuuta 2013

Kestävyysvaje vai ei?

Otsake on provosoiva , myönnetään. Ns. kestävyysvajeesta esitetään toinen toistaan kovempia mielipiteitä. Jukka Pekkarisen työryhmä on työnsä tehnyt ja nyt odotetaan poliitikoilta toimenpiteitä. Pekkarisen viesti on selvä: jos ei tehdä mitään, niin hukka perii. Tosin aikataulut ovat melko väljiä: hätä ei ole tämän näköinen.

Soppaa on hämmentänyt jo aiemmissa haastatteluissa Tilastokeskuksen Anna-Maija Lehto, joka nyt esittää kootut teesinsä Tilastokeskuksen tuoreessa Tieto&Trendit -lehdessä.

Pääteesejä ovat seuraavat:

1)Vuoden 2005 eläkeuudistus on toiminut hyvin.

Lehto moittii sitä, että nykyisissä eläkelaskelmissa painottuu 25-vuotiaille laskettu eläkkeellesiirtymisiän odote. Lehto pitää parempana mittarina eläkeikää lähestyvien työllisyysastetta. Se on kansainvälisesti vertailukelpoinen ja lisäksi sen etuna on, että tiedot ovat tuoreita. Lisäksi vanhempien ikäluokkien luvuissa eivät vaikuta varhaisemmat työkyvyttömyyseläkkeet. Ikäryhmään 60-64 -vuotiaat kuuluvien työllisyysaste on parantunut johdonmukaisesti vuodesta 1994 lähtien. Ja paraneminen on ollut huomattavaa.

Roope Uusitalo ja Satu Nivalainen ovat väittäneet, että vuoden 2005 eläkeuudistus on pidentänyt työuria oikeasti vain kuukausilla, kun tavoite on ollut 2-3 vuotta. Paraneminen johtui heidän mielestään vain työttömyyseläkkeen loppumisesta. Vuoden 2005 uudistus ei siis olisi toiminut aidosti eläkkeellesiirtymisten myöhentäjänä.

2) Lehto pyrkii sivuuttamaan varhemmin tapahtuneet työttömyyseläkkeelle jäännit ja tarkastelee työurien aivan viimeisiä vuosia. Lehdolla on esittää graafi, joka osoittaa, että työeläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkettä saaneiden määrä on jatkuvasti laskenut.

3) Muiden Euroopan maiden esimerkki osoittaa, että korkeat eläkeikärajat eivät pidennä työuria, joten Lehto ihmettelee, miksi Euroopan maat ovat myöhentämässä eläkkeellejäämisikää , kun nykyiselläänkään todelliset eläkkeelle jäämiset eivät ole lähelläkään voimassa olevaa eläkeikää. Samaa hän ihmettelee Suomen osalta: miksi siis nostaa alaikärajaa nykyisestä 63 vuodesta, kun vuonna 2005 käynnistetty järjestelmä näyttää tuovan toivotun tuloksen eli todellinen eläkeikä siirtyy yhä lähemmäksi virallista eläkeikää.

Lehto kritisoi kaavamaista eläkeiän nostoa myös sillä, että raskaita töitä tekeville (jotka tekevät 60-64-vuotiaina keskimäärin 2,5 vuotta pidempiä työuria kuin samanikäiset palkansaajat keskimäärin!) jähmeä järjestelmä on epäoikeudenmukainen.

Lisäksi on todettava mielipidetiedusteluissa esille tullut asia, jonka mukaan työnantajat suhtautuvat varsin skeptisesti vanhojen ikäluokkien palkkaamiseen. Päinvastoin irtisanomistilanteissa ensimmäisenä yleensä lähtevät iäkkäät. Tämä näyttäisi vahvistavan edellisissä kappaleissa esitetyt faktat: eläkeiän alarajan nosto ei näytä tuovan tuloksia, joita siltä odotetaan.

Eläkeiän kiivaalla nostamisboomilla Euroopassa yritetään vaikuttaa järjestelmien kestävyyteen. Toisaalta ihmisten käyttäytyminen so. halu jättää työelämä huomattavasti ennen virallista eläkeikää kertoo jostain syvemmästä oirehdinnasta työelämässä ja yhteiskunnassa. Tämä ei ole mikään Suomen ongelma, vaikka siitä on yritetty tehdä sellainen. Päinvastoin Suomessa ollaan töissä eläkeiän lähestyessä selvästi EU-keskiarvoa paremmin. Suomessa 60-64-vuotiaiden työllisyysaste on kuudenneksi paras Euroopassa, vaikka meillä on muita alempi eläkeikä.

Ongelma on siis yleiseurooppalainen. Syitä voisi mielestäni etsiä esimerkiksi seuraavista: 1) ihmisten ”hyvinvointioletus” on kasvanut: valmius tehdä otsansa hiessä töitä hamaan loppuun saakka – ”kunnes sydän murtuu” – ei ole esim. 1950-luvun tasolla. Ymmärrettävää! 2) Globaali kilpailu on ajanut länsimaat ahtaalle. Entisen elintason säilyttäminen vaatii pidempiä työssäolojaksoja. On totuttu elintason jatkuvaan – jopa katteettomaan, velkarahaan perustuvaan – paranemiseen. 3) Ihmisten jaksamiserot kasvavat. Haitari työelämään osallistumisessa kasvaa koko ajan ja samaan aikaan järjestelmät kaavamaisesti niputtavat ”ihmisten jaksamisen” kapealle ikäalueella. 4) Useimmissa länsimaissa ongelma liittyy toisen maailmansodan jälkeisiin suuriin ikäluokkiin. Tämän laajan ikäluokan (Yhdysvalloissa Baby Boomersin lasketaan kestäneen 1946-1964) eläköityminen aiheuttaa pitkällä aikavälillä ongelman, joka korjautuu – malttamattomille tiedoksi – ajan kanssa. 5) Kulttuurien taistelu jatkuu: Aasian (poislukien esim. japanilaiset) ja ehkä Afrikankin nuoret ikäluokat ovat oletusarvoisesti dynaamisempia kuin länsimaiden vanhat ikäluokat. Tämä testataan käytännössä vasta ajan kanssa. Ihmisten vanhenemiseen liittyvä kuva saatetaan ainakin jossain määrin pystyä murtamaan. Mielikuvat, ajatustottumukset ja asenteet ovat tehneet vanhoista vanhentuneempia kuin tämä ryhmä onkaan. Eläkeläiset eriytyvät hyvin heterogeeniseksi joukoksi tulevaisuudessa. Jo nyt tilastot näyttävät, että eläkeläisten työllisyysaste on nopeasti kohoamassa

Pekkarisen raportin pointti on, että eläkeiän sääntely ei riitä. Pekkarinen epäilee, että työmarkkinoilta poistuu eläkeiän noston seurauksena ihmisiä työttömiksi tai muutoin työelämän ulkopuolelle jo aiemmassa vaiheessa. Miten tämä estetään? Minusta tuo Pekkarisen mainitsema seikka saattaa johtaa tilanteeseen, jossa meille tulee paljon työvoiman ulkopuolella olevia köyhiä ihmisiä – ihmiset valitsevat köyhyyden . Poistumista työelämästä voi olla vaikea hallita.

Työntekijäjärjestöt ovat ymmärrettävästi huolissaan ikääntyvistä työntekijöistään, eivätkä haluaisi heihin kohdistuvan pakkotoimia, mitä ne sitten olisivatkaan.

Yhtä mieltä tunnutaan olevan siitä, että varsinainen eläkejärjestelmän rahoitus ei ole ainakaan välittömässä vaarassa, koska vuoden 2005 uudistuksessa käyttöön otettu elinaikakerroin alentaa eläkettä, jos haluaa jäädä eläkkeelle nykyisin voimassa olevassa eläkeiässä. Jos siis haluaa saada sen eläketason, mikä nyt on esim. 63 vuoden iässä, täytyy pidentää työssäoloaikaa. Systeemi vaikuttaa pomminvarmalta.

Suuri haaste (ja erimielisyys) koskee kansantalouden kestävyysvajetta. Menetetään paljon käsipareja ja dynaamisuutta, kun ihmisiä siirtyy paljon enemmän eläkkeelle kuin tulee sisään työmarkkinoille. Tämä johtaisi vähitellen kansakunnan elinvoiman ehtymiseen, huoltosuhteen oleelliseen heikkenemiseen ja BKT:n kasvun pysähtymiseen. Maahanmuuttajat auttavat jonkin verran ja eläkkeellesiirtymisajan myöhentäminen lopun vajeesta. Lisäksi työuria tulisi tarkastella myös niiden alkupäässä ja keskivaiheilla.

Mutta tästä juuri ollaan eri mieltä.

Ollaan siis ryhmitytty mielipiteissä jotensakin sillä tavalla, että Eläketurvakeskus, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Keva ovat toisella puolella ja Tilastokeskus ainakin Anna-Maija Lehdon suulla on toisella puolella. Lehto on ikään kuin julistanut sodan vakiintuneita ajattelutapoja vastaan. Jukka Pekkarinen näyttää myötäilevän ETK:ta ja EKK:ta. Toisaalta minusta näyttää, että Lehdon argumentteja ei ole helppo syrjäyttää.

Mistä voisi olla kysymys? Minusta näyttää siltä, että työnantajat haluaisivat varmuuden vuoksi ikäihmisiä reserviin mahdollista tulevaa työvoiman tarvetta varten. Niin kuin nyt on nähty iäkkäämpiä ei palkata vapaaehtoisesti, mutta tietysti jonain päivänä ei välttämättä ole vaihtoehtoa…..

Kiistely jatkuu. Asiantuntijat ovat sanoneet mielipiteensä, on poliitikkojen vuoro päättää. Helppoja päätöksiä ei ole odotettavissa. Uskon, että totuus löytyy jostain edellä mainittujen kantojen välistä. Tulee siis muutoksia, mutta ne eivät ole dramaattisia.

www.historiajatkuu.blogspot.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti