keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kolminkertainen ryöstö Kyproksella?

Monet ihmettelivät, kun Venäjän pääministeri ilmoitti viikko sitten Kyproksen tapahtumiin viitaten, että ”jo kerran ryöstetyt rahat ryöstettiin uudelleen”. EU yrittää pelastaa Kyproksen pankit ja tavalliset ihmiset konkurssilta. Jäädyttämällä suurten tallettajien varat oli tarkoitus anastaa 40 prosenttia suurista ”säästöistä” pelastusohjelman osaksi, jossa me eulaiset olemme mukana 10 miljardin tukiohjelmalla.

Medvedjev viittasi varmaankin oligarkkien rahoihin, jotka on ryövätty Venäjän omilta instituutioilta ja Venäjän kansalta ja sijoitettu Kyproksen verotaivaaseen (tax heaven). Nyt puhutaan siitä, että suuret tallettajat ovat ehtineet pelastaa rahansa Kyproksen pankkien Englannissa ja Venäjällä sijaitsevien sivukonttoreiden kautta, joita ei oltu suljettu talletuspaon varalta. Näin on siis tapahtunut ryöstö numero kolme. Tietoja ei ole vahvistettu. Vasta myöhemmin näemme onko pelastuspaketin suurtalletukset livahtaneet maasta vai onko kysymyksessä vain finanssimaailman juoru. Ei kuitenkaan savua ilman tulta.

Paul Krugman kirjoittaa tuoreessa kolumnissaan, että vain 37 prosenttia Kyproksen pankkien talletuksista on virallisesti ei-kyproslaisilla, mutta kun mukaan otetaan ne henkilöt, jotka ovat vain nimellisesti kirjoilla saarella, on lukumäärä paljon, paljon suurempi. Ja tallettajina on muitakin kuin Venäjän oligarkkeja.

Krugman kiinnittää huomiota merkittävään asiaan eli siihen, että Kyproksen investoinnit Venäjälle ovat paljon suuremmat kuin Saksalla, vaikka Saksan talous on satoja kertoja Kyprosta suurempi. Ajatuskulku on ilmeinen: Venäjällä laillisesti ja laittomasti tienatut rahat käydään pesemässä Kyproksella ja sijoitetaan uudelleen mm. Venäjän kohteisiin.

Kyproksen pankit sortuivat ostamaan Kreikan velkakirjoja ja osallistuivat valtavan kiinteistökuplan rahoittamiseen. Vahinko lähti kiertämään. Nyt ollaan tosipaikan edessä.

Tehtäisiinkö islannit, eli jätetään ulkomaiset investorit nuolemaan näppejään ja pelastetaan kotimaan säästöt? Ainoa iso mutta on se, että Kyproksella ei ole omaa kansallista valuuttaa ja euromaat haluavat pelastaa Kyproksen hinnalla millä hyvänsä – ainakin melkein.

Mikä johtopäätös tästä järjettömyyden loppumattomasta suosta pitäisi vetää? Ehkä se, että finanssikriisi osaa uusintaa itsensä toistuvasti. Onko keksitty ikiliikkuja?

Puhutaan oppimisen ongelmasta. Ei osata oppia tapahtuneesta, vaan kerta toisensa jälkeen sorrutaan samoihin virheisiin. Kriisi pomppii maasta toiseen, hyvä että katse ehtii seurata. Koko tämä oppimisliturgiasta puhuminen tuntuu turhauttavalta, koska todella kriisin pysäyttäviin toimenpiteisiin ei ryhdytä. Tietenkin tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Kriisin ratkaisemattomat ongelmat viittaavat rahamarkkinoiden ylivoimaisuuteen demokraattisiin elimiin verrattuna.

Niinpä kukaan ei näytä tosissaan puuttuvan veroparatiisien asemaan julkisen talouden vahingoittajana. Seurauksena on ollut julkisten talouksien loputon rahapulassa rimpuilu. Meillä Suomessa yritykset puuttua (lailliseen) yhteiskunnalta varastamiseen tuomitaan vaalikampanjana. Yhteiskuntamoraalille aiheutetut vahingot ovat vielä mittaamatta.

Toivo elää siinä, että Kypros toimii varoittavana esimerkkinä, onhan se ensimmäinen veroparatiisi, joka itse on joutunut vaikeuksiin. Sopisiko tämä varoitukseksi, että iso raha ei ole turvassa oikein missään? Rahadopingin harrastajilla on vielä yksi keino näköjään: kierrätetään rahaa vinhaa vauhtia säätelijöiden ja verottajan ulottumattomiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti