keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Finanssikriisin esihistoria kuvana (kuva ja teksti)

Yritän oheisella kuviolla valottaa finanssikriisin esihistoriaa 1980-luvun alusta lähtien. Näkökulma on amerikkalainen. En väitä, etteivätkö jotkin finanssikriisin syntyyn vaikuttaneet rahamarkkinoiden ilmiöt olisi paljon vanhempiakin, mutta ehkä kuviossa on oleellisimmat piirteet.

Tämän kuvion seurauksia (eli varsinaista finanssikriisiä) olen kuvannut toisessa kuvassa, joka on nimetty tässä blogissa otsakkeella ”Finanssikriisin synty”. Olen kuviossa lähestynyt kriisiä ”teknisestä” näkökulmasta ja sivuuttanut ideologiset aspektit, jotka ovat yhtä tärkeitä, jos ei tärkeämpiäkin. Niitä olen käsitellyt lukuisissa muissa blogin kirjoituksissa.

Myös globalisaation ilmiöt (eri valtioiden ja valtioryhmien voimasuhdemuutokset), joilla on ollut merkittävä rooli kriisin syntymekanismeissa, on tässä sivuutettu.

Kun pankkien ikiaikainen ansainta perustui otto- ja antolainauksen väliseen korkoeroon, tulivat 1980-luvulta lähtien mukaan uudet rahoitusvälineet. Mullistuksen suuruutta on vieläkin vaikea arvioida. Sääntelystä luopuminen loi pohjan villille menolle.

Syvällisemmin asiaa tarkasteltaessa tulee sääntelyn pääkuvaan reunaehtoja, jotka ehkä parhaiten on tuonut esille Charles Ferguson teoksessaan ”Rosvojen valtio”. Hän toteaa: ”…. säästötilien korkojen tiukka sääntely ja osavaltioiden välisen pankkitoiminnan kielto (vielä 1970-luvulla/PT) johtivat merkittävään tehottomuuteen.” Tietotekniikka olisi mahdollistanut jo tuolloin huomattavasti joustavammat rahan liikkeet. Ferguson jatkaa: ”Samanaikaisesti tietotekniikka kuitenkin synnytti vaaran , joka edellytti tiukempaa sääntelyä joillakin aloilla.” Sääntelyn ja sääntelyn purun välinen problematiikka on tässä sanottu oivasti.

Reaalimaailmassa elettiin kymmeniä vuosia tiukan sääntelyn aikaa, joka tehokkaasti esti talouden kuplat 40 vuoden ajan. On tyypillistä, että kun sääntelystä haluttiin vapautua, sorruttiin valtaviin ylilyönteihin . Kerran avattuja sääntelyn portteja ei reaganilaisessa voodoo -taloudessa edes haluttu tukkia. Seurasi laissez -faire -tyyppinen vapaa ja villi meno, jolla oli surullinen loppu.

Kaksituhatta luvun alussa kaikki syntyvän kriisin palikat olivat koossa: sääntelynpurkukoneiston loppuunsaattaminen, eksoottiset rahoitusinstrumentit, moraalikato, liian alhainen keskuspankkikorko (peräti 4 vuoden ajan), kuvitelma, että markkinat toimivat tehokkaasti sekä kehittyvien ja kehittyneiden maiden voimasuhdemuutokset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti