perjantai 18. tammikuuta 2013

Juhana Vartiaisen prinsiipit

Juhana Vartiainen palasi vanhaan teemaansa eli palkkojen alentamiseen, jotta työttömien ja ikääntyvien työntekijöiden työ kelpaisi työnantajille. Kysymys on nimenomaan pienipalkkaisiin kohdistuvasta pyrinnöstä. Taustalla on aito huoli työllisyysasteen aneemisesta kehityksestä ja siitä, että yhteiskunnan tulonsiirroilla rahoitettu elämä on parempi vaihtoehto kuin työ.

Hyvin monet vastustavat Vartiaisen innokkaita – usein liian innokkaita – ehdotuksia. Olen epäillyt säilyykö Vartiaisen uskottavuus tällaisella ”ideoiden” teollisella tuotannolla. Onko tässä ideoiden bulkkitavaran vaara?

On selvää, että yksi yhteiskunnan päähaasteista on kannustaminen työntekoon. Allekirjoitan sen täysin. Kuitenkin tietoinen luopuminen kohtuupalkkaisista töistä, joista maksetaan kohtalaiset verot on mielestäni arveluttava tie.

Haluammeko Mitt Romneyn yhteiskunnan, jossa 47 % ihmisistä ”elää toisten varoilla”? Tähän voidaan tietysti sanoa, että Yhdysval loissa asiat ovat toisin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Saksa ja Ruotsi ovat jo lähteneet tälle tielle (suositaan pienipalkkaista ja osa-aikatyötä). Onko tässä taas yksi trendi, jota matkitaan ajattelematta omilla aivoilla?

Haluammeko pienipalkkaisten nykyistä suuremman armeijan sen sijasta, että meillä on nykyisin työttömyyden ja työllistymisen raja suhteellisen jyrkkä? Mitkä ovat muut näkymät, jotka avautuvat, kun pienipalkkaisuutta tietoisesti lisätään? Yhdysvalloissa verotulovaje on ilmeinen, kun pienipalkkaiset eivät pysty tuloistaan maksamaan liitovaltion tuloveroa. Sitähän Romney tarkoitti. Kun verojen vastaisuus, on populistinen trendi Yhdysvalloissa, ei suurempituloistenkaan veronmaksuhalut ole korkealla. Syntyy verotulovaje. Liittovaltion tuloihin syntynyt aukko on toistaiseksi korvattu velanotolla. Näin ei voida kuitenkaan jatkaa loputtomiin.

Talouden taantumassa vedetään helposti pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Moni ajatteli, että 1990-luvun laman jälkeen ei ole mitään mahdollisuuksia säilyttää hyvinvointiyhteiskuntaa. Uskon, että hyvinvointiyhteiskunta olisi voitu säilyttää ilman Nokiaakin. Kasvu ei silloin olisi ollut lähes maailmanennätysluokkaa (BKT:n kasvu oli vuosina 1994-2008 keskimäärin vajaat 4 % vuodessa), mitä se nyt oli. Ehkä suomalaisille on ominaista pysyvä huolestuneisuus. Siinä on puolensa, valmius huonompia aikoja varten säilyy korkealla tasolla.

Toinen asia on sitten , että välillä tulee tunne, että ollaan suorastaan ”pysyvästi” painamassa paniikkinappia.

Kaikissa tämän päivän puheenvuoroissa pitää muistaa, että nyt eletään taantumassa. Suuri ongelma tässä tilanteessa on, että meillä ei ole työvoiman kysyntää riittävästi. Tavallista toimistotehtävää voi pääkaupunkiseudulla hakea satoja työntekijöitä. Työttömän mahdollisuus saada tuo kyseinen työpaikka on mahdoton. Työnantajat ottavat parhaan päältä ja maksavat mielellään osaavalle, tuottavalle työntekijälle.

Vartiainen yrittää korjata tilannetta työvoiman tarjonnalla. En usko, että taantumassa työvoima kelpaa edes alennetulla palkalla. Korkeasuhdanteessa taas kysyntä lisääntyy näilläkin palkoilla. Eläköitymistä pelätään suurena vaarana, mutta pitää muistaa, että toisaalta työttömien mahdollisuus työllistyä tulevina vuosina voi dramaattisesti parantua, varsinkin korkeasuhdanteessa. Äkkiä se työvoimapulakin uhkaa. Kitkatyöttömyyttä on aina. Viiden prosentin työttömyysasteella on työttömien muodostama reservi todella ohut.

Suomen kilpailukyky on kärsinyt vakavia vaurioita. Yritykset tarvitsevat osaavaa ja innovatiivista työvoimaa. Työttömistä ei välttämättä ole täyttämään noita vaativia työpaikkoja varsinkin, kun monella on mielenterveys- tai alkoholiongelmia. Alennettu palkka ei korjaa työmarkkinoiden ongelmia. Työmarkkinat ovat yksinkertaisesti liian kovia useimmille pitkäaikaistyöttömille.

Ns. paskahommien palkkoja voidaan tietysti laskea, mutta työntekijöiden saanti niihin on joka tapauksessa hankalaa. Kyllä työntekijätkin haistavat paskaduunin, siis sen mistä on kysymys. Paskahommat ovat mielestäni ensisijaisesti sellaisia töitä, joissa palkat ovat liian alhaalla, jotta niillä voisi elää. Pitäisikö tässä vielä lähteä palkkojen alentamisen tielle?

Veikkaan, että Vartiainen kuvittelee maailman liian kaavamaisesti toimivana paikana, jossa muutamaa muuttujaa vaihtamalla koko yhtälö ratkaistaan. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamisen kannalta laaja verotulopohja on avainasia, koska kukaan ei haluaisi maksaa näännytysveroja. Meillä ei ole syytä viedä kehitystä siihen suuntaan, jossa pienituloisten maksamat verot katoavat kokonaan ja negatiivisen tuloveron kautta yhteiskunta maksaa heidän elantonsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti