Otsake symboloi tuotannollista toimintaa enkä puolusta vanhanaikaista teollisuustyötä. Jälleen kerran on syytä palata teollisuustyön heikentyvään asemaan Suomessa.
Saksassa teollisuus edustaa 23 % bruttokansantuotteesta. Samalla tasolla ovat Etelä-Korea ja Japani. Italiassa osuus on pudonnut 16 prosenttiin ja Espanjassa 13 prosenttiin. Vanhat teolisuusmaat Ranska ja Englanti kärvistelevät noin 10 prosentissa ja myös Yhdysvalloissa tuotannollisen toiminnan osuus on pudonnut lähelle 10 prosentin tasoa. Suomessa osuus oli vielä muutamia vuosia sitten yli 20 prosenttia, mutta viimeinen havaitsemani luku on 19 prosenttia.
Alaspäin on siis menty ja huolestuttavan nopeasti. Nokian ja muun elektroniikkateollisuuden alasajo näkyy. Mutta yleensäkin teollisuus on vaikeuksissa, kuten hyvin tiedetään. Meillä on vahvuuksia, joita edustavat kemian- , konepaja-, metsä- ja metalliteollisuus ja kyllä elektroniikkakin vielä pärjäilee. Nämä eivät kuitenkaan riitä.
Pitkään on vannottu palveluelinkeinojen nimiin. On puhuttu siirtymisestä jälkiteollisesta yhteiskunnasta palveluvetoiseen yhteiskuntaan ilman, että seikkaperäisesti määriteltäisiin, mistä on kysymys. Jos tarkoitetaan teollisuustyöstä nousevaa palvelutoimintaa ollaan hyväksyttävällä pohjalla. Palvelu voi konepajateollisuudessakin olla yli 50 prosenttia liikevaihdosta. Meillä on yllättävänkin paljon teollista toimintaa, jossa tuotanto on esim. Kauko-Idän maissa, mutta tuotekehittely, markkinointi ja johto ovat Suomessa. Rakenne on tällöin oikeantyyppinen.
Ja taas ajatellaan ”palvelupalvelua” niin silloin ollaan jo vaikeampien haasteiden edessä. Missään tuntemassani länsimaassa ei pelkkien palvelujen avulla pärjätä. Yhdysvalloissa - jossa voitaisiin olla palveluvaltaisuudessa pisimmällä - on palvelutase kylläkin karkeasti 200 miljardia ylijäämäinen vuosi-tasolla, mutta kun tavaratuotanto on karkeasti 700 miljardia alijäämäinen jäävät nettoluvut pahasti punaiselle. Ei Iso-Britanniakaan pärjää rahoitussektorillaan, vaikka se onkin ylikorostunut.
Olen miettinyt monesti kuinka tärkeää olisi kokeilla Etelä-Korean ”vanhanaikaista” menetelmää: valtio on aktiivisesti mukana teollisuustyön tukemisessa. Meillä lähinnä keskustellaan, miten valtion teollisuusyritysomistuksista päästäisiin eroon.
Aktiivinen teollisuuspolitiikka johtaa parhaimmillaan hyväpalkkaisiin tehtäviin teollisuudessa. Se taas on välttämätöntä, jotta hyvinvointiyhteiskunnalle riittää verotuloja. Aivan liian usein kuvitellaan, että palvelut ovat jotenkin korkeatasoisia kauttaaltaan. Tosiasissa Yhdysvaltain esimerkin perässä syntyy runsaasti yksinkertaisia kassapalvelutehtäviä, joiden palkkatuloista maksettavilla veroilla ei hyvinvpointiyhteiskuntaa pidetä yllä.
En kuitenkaan pidä saksalaisia matalapalkkapainotteisia työmarkkinoita ja työlainsäädäntöä mitenkään autuaaksi tekevänä innovaationa. Se on johtanut valtavaan pienipalkkaisten armeijan syntyyn. Meidän on kehitettävä omat ratkaisumme. Ei Saksassakaan kehutut pk-yritykset pärjää matalilla palkoilla, vaan korkeatasoisella työllä.
Yhdysvalloissa juuri tämä hyväpalkkaisen teollisuustyön heikkeneminen ja osittainen siirtyminen Kiinaan ja muihin halpatyömaihin on johtanut huonoon ”vaihtosuhteeseen”, jossa teollisuustyö on vaihtunut WalMartin kaltaisiin 9-10 dollarin tuntipalkkaisiin töihin. Ei kai meillä haluta samaa. En ajattele tässä niin, että kaupan työ olisi jotenkin väheksyttävää, vaan enemmänkin tuotannollisen toiminnan säilyttämisen (lue: kehittämisen) puolesta.
Sitten tullaan verotuskysymykseen. En ole mikään veronalennusintoilija, mutta tuotannolisen toiminnan osalta tulisi myös verotukselliset asiat nostaa pöydälle. Niin on tietysti tehtykin usean työryhmän tai vastaavan toimesta, mutta ne tulokset….. Hallituksen toimet ovat oikeansuuntaisia, mutta eivät varmaan riittäviä.
Kun suurteollisuus väistämättä hiipuu tarvittaisiin uutta pk-sektoriin painottuvaa teollisuutta. Sen on oltava korkeatasoista - ei mitään bulkkitoimintaa - menestyäkseen. Saksalaista mallia tässäkin peräänkuuluttaisin. Vankka peruskoulutus täydennettynä kovilla lisäpanostuksilla oppisopimus-koulutukseen avaisi tien parempaan suorituskykyyn.
Suomalaisten etuna on, että täällä moni poika syntyy jakoavain kourassa, mikä on meille selvä etu. Käytännöllisyys on veren perintöä. Miten tätä taitoa voitaisiin jalostaa ?
Tietenkin nyt vapautuvista Nokian työntekijöistä luodaan hyvä pohja tuleville tuotanto/palvelutylöpaikoille. Tulevaisuuden työ on ”käsityönä” tehtävää ohjelmointityötä. Ohjelmistoliiketoiminta sopii oman epätieteellisen arviointini perusteella suomalaisille.
Entä paljon puhuttu markkinointiosaaminen ? Tai pikemminkin sen puute. Musiikkipuolella puhutaan musiikin tuottamisesta avainasiana. Teollisuudessakin voitaisiin lanseerata osin markkinoinnin korvaajana sovellus teollisuustuotteiden ”tuottamisesta”. Se olisi koko ketjun suunnittelua tuotekehityksestä tuotannon kautta markkinointiin. En näkisi pahana, vaikka tässä käytettäisiin hyväksi ulkomaista hyvin koulutettua, osaavaa työvoimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti